F Arvio: Vapaa Ajattelija 4/2022

Nimi Pääkaupunkiseudun ateistit ry

Vapaa Ajattelijan joulunumero 4/2022 ilmestyi (8.1.2023)

Lehden numero 3/2022 saapui minulle vasta lähes kolmen kuukauden odottelun jälkeen. Numero 4/2022 taas tuli normaalisti. Sain sen 23.12.2022, juuri sopivasti joulun alla. Ehkä minut on taas palautettu lehdensaajien kirjoihin? Vuoden 2023 jäsenmaksunkin maksoin jo tammikuun alussa.

Numerossa 4/2022 on 48 sivua kuten numerossa 3/2022. Sivumäärä on viime vuosina jonkin verran vaihdellut, 48 sivun numerot ovat paksuimpia julkaistuja. Kirjoituksia on noin 33 sekä muutama pikku-uutinen, ja kirjoittajia noin 20. Osa kirjoittajista on myös suomentanut juttuja ja ottanut valokuvia. Eniten (5) on taas päätoimittaja Esa Ylikosken kirjoituksia. Toimitussihteeri Risto K. Järviseltä on kolme kirjoitusta.

Kansi Vapaa Ajattelija 4/2022

Kansikuvassa on kolme ihmistä ulkona veden äärellä nähtävästi loppusyksyllä. Se ei liity lehden sisältöön, mutta on muuten rauhallinen.

Pääkirjoituksen otsikko on Miksi ja miten vapaa-ajattelijat vastustavat uskontoja? (s. 3), ja sen laati liittovaltuuston puheenjohtaja Kari Pasanen. Hänen mukaansa vapaa-ajattelijat kannattavat mielipiteen vapautta.

Vapaa-ajattelijain liiton sisällä tällaista vapautta ei hyväksytä. Tästä ovat osoituksena uutisvälityksen esto liiton keskustelulistalle (Uutisvälitys liiton keskustelulistalle halutaan estää (1.11.2006)), viestien vastaanottamisen esto keskustelulistalta sekä liiton tiedotuslistalta, kolmen ateistiyhdistyksen erottaminen liitosta ja muu mielipidevaino. Vapaa-ajattelijain liitto hyväksyy toisaalta uskonnonharjoituksen ja uskonnon levittämisen, koska ei pysty sitä estämäänkään.

Pasasen mukaan maallinen laki koskee kaikkia ihmisiä ja yhteisöjä ja nousee humanistiselta pohjalta.

Tämä ei pidä paikkaansa. Perustuslaista alkaen maamme lainsäädäntö on valtaosin kristillistä. Kuinka muuten voisi ollakaan? Onhan koko eduskunnassa vain muutama ateisti. Pasanen asettaa humanistisen pohjan normiksi myös kristityille. Nämä eivät tietenkään piittaa Pasasen normituksesta. Kristinusko on toista maata. Eikä humanismi ole edes kaikkien ateistien suosiossa.

Uskontojen uhrien tuki UUT ry ei ole Pasasen mielestä turhaan olemassa. Tästä voi olla yhtä mieltä. UUT auttaa myös vapaa-ajattelun uhreja samoin menetelmin kuin uskontojen uhreja. Sen Pasanen ja koko lehti salaavat.

Puheenjohtaja Jape Lovénin kirjoituksessa Pimeästä kohti valoa (s. 4) on pimeän pilkahdus. Liittohallitus on jo nimittänyt työryhmän pohtimaan henkilövalintoja syksyllä 2023 alkavaa uutta liittokokouskautta varten.

Yhdistyslain ja liiton sääntöjen mukaan liiton jäsenten edustajat valitsevat uudet luottamushenkilöt. Istuvan hallituksen nimittämät junttaryhmät eivät kuulu hallituksen tehtäviin.

Lovén ei näe, että ”liiton suuri tehtävä on tehdä erityistä työtä lapsiin kohdistuen”.

