OKM:n työryhmä perusopetuksen järjestämisestä ehdottaa uskontotietoa (13.3.2026)
Eilen 12.3.2026 julkaistiin Väestökehityksen haasteita perusopetuksen järjestämisessä tarkastelevan työryhmän loppuraportti Perusopetuksen järjestäminen murroksessa (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2026:14).
Luvun 11 Työryhmän toimenpide-ehdotukset alaluvun 11.1 Toimenpide-ehdotukset suomeksi osa Perusopetuksen rahoitus ja kustannuskehitys sisältää seuraavan ehdotuksen:
9. Siirrytään yhdenvertaisuuteen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi ja kustannusten hillitsemiseksi uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksessa eri oppimääristä kaikille yhteiseen katsomusaineeseen. Asiaa selvitettäessä on kiinnitettävä erityinen huomio opettajien kelpoisuuksiin ja muutoksen työllisyysvaikutuksiin.
Ehdotuksena yhteisestä katsomusaineesta ei siis ollut sekulaari elämänkatsomustieto, joten käytännössä ehdotus tarkoittaisi evankelisluterilaisen uskonnonopetuksen pohjalle rakennettavaa uskontotietoa. Se toimisi ensisijaisesti valtakirkon uskonnonopetuksena. Opetus tuottaisi itse kohteensa, uskovat lapset. Opetus olisi uskontokeskeistä, ja oppilaat ympäröitäisiin uskonno(i)lla. Oppiainetta kohtaan syntyisi laaja, pysyvä tyytymättömyys, ja ainetta vaadittaisiin lakkautettavaksi.
Yhdistyksemme vastustaa jo säännöissään uskontotietoa. Elämänkatsomustieto taas syntyi YK:n ihmisoikeuskomiteaan tehdystä valituksesta, joka koski uskontojen historian ja siveysopin opetussuunnitelman uskonnollisuutta ja suoranaista kristillisyyttä. On nähtävissä, että historia toistaisi itsensä: Uskontotiedosta valitettaisiin kansainväliseen ihmisoikeuselimeen, erityisesti aiempaan valitukseen vedoten, ja elämänkatsomustieto syntyisi uudelleen. Silloin se olisi varmaankin kaikkien valittavissa. Uskontotieto jäisi rinnalle, mutta sen asema olisi kestämätön, koska aineen uskonnollinen todellisuuskäsitys poikkeaisi koulun muun opetuksen tieteellisestä, naturalistisesta todellisuuskäsityksestä.
Vaihtoehtona elämänkatsomustiedon järjestämiselle olisi uskontotietoon osallistumisen säätäminen vapaaehtoiseksi.
Työryhmä perustelee ehdotustaan kustannusten hillitsemisellä. Itsenäinen elämänkatsomustieto ei olisi kohtuuton kustannus, mutta sen tuhoaminen taas sitä olisi. Oikeasti säästöjä saataisiin ja yhteiseen opetukseen päästäisiin lopettamalla perusopetuksesta tyystin kaikkinainen uskonnollinen opetus. Sellaisesta toimesta ei voisi valittaa kansainvälisiin ihmisoikeuselimiin, koska valtio ei ole velvollinen järjestämään uskonnollista opetusta.
Ehdotus vetoaa yhdenvertaisuuteen. Mutta on epäyhdenvertaista uskontojen suosimista sallia niiden vaikuttaa koulun opetuksessa ilman velvollisuutta todistaa tieteellisesti oppejansa todeksi.
Yhteistä uskontotietoa on puolustettu koulun ulkopuolisen uskontokasvatuksen mahdollisesti yhteiskunnalle tuottamilla vaaroilla. Teen nyt ilmiannon, että vuonna, jona täytin kahdeksan vuotta, kaverini pyysi minut mukaansa pyhäkouluun hänen oltuaan sellaisessa aiemmin. Hän jäi kyllä heti pois, mutta minä puolestani osallistuin muutaman kerran. Olinko väärän, kenties rikollisen toiminnan uhri, koska pyhäkoulu ei ollut kouluviranomaisten valvomaa? Minä taas esitän, että koulun uskontokasvatus lopetetaan, ja uskovat vanhemmat puolestaan ryhtyvät itse lastensa pyhäkoulunopettajiksi.
Jouni Luukkainen