Kaleva pe 27.3.2026/Lukijalta (Näin lehden verkkosivulla)

Painetussa lehdessä otsikko oli lyhyempi: Säilyisikö elämänkatsomustieto?

Säilyisikö elämänkatsomustieto silti?

Hanna Sarkkisen ehdotus yhteisestä katsomusopista (Kaleva 26.3./Lukijalta) ohittaa elämänkatsomustiedon synnyn ihmisoikeuskysymyksenä. Jos yhteinen katsomusaine ei olisi sekulaari elämänkatsomustieto, aine olisi silloin uskontoista, siis uskontotietoa. Sitä vastustettaisiin kuten uskonnonopetusta, sillä uskontojen käsitys todellisuuden luonteesta ei ole tieteellinen.

Aikoinaan uskonnonopetuksesta vapautetuilla peruskoulun oppilailla oli uskontojen historia ja siveysoppi. Jos oppilas ei kuulunut mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan, ainetta ei sen uskonnollisuudesta huolimatta voinut korvata itse järjestetyllä opetuksella.

Tilanteesta kanneltiin YK:n ihmisoikeuskomitealle, joka päätyi uskomaan, että ongelmien korjaukseen oli ryhdytty. Kuten olikin, ja uskontoon liittymättömän elämänkatsomustiedon opetus aloitettiin vuonna 1985.

Uskontotieto muistuttaisi kantelun kohdetta, joka muuten sekin oli lain silmissä tunnustuksetonta. Suomen valtion pitäisi siksi välttää joutumasta uudelleen kohtaamaan samanlainen kantelu ja sen tutkinta elämänkatsomustiedon uudelleen synnyttämisineen. Siksi elämänkatsomustieto olisi säilytettävä jo nyt.

Uskontotieto ja elämänkatsomustieto voitaisiin sitten osittain, vaikkapa ryhmäytymisvaiheissa, korvata filosofialla, erityisesti etiikalla.

Jouni Luukkainen
puheenjohtaja, Pääkaupunkiseudun ateistit ry