Toimintasuunnitelma kuitenkin sanoo, että ”lasten ja nuorten oikeudet päivähoidossa ja koulussa” ovat edelleen työn painopiste. Lisäksi suunnitelman mukaan: ”Erityinen huomio kiinnitetään lasten ja nuorten oikeuksiin varhaiskasvatuksessa, oppilaitoksissa ja puolustusvoimissa.”

Valtio ja kirkko -komitea koolle

Suomen Humanistiliitto ry:n (SHL) puheenjohtaja Irma Peiponen ja Lovén esittävät yhdessä puolueille, että tulisi saada kokoon Valtio ja kirkko -komitea. Suomi maallistuu ja kristittyjen määrä on pudonnut alle 2/3:aan väestöstä.

Kijoituksessa on monia kannatettavia seikkoja. Tällaisen komitean nimittämistä vielä en tosin kannata. Asia siirtyy ainakin 2030-luvulle.

Kun Suomi on tukitalous, on tosin johdonmukaista, että myös sekulaarijärjestöt saavat valtionavustuksia. SHL on kyllä niin pieni keskustelukerho, että se menetti muhkean valtionavustuksensa kokonaan vuonna 2013 (Suomen Humanistiliitto menetti valtion yleisavustuksensa (13.6.2013)). SHL:n julkaisema Humanisti-lehti menetti kulttuurilehtitukensa kokonaan vuonna 2016 (Humanisti-lehti menetti kulttuurilehtitukensa (21.3.2016)).

Hautaustoimen kehittäminen

Liiton nimiin pannussa jutussa Vapaa-ajattelijain liiton esitys (tiivistelmä) hautaustoimen kehittämisestä (s. 6–7) olisi ollut syytä mainita hautaustoimilain numero jo heti jutun alussa. Nyt maininta löytyy vasta jutun lopusta.

Liitto esittää hautaustoimen siirtämistä sosiaali- ja terveydenhuollon piiriin. Opetus- ja kulttuuriministeriöstä se siirrettäisiin sosiaali- ja terveysministeriöön. Alueellisesti sen järjestämisvastuu siirrettäisiin hyvinvointialueiden hoidettavaksi.

Tämä on 20 vuotta vanha liiton ajatus, jolla epäkohtia voitaisiin lievittää.

Jutussa sanotaan, että yleinen hautaustoimi olisi myös Suomen ortodoksisen kirkon hoidettavana. Näin ei ole. Tämän kirkon hautausmaat eivät ole yleisiä hautausmaita. Heti perään sanotaankin, että hautaustoimi on säädetty evankelis-luterilaisen kirkon tehtäväksi. – Kuitenkin valtion kustannuksella.

Iso käytännön ongelma on, että osa seurakunnista kieltää kappeliensa käytön uskonnottomiin hautajaisiin, vaikka nämäkin seurakunnat nauttivat täyttä valtion rahoitusta. Korvaavia muita tiloja ei ole harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Kirkkohallitus tukee tätä ja suosittelee kappeleiden käyttöä vain kirkollisiin hautaustilaisuuksiin.

Olen ollut periaatteellisesti sitä mieltä, että on turhaa kinua näiden tilojen käyttöä seurakunnilta. Rakennetaan uusia tiloja tulevaisuudessa perustettavien tunnustuksettomien hautausmaiden yhteyteen. Niitä tarvittaisiin noin 20–30, kullekin hyvinvointialueelle vähintään yksi. Tämäkin on liiton 20 vuotta vanha ajatus. Nykyisin liitto pyrkii enemmän yhteistyöhön valtiokirkkojen, piispojen ja pappien sekä muidenkin uskovien kanssa. Ei kirkolla ole intressiä edistää tunnustuksettomuutta, eikä se ole sen asia. Siksi vaatimusten asettaminen sille tästä näkökulmasta on omituista. Olkoon kirkko kirkko, sekulaari Suomi kasvaa muualta. Kirkon hautaustoimen valtionrahoitus tulee tietysti poistaa, kun maallinen vaihtoehto on käytössä. Nyt se on hyvin tehotonta, kallista – yli 100 miljoonaa euroa vuosittain – ja aiheuttaa ongelmia.

