Pohjois-Satakunnassa, Siikaisten kunnassa, Samminmajan kylässä on Lepomäki-niminen kirkosta eronneiden (ateistien) hautausmaa. Siikaisten kunnan esitevihkossa (2006), jossa kerrotaan kunnan kylistä, hautausmaan aatteellinen tausta on häivytetty. Esite kertoo hautausmaan nimeksi Metsähautausmaa.

Hautausmaa on Siikaisten Siviilirekisteriyhdistys ry:n perustama (25.2.1961/1.3.1961 AD (561/109) 1961 OPM, SVA). Lupa hautausmaan perustamiseen saatiin 12.10.1961 0,50 hehtaarin suuruiselle Lepomäki-nimiselle tilalle rno 3:116 Siikaisten kunnan Samminmajan kylässä (Päätöskonseptit 12.10.1961). 

Kimmoke 

Hankkeen puuhamies oli Frans Olavi Sitomaniemi. Hän sai kimmokkeen hautausmaan perustamiseksi isänsä, Frans Sitomaniemi vanhemman kuoltua. Tämä oli helluntailainen, eikä evankelis-luterilainen seurakunta myynyt tälle hautapaikkaa. Hankkeen puolesta järjestettiin suuri nimienkeräyskampanjakin. Näihin hautajaisiin hautausmaata ei saatu perustetuksi, ja Frans Sitomaniemi vanhempi haudattiin Merikarvian Lepomaahan. Haudalla ei ole ollut hautakiveä. 

Yhdistys antaa valtakirjan hautausmaan ostamiseksi

Siikaisten Siviilirekisteriyhdistyksen kokouksessa Otamon P. Marjamäessä 1.3.1953 oli paikalla kymmenen yhdistyksen jäsentä. Puheenjohtajana toimi Frans Sitomaniemi ja sihteerinä Reino Koski. Kokous valtuutti heidät ostamaan yhdistykselle hautausmaan. 

Kauppa 

Kauppakirja Lepomäki-tilasta allekirjoitettiin 15.3.1953. Myyjinä olivat tilallisenleski Elsa Elviira Myllymäki ja tämän poika Olavi Matias Myllymäki. Kauppahinta oli 35.000 markkaa, josta 15.000 markkaa maksettiin heti ja 20.000 markkaa 10.5.1953 mennessä. Myyjät saivat hakata alueelta kaikki havupuut 10.5.1953 mennessä. Aluetta eivät rasittaneet mitkään kiinnitykset. Ostajat vastasivat erottamiskustannuksista. Kauppakirjan allekirjoittivat ostajan valtuuttamina Frans Sitomaniemi ja Reino Koski. Kaupanvahvistajana toimi Arwid Vanhatalo. 

Yhdistys hyväksyy kauppakirjan 

Saman yhdistyksen kokouksessa 11.11.1953 päätettiin hyväksyä yksimielisesti ”hautausmaan kauppakirja”. Kokous pidettiin ”Otamoilla” P. Rajamäen luona ja paikalla oli seitsemän jäsentä. Puheenjohtajana toimi jälleen Frans Sitomaniemi ja sihteerinä Reino Koski. Samalla kun kauppakirja hyväksyttiin, valtuutettiin herastuomari Arvid Vanhatalo hankkimaan kaupalle lainhuuto. 

Verolautakunta oli arvioinut vuonna 1954 toimitetussa tulo- ja omaisuusverotuksessa tilan 50.000 markan arvoiseksi. 

