Elämänkatsomustieto kaiketi säilyisi (27.3.2026)

Mielipidekirjoitukseni Kalevassa

Kaleva julkaisi 27.3.2026 mielipidekirjoitukseni Säilyisikö elämänkatsomustieto [silti]? [HTML] (hakasuluissa oleva sana vain verkossa).

Kirkon Uutishuoneen (evl.fi/uutishuone/) Mediaseurannassa oli aamulla aikansa linkki kirjoitukseeni.

Kalevan pääkirjoitus [verkossa 27.3., painetussa 28.3.] Kou­lu­jen yh­tei­nen kat­so­mus­ai­ne sopisi hyvin tähän maail­man­ai­kaan viittasi (viimeinen kappale) kirjoitukseeni (mutta vääristyneellä tavalla, sillä vaadin ensisijaisesti ja nimenomaan vain elämänkatsomustiedon säilyttämistä):

Uuden oppiaineen sisällöistä on varmasti tiedossa vääntöä. Esimerkiksi Kalevassa [linkki kirjoitukseeni] Pääkaupunkiseudun ateistien puheenjohtaja vastustaa ajatusta, että uusi aine jakaisi uskontotietoutta. Vaatimusta ei tunnusta sitä tosiasiaa, että uskonnot ovat edelleen merkittävä tekijä maailmassa. Todisteita löytää helposti viime aikojen kansainvälisistä uutisista.

Mutta se, että uskonnot ovat todellakin edelleen merkittävä, nimittäin paha, tekijä maailmassa, ja että erityisesti koulussa ne käyttävät lasta kohtaan ahdistavaa valtaa, ei tietenkään oikeuta eikä velvoita sallimaan tuon vallan käyttöä edelleen. Elämänkatsomustieto koulussa turvapaikkana uskonnoilta on siis säilytettävä.

Erkki Hartikaisen kantelu

Vuonna 1978 Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Erkki Hartikainen, liiton myöhempi puheenjohtaja, kanteli kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen noudattamista valvovalle Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuskomitealle siitä, että uskonnonopetuksesta vapautetuille peruskoulun oppilaille tarkoitettu uskontojen historia ja siveysoppi oli uskonnollista ja jopa kristillistä, vaikka uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumaton oppilas ei voinut korvata sitä koulun ulkopuolisella opetuksella toisin kuin uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva oppilas.

Komitean 9.4.1981 antaman lausunnon loppupäätelmä (ilmeisesti ulkoasiainministeriön) oikeudellisen osaston kääntämänä:

10.5. Sopimusvaltio myöntää, että vaikeuksia on syntynyt nykyisen opetussuunnitelman (joka näyttää ainakin osaksi olevan uskonnollinen) toteuttamisessa, mutta komitea uskoo, että ongelmien ratkaisemiseksi on ryhdytty asianmukaisiin toimiin, eikä näe mitään syytä päätellä, ettei niitä saataisi ratkaistuiksi yleissopimuksen 18 artiklan 4 kohdan vaatimusten mukaisesti nykyisten lakien puitteissa.

Jatkon tästä kohti elämänkatsomustiedon opetuksen aloittamista 1985 olen kuvannut uutisissani Adlercreutzin uskontotieto ei saa toteutua (3.2.2026) [HTML] ja Elämänkatsomustiedon nimi (7.2.2026) [HTML].

Hänen kantelunsa oli kai ensimmäinen Suomesta kansainväliselle ihmisoikeuselimelle.

Uusi kantelu?

Ehdotettu yhteinen katsomusaine, joka korvaisi uskonnon ja elämänkatsomustiedon ja josta oli uutiseni OKM:n työryhmä perusopetuksen järjestämisestä ehdottaa uskontotietoa (13.3.2026) [HTML], ei olisi sekulaari elämänkatsomustieto, joten se olisi uskontoista, ja siis kutsuttavissa uskontotiedoksi.