Humanists International

Viktoria Howsonin jutussa (s. 8–9), jonka Antti Värri suomensi, kosketellaan Kansainvälisen humanistiliiton edunvalvontaa ja vaikuttamista. Ihmisoikeusaktivisteihin kohdistui painostusta ja kostotoimia 42 valtion taholta. Edunvalvonnassa on myös tuomittu uskonnollisen propagandan käyttö Venäjän sotilaallisen aggression oikeutettamisessa. Venäjän ortodoksinen kirkko itsekin oikeutti hyökkäyksen moraalisesti.

Koraani poltettiin: ei syytettä

Anter Yasa videoi tapahtuman, jossa hän sylki Koraanin päälle ja poltti sen (s. 9). Asia eteni syyteharkintaan, mutta syytettä ei nostettu. Syyttäjän mukaan edellytykset syytteen nostamiselle olivat olemassa, mutta rikos oli melkein vanhentunut eikä tärkeä yleinen etukaan vaatinut syytteen nostamista. Tapauksesta kirjoitti Jori Mäntysalo.

Humanistiyhdistykset Amsterdamissa

Värri kirjoittaa (s. 10–11) pohjoismaisten humanistiyhdistysten kokoontumisesta 27.–28.8.2022 Amsterdamissa.

Norjan humanistijärjestön jäsenmäärä on jo ylittänyt 100 000. Se on kasvava järjestö kuten myös Islannin vastaava yhdistys Sidmennt (yli 5 000 jäsentä). Tanskankin vastaavan järjestön jäsenmäärä on yli 2 000. Nämä kaikki olivat aikoinaan Vapaa-ajattelijain liittoa pienempiä järjestöjä, nyt tilanne on päinvastainen. Ruotsissa ja Suomessa jäsenkehitys on ollut laskeva jo kauan.

Kaksi myrkkymarjaa

Ylikoski on suomentanut Humanists Internationalin julkaiseman Ajatuksen vapaus -raportin arviot Iranista ja Saudi-Arabiasta (s. 12–13). Hän kutsuu maita myrkkymarjoiksi.

Uskonto, viha, uskonnottomien syrjintä, pakollinen uskonnon opetus, väkivalta, uskonnollinen valvonta, kuolemanrangaistukset ja niin edelleen läpäisevät täysin koko Iranin valtion ja yhteiskunnan. Tämä on pahempaa kuin kristillinen meno Suomessa.

Saudi-Arabiassa asiat eivät ole sen paremmin.

Kiertohaastattelu uskonnon ja katsomuksen vapaudesta

Seitsemältä henkilöltä on kysytty mielipidettä tästä asiasta (s. 14–17). Huomioni kiinnittyi siihen, että sekä Ihmisoikeusliiton vaikuttamistyön johtaja Martta October että Vihreät rp:n varapuheenjohtaja Atte Harjanne peräänkuuluttavat keskinäistä kunnioitusta erilaisia uskontoja ja katsomuksia omaavia ihmisiä kohtaan. Minusta kohteliaisuus riittää. Eikä ole mitenkään turvallista mennä äärikristityn tai -muslimin luokse ja pyytää tätä kunnioittamaan ateismia.

Useampia risoo se, etteivät valtiokirkkojen alaikäiset jäsenet voi pääsääntöisesti opiskella elämänkatsomustietoa koulussa. Yleensä he ovat kuitenkin itse valinneet pysyä kirkkonsa jäseninä, ja on vain johdonmukaista, että he joutuvat noudattamaan kirkkonsa määräyksiä.