Lainhuuto 

Lepomäki-tilaan (747-411-3-116) kuuluu kiinteistötietojärjestelmän mukaan kaksi (?; lohkomiskirjan mukaan vain yksi) erillään olevaa palstaa eli maa-aluetta, joista pienempi on järjestelmän oman laskelman mukaan vain 43 neliömetrin suuruinen ja suurempi 5.118 neliömetrin suuruinen. Virallinen pinta-ala on yhteensä 5.000 neliömetriä ja jyvitysarvo 100. (Arkistoviite 10:139.) Kiinteistön lohkominen merkittiin maarekisteriin Turun ja Porin läänin maanmittauskonttorissa 9.7.1959 (lohkomispäivä). Lepomäki-tila on lohkottu tilasta Taimisto (747-411-3-60) ja sillä on osuudet yhteisiin vesialueisiin 747-411-876-3 ja 747-411-876-4. Kiinteistön maa-alue on lisääntynyt 30 neliömetrillä vesijätön takia. Tilan osaluku on 0,0002 ja manttaali 0,00009. Yhdistys sai lainhuudon tilaan 25.9.1959.

Lohkomistoimitus 

Lohkomisen Taimisto-tilalla rno 3:60 (osaluku 0,0048, manttaali 0,00241) teki vuosina 1956-1959 maanmittausinsinööri Ture Lindström. Lohkomistoimitus suoritettiin tilallinen Olavi Matias Myllymäen asunnossa 22.3.1956. Läsnä olivat todistajat, tilallisenvaimo Elsa Eloranta ja tilallinen Aimo Heikkilä, molemmat Samminmajan kylästä. Asianosaisina olivat läsnä Siikaisten Siviilirekisteriyhdistys ry:n hallituksen puheenjohtaja Frans Olavi Sitomaniemi avustajanaan tilallinen Paavo Marjamäki sekä ositettavan Taimisto-tilan omistajat Elsa Elviira Myllymäki ja Olavi Matias Myllymäki. Toimitusta koskeva kuulutus oli pantu julki 5.11.1956 Siikaisten kunnan ilmoitustaululle ja julkaistu Satakunnan Kansassa 3.11.1956. 

Aviopuolisoille Jooseppi ja Elsa Myllymäelle on 14.5.1936 annettu lainhuuto Taimisto-tilaan. Kauppakirja Siikaisten Siviilirekisteriyhdistys ry:lle on tehty 15.3.1953. Esitettiin pöytäkirjanotteet Siikaisten Siviilirekisteriyhdistys ry:n kokouksista 28.3.1953 ja 11.11.1953 ja yhdistystä koskeva yhdistysrekisteriote. 

Olavi Matias Myllymäki velvoitettiin toimittamaan ensi kokoukseen selvitys siitä, miten hän on saanut omistukseensa 2.3.1949 kuolleen isänsä omistaman puolikkaan tilasta. 

14.2.1959 pidettiin seuraava kokous Elsa Elviira Myllymäen asunnossa, jossa saapuvilla olivat edellä mainitut todistajat ja asianosaiset lukuun ottamatta Olavi Matias Myllymäkeä. Ositettavan tilan osuudesta yhteisiin maa- ja vesialueisiin sopivat asianosaiset, että kumpikin lohkomisessa muodostettava tila saa osalukuaan vastaavan osuuden niihin. Tilallinen Elsa Elviira Myllymäki oli 10.9.1958 saanut lainhuudon Taimisto-tilaan. Lepomäki-tila sai kulkuoikeuden viiden metrin levyisellä tiellä Taimisto-tilan alueella, joka pyykin nro 4 kohdalta johtaa maantielle. Lepomäki-tilan omistaja vastaa yksin rasitetien tekemisestä ja vastaisesta kunnossapidosta. Toimituskustannukset perittiin sopimuksen mukaisesti Lepomäki-tilan omistajalta. 

Elsa Elviira Myllymäki oli ostanut 2.3.1949 kuolleen miehensä omistaman puolikkaan mainitusta tilasta kauppakirjalla 8.2.1958 pojaltaan Olavi Matias Myllymäeltä tämän vaimon Hilkka Kaarina Myllymäen suostumuksella 250.000 markan hinnasta ja tullut näin omistamaan koko tilan. Olavi Matias Myllymäki oli saanut tilan puolikkaan 4.1.1949 laaditulla ja lainvoiman saaneella testamentilla 2.3.1949 kuolleen isänsä Joosef Nikolai Myllymäen jälkeen. 