Minulla on kopioituna ja luettuna Erkki Hartikaisen kantelun aineisto. Olen pitkään asennoitunut tarvittaessa itse kantelemaan kansainväliselle ihmisoikeuselimelle mahdollisesta pakollisesta uskontotiedosta, joka olisi siis uskontojen historian ja siveysopin kaltaista. Hänen kantelunsa menestys ja sen tuottama tosiasia, elämänkatsomustieto, antaisivat odottaa menestystä uudessakin kantelussa ja elämänkatsomustiedon paluuta. Siis uudessa kantelussa vedottaisiin aiemman kantelun menestykseen, jonka kantelun ratkaisija hyvinkin ottaisi huomioon kantelua puoltavana seikkana.

Silloin yhdenvertaisuuden vuoksi ja koska uskontotieto ei olisi sitä enää uhkaamassa, elämänkatsomustiedon olisi oltava kaikkien valittavissa. Tai sitten valtionkirkot saisivat sen edelleen pysymään suljettuna jäseniltään.

Uskontotiedosta aiemmin

Erkki Hartikainen tarkasteli yksityiskohtaisesti Ruotsin uskontotietoa kirjoituksessaan Irina Krohn vaatii kaikille pakollista uskonnonopetusta [HTML] (Vapaa Ajattelija 6/2002).

Hartikainen vastusti Matti Kamppisen Helsingin Sanomien Vieraskynässä ehdottamaa uskontotietoa kirjoituksessaan HS ateisteja_vastaan [HTML] (Vapaa Ajattelija 2/2005).

Seuraava oli ensimmäinen mielipidekirjoitukseni uskontotietoa vastaan: Ei pakollista uskontotietoa (Ilkka 15.5.2008) [HTML].

Seuraava oli ensimmäinen uutiseni aiheesta: Yhdistys osoitti mieltään Helsingin eurooppalaisen koulun uskontotiedon pakollisuutta vastaan (4.9.2008) [HTML]. Opetussuunnitelman on kaiketi laatinut professori Arto Kallioniemi, joka muutenkin ajaa uskontotietoa, sillä "muutoin uskonnonopetus marginalisoituu".

Elämänkatsomustiedosta

a) Uskontojen käsittely elämänkatsomustiedossa nojautuu aineen perusideaan torjua uskontojen vaikutus opetuksessa. Uskontojen käsittely on sen vuoksi suppeata, eikä sitä aloiteta turhan varhain. Mutta juuri sen vuoksi uskonnoista opetetaan sellaisella asiallista tietoa ja kohteliasta asennetta tarjoavalla tavalla, jota arvostaisi pysyvästi. Aivan kuten muinaisen Egyptin ja antiikin Kreikan jumalmaailmojen esittelyä historian opetuksessa.

b) Yhdistyksemme vuosikokouksessa 2025 luin suuresti ilahtuneena ja huojentuneena ääneen elämänkatsomustiedon oppikirjan Kajo 3 (Otava 2024) jakson Minä ja maailma. Kyseessä on peruskoulun luokat 3–6 kattavan uuden kirjasarjan ensimmäinen osa, ja jakso neljästä toinen. Jakso jakautuu suomalaista muinaisuskoa käsittelevän johdannon jälkeen aukeaman mittaisiin lukuihin Maailmankuva on käsitys maailmasta, Tieteellinen maailmankuva perustuu tutkimukseen, Uskonnollinen maailmankuva perustuu uskontoon, Jotkut ihmiset ovat uskonnottomia, Kristinusko on maailman suurin uskonto, Islam on muslimien uskonto ja Hindulaisuus on vanha uskonto. Uskonnottomista ihmisistä kertova luku jakautuu osiin Ateisti ei usko jumaliin, Ateistit luottavat usein tieteeseen sekä Uskonnottomalla ei ole uskontoa.

Hyvin rakennettu ja asiallinen esitys. Uskontojen edustajilla luokassa ei olisi syytä hermostua. Vakuutuin elämänkatsomustiedon oppilaiden aina toistamasta käsityksestä, että oppiaine antaa riittävän kuvan uskonnoista ja sopisi kaikille.

c) Sikäli mikäli tarkoituksena olisi todella parantaa eri ihmisryhmien tulemista toimeen toistensa kanssa, itsenäinen elämänkatsomustieto toimisi siten ihan itsestään. Kaikille pakollinen uskontotieto taas saisi haluamaan koko oppiaineen lakkauttamista ja katkeroitumaan uskonnoille.

Jouni Luukkainen