Suurin palstatila, koko sivu, on annettu Tampereen hiippakunnan piispa Matti Revolle. Olen lukenut kaikki vapaa-ajattelijalehdet vuodesta 1889 alkaen enkä muista koskaan lukeneeni mitään kenenkään piispan itse kirjoittamaa näistä lehdistä. Jo aikaisemmin Jori Mäntysalo on ollut marjassa saman piispan kanssa. Liittohallituksen jäsen Marko Koivuniemi kehotti vapaa-ajattelijoita lahjoittamaan varoja Kirkon Ulkomaanavulle, ja liiton entinen puheenjohtaja Taina Hollo oli kirkkorakennusten ihailija. Koskahan näemme ensimmäisen imagopapin Vapaa-ajattelijain liiton hallituksen jäsenenä? Olisikohan Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanalalla Helsingistä kannatusta tähän?

Revon mukaan uskonnonvapaus toteutuu Suomessa ”hyvin”. Näin on varmasti valtiokirkkoihin kuuluvien kristittyjen osalta, joita onkin enemmistö väestöstä.

Onko kirkonkellojen kuuluminen altistumista uskonnolle?, Repo kysyy. Tietysti tällainen häiritsee uskonnottomia ja monia ei-kristittyjä uskovia. Samalla tavalla muslimien rukouskutsu häiritsee ei-muslimeja. Siinä eivät korvatulpatkaan riitä, kuuntelu on pakollista.

Tämä liittyy siihen, että eduskunnan apulaisoikeusasiamies oli moittien todennut, että kirkkotila ”välittää uskonnollisia sisältöjä”. Tämä on itsestäänselvyys. Sama koskee muitakin aistihavaintoja kuten hajuja. Pitää erikseen tahtoa kokea jotakin kammottavaa, jos sietää tällaista. Joskus taidemuseot muuten järjestävät varta vasten tällaisia elämyksiä yleisölle.

Revon mielestä vähemmistöuskontojen asemaa voisi valtio vahvistaa niin lainsäädännöllisesti kuin taloudellisesti. Eikö yhdenvertaista kohtelua siis ole tai eikö sellainen riittäisi?

Uskonnoille tarvitaan myös suurempaa näkyvyyttä, Repo sanoo.

Kun Suomi maallistuu ja kiinnostus uskontoja kohtaan vähenee (joskin uskontojen kirjo kasvaa), kehityksen tulee olla päinvastaista. Uskontojen jättäminen uskovien asiaksi vähentää uskonnottomiin suuntautuvaa väkivaltaa ja häirintää.

Oikeusvaltio ja uskonto

Oikeusvaltiosta ja uskonnosta kirjoittaa (s. 19) Kalevi Hölttä. Kirjoitus on kriittinen ja aiheellinen. Kirjoittajan mukaan vallan kolmijako-oppi (lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta) ontuu käytännössä, koska valta keskittyy hallitukselle ja sen alaiselle virkamiesjoukolle. Eduskunnassa (lainsäädäntövalta) ei säädetä lakeja ilman hallituksen (toimeenpanovalta) esitystä. Ja hallitusvaltakin on hallituspuolueiden johtajien käsissä.

Tuomioistuimet (tuomiovalta) ovat Höltän mielestä Suomessa riippumattomia. Tuomarit nimittää kuitenkin tasavallan presidentti, joka edustaa hallitusvaltaa. Näin tuomarien nimitysvalta ei ole demokraattinen menettely.

Uskonnon mainitseminen erikseen perusoikeuskohteena ei ole Höltän mukaan perusteltua. Se loukkaa tärkeintä perusoikeutta, yhdenvertaisuutta (Perustuslaki 6 §).

Väinö Voipio -palkinto UUT:lle

Vuoden 2022 Väinö Voipio -palkinto myönnettiin Uskontojen uhrien tuki UUT ry:lle. Kunniakirjan ja lahjakortin vastaanotti toiminnanjohtaja Joni Valkila.

UUT on toiminut yli 30 vuotta ja auttanut tuhansia uskontojen uhreja. Lehti ei mainitse, että se on auttanut myös vapaa-ajattelun uhreja. Ensimmäinen palkinto myönnettiin neurologian professori Jorma Palolle vuonna 1993.