Siikaisten Siviilirekisteriyhdistys ry 

Siikaisten Siviilirekisteriyhdistys ry (63463) perustettiin 28.3.1953 ja rekisteröitiin 10.7.1953. Frans Olavi Sitomaniemi oli tämän yhdistyksen puheenjohtaja. Yhdistys poistettiin rekisteristä lain (504/89) 4 §:n nojalla, liite viralliseen lehteen 39/2.4.1990 s. 170. Yhdistyksen toiminnasta on olemassa vähän tietoja. On mahdollista, että se perustettiin yksinomaan tätä hautausmaahanketta varten. 

Lepomäki 

Hautausmaa sijaitsee Lavaksenharjulla, noin 20 kilometrin päässä kunnan keskuksesta, Samminmajan kylässä, Alahonkajoelle vievän tien varressa, tien vasemmalla puolella, jonkin verran tieltä metsään. Paikalla on nuorehkoa mäntymetsää, tieltä vie pieni polku hautausmaalle. Tien vastakkaisella puolella, lähes hautausmaan kohdalla, on viitta Viitanen. Pyntäisten kylän suunnasta eli lännestä tultaessa harjusta on otettu vasemmalta puolelta soraa ennen hautausmaata. Soraa on otettu myös tien oikealta puolelta hautausmaan jälkeen. 

    Ateistien hautausmaa Lepomäki.

Hautausmaalle johtaa kolmisen metriä leveä rautaportti. Hautausmaalla kasvaa kaksi koivua, neljä mäntyä ja yksi kuusi. Maata ympäröi aita, jossa on kolme piikkilankaa. Aidanpylväitä on 23 ja ne ovat neliskulmaisia, harmaita betonipylväitä. Pylväiden pituus maan pinnasta lukien on noin 120 cm. Hautausmaaksi aidattu alue on kooltaan noin 20x15 metriä. 

Arvo Mattila ja Frans Olavi Sitomaniemi 

Hautausmaalle on haudattu kaksi vainajaa, molemmat olivat aktiivisia vasemmistolaisia. 

Ensimmäinen maalle haudattu vainaja, Arvo Adolf Mattila (27.7.1907-30.11.1960), oli syntynyt Merikarvialla. Hän meni 17.12.1933 naimisiin Sigrid Aleksandra Sitomaniemen (15.5.1910-3.1.1986) kanssa, joka oli Frans Olavi Sitomaniemen isosisko. Vaimo kuului Siikaisten evankelis-luterilaiseen seurakuntaan, mutta Arvo Mattila erosi siitä 31.12.1950. 

    Mattilan hautakivestä on nakuteltu pois pieni tekstipätkä.

Arvo Mattilan hautakivi, kooltaan noin 60x50 cm, on punagraniittia ja sen vasemmassa alakulmassa on liekkimalja. Hautakiven pinnasta, kiven alalaidasta, on taltalla tms. hakattu pois pieni tekstin palanen. Olavi Salokankaan mukaan hautakivestä on hakattu pois sanat ”Jumalaa ei ole”. Pentti Mattilan mukaan hänen äitinsä oli vaatinut tekstiä pois miehensä hautakivestä. 

Mattila teki metsätöitä ja muita sekalaisia töitä. Karjaakin oli vähän. Hän oli myös kauppias ja hänellä oli kauppa Otamolla. Mattilan kaupassa alkoi ensimmäisenä mm. veikkaustoiminta Otamolla. Myöhemmin Mattilan kauppa paloi. Hänellä oli myös tiilitehdasbisnestä. 