Vaikka palkintoa on joskus jaettu vähemmän osumatarkasti kavereille, nyt se meni taas oikeaan osoitteeseen.

Tunnen UUT:n, olen ollut sen jäsen vuodesta 2002 lukien (Ateisti Uskontojen uhrien jäseneksi (31.12.2002)) ja kirjoittanutkin useamman jutun järjestön asioista tälle sivustolle.

Kun palkintoa suunniteltiin, silloinen liiton pääsihteeri Juha Kukkonen kysyi minulta, kenen henkilön mukaan palkinto tulisi nimetä. Annoin hänelle kaksi ehdotusta: professori V. T. Aaltonen ja tuomari Väinö Voipio, molemmat entisiä Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtajia ja myös kirjailijoita. Aaltonen oli puheenjohtajana 20.6.1954–24.3.1955 ja Voipio 24.8.1958–3.6.1963. Kukkonen valitsi näistä jälkimmäisen.

Risto K. Järvisen tekemässä haastattelussa (s. 22–23) Valkila kertoo UUT:stä. UUT:n rahoituksesta 90 prosenttia tulee STEA:lta (Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus) ja loput yksityisistä lahjoituksista ja jäsenmaksuista. Rahat käytetään vertaistuki-, tiedotus- ja vaikutustoimintaan. UUT julkaisee tilinpäätöksensä nettisivullaan. Vapaa-ajattelijain liitto salaa omansa.

UUT:llä on kaksi palkattua työntekijää, ja vuosittain noin 50 henkilöä osallistuu vapaaehtoistyöhön. Vapaaehtoisten viihtyvyydestä huolehditaan.

UUT:n tukiriippuvuus on suurempaa kuin Vapaa-ajattelijain liiton. Se voi olla heikko kohta, jos avustuksia leikataan. Kokonaisuutena toiminta taas on laadukkaampaa. Palkkatyöntekijöitä, vapaaehtoisia, entisiä ja nykyisiä, arvostetaan eri tavalla kuin Vapaa-ajattelijain liitossa. Vaikka vapaa-ajattelijain toimintakin on tuottanut uhreja, en tiedä, että uhrit olisivat sentään tehneet itsemurhia kuten ainakin Jehovan todistajissa kerrotaan tapahtuneen.

Toimintaseminaari Hämeenlinnassa

Liiton sisäisiin tapahtumiin kuuluu 5.–6.11.2022 Hämeenlinnassa pidetty toimintaseminaari (s. 26–27). Suurin epäkohta pienissä yhdistyksissä on henkilöresurssien puute. Mielipiteitä kyllä riittää. Jäsenhankinta ja toiminnan toteuttaminen kaipaavat uudistamista.

Liiton jäsenyhdistysten jäsenmäärä on laskenut joka vuosi vuodesta 2013 alkaen. Vuosina 2013–2021 liitto menetti 30,5 prosenttia jäsenistöstään, keskimäärin 3,4 prosenttia vuodessa. Tämä on paljon enemmän kuin valtiokirkon jäsenmäärän lasku.

Jäsenyhdistyksissä (20) tulisi olla vähintään yksi somevastaava, joka parantaisi digitaalista näkyvyyttä. Matalan kynnyksen tilaisuuksia ja kuukausitilaisuuksia ovat pitäneet lähinnä Helsingin ja Tampereen yhdistykset, siis 1/10 jäsenyhdistyksistä.

Toimituksiin tulisi tehdä tutustumisvierailuja. Samalla mietittiin uutiskynnyksen ylittämistä.

Seminaarin yhteydessä pidettiin myös liittovaltuuston kokous, jossa hyväksyttiin toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2023. Näiden sisällöstä lehti ei kerro paitsi, että tavoitteita tuodaan esille eduskuntavaaliehdokkaille.

Pikku-uutisten tarjonnasta (s. 30) kannattaa huomata, että kirkollisvaalien äänestysprosentti oli 12,7. Vuonna 2018 se oli 14,4. Tämäkö on demokratiaa?

Uskomattomat kesäpäivät

Harry Anttila kirjoittaa (s. 31) Uskomattomista kesäpäivistä. Mahdollisimman lyhyt ”hissipuhe” vapaa-ajattelijoista oli ryhmätyönä. Luonnehdintaa etujärjestö karsastettiin. Ei kuulemma haluttu puhua omien etujen ajamisesta, eikä järjestökään kuulostanut dynaamiselta. Uskonnoton ei kaipaa selityksiä, vapaa-ajattelija kaipaa, sanottiin.

”Yhteiskunnan tulisi olla uskontojen suhteen neutraali.” En ymmärtänyt tätä. Ehkä tarkoitetaan julkista valtaa? Poliittisia aatteita haluttiin karttaa. Miksi keskustelijat eivät muistaneet sitä, että liittokokouksessa 2020 liitto nimenomaan luopui poliittisesta sitoutumattomuudestaan. Se on hyvin yleinen asenne kansalaisjärjestöissä, myös sekulaarijärjestöissä.

Yhdistyskierros

Otsikon epiteetin alla kerrotaan Satakunnan vapaa-ajattelijoista. Minulla on jonkin verran muistoja yhdistyksestä. Yhdessä paikallisten voimien kanssa minä ja liiton järjestösihteeeri Janne Vainio kävimme perustamassa yhdistyksen Porissa 12.1.2003.

Nykyisin yhdistys jakaa ET-stipendejä ja antaa oikeusapua, ja jäsenet kirjoittelevat lehtiin. Vapaa-ajattelijain liitolta yhdistys sai Siikaisissa sijaitsevan Lepomäki-hautausmaan (ks. Ateistien hautausmaa Lepomäki Siikaisissa (31.1.2007)). Hautausmaalle on haudattu vain kaksi henkilöä eikä ketään vuoden 1997 jälkeen. Yhdistys on myös järjestänyt Jumalattomia kesäpäiviä ja julkaisee 16-sivuista SataVAPARI-lehteä, jota toimittaa Yki Räikkälä.

Jutussa mainitaan yhdistyksen puheenjohtajat, mutta ensimmäinen puheenjohta Marko Friberg ja hänen seuraajansa Juha Harjula on jätetty pois.

”Kahleet putosivat hartioiltani”

Teemaan Miten minusta tuli uskonnoton liittyy nyt Mirja Hanski-Kannon kirjoitus siitä, kuinka kristillisen kansanopiston kävijä erosi kirkosta ja kuinka hänestä tuli uskonnoton (s. 35).

Samantyylinen on Risto Puumalaisen juttu (s. 38–39) somali Nadiifo Omerista, joka on entinen muslimi ja nykyinen ateisti.

Kirja-arvioita

Hyvän kulttuurilehden repertuaariin kuuluu kirja-arviot. Nyt niitä saadaan useampi. Räikkälä kirjoittaa (s. 41) Maija Liuhdon kirjasta Toimittajana Kabulissa (2022), Ylikoski (s. 42) Katriina Huttusen ja Mari Pulkkisen kirjasta Suremisen taito. Kirjoituksia kuolemansurusta (2021) sekä Ujuni Ahmedin ja Elina Hirvosen kirjasta Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin (2022).

Jäsenyhdistykset

Liiton jäsenyhdistysten lukumääräksi ilmoitetaan edelleen 20 (s. 47). Yhdistyksen nimen yhteydessä kerrotaan useimmiten yhteyshenkilö ja yhteystietoja.

Luetteloa voitaisiin parantaa siten, että yhteyshenkilön ollessa puheenjohtaja tämä mainittaisiin. Nyt käytäntö on kirjavaa, joskus maininta on esitetty, mutta useamman yhdistyksen kohdalla se puuttuu.