Toinen maalle haudattu vainaja on Frans Olavi Sitomaniemi (27.8.1912-27.2.1997). Hän oli eronnut Siikaisten seurakunnasta 18.1.1950. Frans Sitomaniemi haudattiin keväällä 1997 ja hänen tahtonsa oli, ettei hautajaisiin tuoda kukkasia eikä virsiä lauleta. Sitomaniemen hautauskulkueeseen kuului parikymmentä autoa ja sitäkin enemmän ihmisiä. Paikkakunnalla muistetaan vieläkin se hämmästys mikä heräsi, kun kulkue ei kaartanutkaan kirkon hautausmaalle, vaan eteni kohti Lepomäen hautausmaata. 

    Sitomaniemen hautakivi on luonnonmukainen. 

Arvo Mattilan poika Pentti Mattila kaivoi haudan. Sitomaniemen hautakivi (noin 60x40 cm) on luonnonkivi, jossa on metallilaatta sekä lisäksi sotaveteraanien metallinen merkki. Frans Sitomaniemen omaiset eivät hankkineet hautakiveä tämän haudalle. Olavi Salokankaan mukaan hautakivi on hänen pelloltaan. Salokangas ja muut Frans Sitomaniemen ystävät asettivat sen haudalle. He hankkivat myös metallilaatan ja sotaveteraanien merkin hautakiveen ja istuttivat hautakiven taakse pihlajan. Omaiset veivät Frans Sitomaniemen haudalle kynttilän. 

Monet Frans Sitomaniemen omaiset olivat helluntailaisia. Frans Sitomaniemi oli perheetön ja eli vaatimattomasti. Hänellä oli ilmiömäinen muisti. Hän oli määrätietoinen henkilö ja toteutti sen mihin ryhtyi. 

Tallqvistista tulee Sitomaniemi 

Sitomaniemen suvun nimi oli aiemmin Tallqvist. Frans Sitomaniemen isänisä, Juha Tallqvist, asettui vaimonsa kanssa 1800-luvun loppupuolella asumaan Salonkulmalle, tilalle, jolla vielä 1800-luvun alussa oli asunut ruotusotamies Aspro (Asbro). Juha Tallqvist muutti nimensä nimien suomennoskampanjan aikana Sitomaniemeksi. Vähänsalon lahdessa on järveen pistävä niemi, Sitomaniemi. Mahdollisesti niemi on saanut nimensä siitä, että siellä sidottiin ennen puukatiskoja. 

Juhan poika Frans Sitomaniemi vanhempi asui tilalla isänsä jälkeen ja kävi Amerikassa 1900-luvun alussa. Amerikasta hän löysi vaimokseen suomalaistyttö Santra Paanasen, jonka kanssa muutti takaisin Suomeen ja Otamolle, joka on yksi Siikaisten kylistä. 

Frans Sitomaniemi vanhempi oli tiiliuunin polttaja (eldaaja). Hän oli myös työväenyhdistyksen johtohenkilöitä Siikaisissa. Kansalaissodan pyörteissä valkoiset aikoivat toimittaa hänet valkoisen kenttäoikeuden tuomittavaksi, mutta Sitomaniemi sai suutari Vännin kautta vihiä näistä aikeista. Hän pakeni hiihtäen ja jalan metsien kautta ja valkoisten linjojen läpi Poriin, josta sitten olojen rauhoituttua palasi takaisin Siikaisiin. Samana pakoaamuna kolme valkoisten kiväärimiestä tulikin hakemaan Sitomaniemeä ja tarkastamaan paikkoja, mikä oli kotiin jääneille nuorille lapsille aikamoinen järkytys. Pori oli punaisten hallussa ja Otamolla pelättiin, että punaisten joukot hyökkäävät Otamolle. Osa isompien talojen väestä lähti karkureissullekin, mutta punaisten joukot eivät kuitenkaan tulleet Otamolle. Frans Sitomaniemi nuorempi oli tähän aikaan noin kuusivuotias. 