Kimmo Sundström

Lue myös
Uusi Vapaa Ajattelija –lehti ilmestyi (12.4.2012)
Vapaa Ajattelija –lehden sivumäärä pieneni (22.8.2012)
Vuoden ensimmäinen Vapaa Ajattelija –lehti ilmestyi (18.3.2013)
Vapaa Ajattelijan uusi numero ilmestyi (10.6.2013)
Vapaa Ajattelijan Eurooppa-numero ilmestyi (24.9.2013)
Vapaa Ajattelijan koulunumero päätti julkaisuvuoden (26.12.2013)
Vapaa Ajattelijan Yhdenvertainen Suomi –numero (28.3.2014)
Vapaa Ajattelijan liittokokousnumero (4.6.2014)
Vapaa Ajattelijan teemana seksuaalinen yhdenvertaisuus (14.9.2014)
Vapaa Ajattelijan teemana uskonnot ja konfliktit (15.12.2014)
Vapaa Ajattelijan politiikkanumero (5.4.2015)
Vapaa Ajattelijan teemana paikallinen vaikuttaminen (1.7.2015)
Vapaa Ajattelijan teemana sosiaalinen media (1.10.2015)
Vapaa Ajattelija -lehden vuoden viimeinen numero ilmestyi (17.12.2015)
Vapaa Ajattelija -lehti ilmestyi ilman teemaa (18.3.2016)
Vapaa Ajattelija -lehden teemana kansainvälisyys (3.6.2016)
Vapaa Ajattelijan teematon syysnumero ilmestyi (11.9.2016)
Vapaa Ajattelijan teemana kuolema (19.12.2016)
Vapaa Ajattelija 1/2017: pedon kämmenellä (30.3.2017)
Vapaa Ajattelija 2/2017 pohjustaa Oulun liittokokousta (27.5.2017)
Vapaa Ajattelija 3/2017 on sekalainen paketti (2.10.2017)
Vapaa Ajattelija 4/2017 on vuoden päätösnumero (26.12.2017)
Vapaa Ajattelija 1/2018 hiihtelee vanhoja latuja (23.3.2018)
Vapaa Ajattelija 2/2018 tarjoaa monenlaista kesälukemista (23.6.2018)
Vapaa Ajattelija 3/2018 ilmestyi (21.9.2018)
Vapaa Ajattelija 4/2018 päätti julkaisuvuoden (19.12.2018)
Vapaa Ajattelija 1/2019 jatkaa vaalikiihotusta (20.3.2019)
Vapaa Ajattelija 2/2019 ilmestyi vihdoin (30.8.2019)
Uskomaton-Vapaa Ajattelija ilmestyi ensi kertaa (12.11.2019)
Vapaa Ajattelija 4/2019 ilmestyi sittenkin joulukuussa (1.1.2020)
Vapaa Ajattelija 1/2020 aloitti julkaisuvuoden (23.3.2020)
Vapaa Ajattelijan kesänumero 2/2020 ilmestyi (15.6.2020)
Uskomaton-Vapaa Ajattelija ilmestyi toista kertaa (8.10.2020)
Vapaa Ajattelijan numero 4/2020 ilmestyi jouluksi (16.12.2020)
Vapaa Ajattelija 1/2021 aloitti julkaisuvuoden (26.3.2021)
Vapaa Ajattelijan kesänumero 2/2021 ilmestyi (1.7.2021)
Uskomaton-Vapaa Ajattelija ilmestyi kolmatta kertaa (5.9.2021)
Vapaa Ajattelijan joulunumero 4/2021 ilmestyi (29.12.2021)
Vapaa Ajattelijan numero 1/2022 aloitti julkaisuvuoden (5.4.2022)
Uskomaton-Vapaa Ajattelija ilmestyi kesäksi (23.11.2022)
Vapaa Ajattelijan syysnumero 3/2022 ilmestyi ajallaan (31.12.2022)