Maanviljelijä Olavi Salokankaan mukaan kirkosta eronneiden hautausmaa on aina mielletty SKDL:n ja Vasemmistoliiton hankkeeksi, eikä hän ollut kuullut mitään vapaa-ajattelijoista. Salokankaalla on se käsitys, että Frans Sitomaniemi rahoitti hautausmaan perustamisen omista varoistaan. 

Frans Sitomaniemi oli nelisenkymmentä vuotta Siikaisten kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen jäsen edustaen SKDL:ää ja myöhemmin Vasemmistoliittoa. Hänen puoluetoverinsa on Teuvo Råberg, joka oli myös kunnanvaltuutettuna ja jatkoi Sitomaniemen työtä. 

Frans Sitomaniemi asui Salojensaarentien varrella, Salonkulmalla, kuten Olavi Salokangaskin. Salokankaan mukaan Sitomaniemi oli mukava ja avulias naapuri. Sitomaniemellä oli pieni tila ja hän teki metsätöitä, maataloustöitä ja muita sekalaisia töitä. Hän viljeli jonkin verran maatakin ja karjaakin hänellä oli. Salokankaan mukaan Frans Sitomaniemi ajoi valtuutettuna aina kunnan asiaa, ei kenenkään yksityistä asiaa. Siikaisten apteekkari Irma Kiviniemi kertoo, että Frans Sitomaniemi oli aina hyvin kohtelias ja oikeudenmukainen henkilö. 

Myös itsemurhan tehnyt Eino Olavi Pajunen (1.12.1933-30.1.1990) piti haudata kirkosta eronneiden hautausmaalle, mutta hänen omaisensa eivät noudattaneet vainajan toivomusta ja hautasivat tämän Siikaisten luterilaiselle hautausmaalle. Myös Pajunen oli SKDL:n aktiiveja. 

Messiaaninen yhteisö ei ostanut hautausmaata 

Lepomäki on arkkuhautausmaa. Vuosina 1991-1998 Messiaaninen yhteisö (Good Vision osuuskunta) asui Pyntäisissä, entisessä Siikaisten kunnalliskodissa (Honkajoentie 59). Frans Sitomaniemi kävi kysymässä yhteisössä olisiko se halukas ostamaan Lepomäen. Messiaanisella yhteisöllä ei kuitenkaan ollut halua hautausmaan ostoon ja hautausmaatoimeen. Messiaaninen yhteisö muutti myöhemmin Kivijärven kuntaan, Keski-Suomeen. Vanha kunnalliskoti myytiin Perinneyhdistys muinaismieliset r.y:lle (129756) 350.000 markalla. Tällä hetkellä rakennuksessa toimii retriittikeskus Samje. 

Frans Sitomaniemi avusti Julle Mikkolaa tämän kirjoittaessa teostaan Elettiinpä ennenkin kun Otamolla oltiin (1996). Hänestä on julkaistu useita kuvia tässä teoksessa: s. 98 (kuva vuodelta 1995), s. 136 (sotilas vuonna 1937), s. 150 (kylvötyö), s. 151 (rukiin niitto 1950-luvulla), s. 155 (katiskojen kokemista talvella) ja s. 182 (kuva vuodelta 1989). 

Frans Sitomaniemi luovutti hautausmaan asiakirjat insinööri Ari Niemelälle. Niemelä ja Pentti Mattila hallinnoivat nykyisin hautausmaata. Siikaisten Siviilirekisteriyhdistyksen jäsenistä eli syksyllä 2006 ainakin vielä Reino Erik Koski. Hänen osoitteenaan oli Metsämiehenkatu 2 b as. 10, 28500 Pori 30.1.2007 saakka.

Vapaa-ajattelijain liitto hakee lainhuutoa Lepomäki-tilaan

Kun Vapaa-ajattelijain liitto ry sai tietää hautausmaasta, se haki 12.4.2007 Porin käräjäoikeudelta itselleen lainhuutoa hautausmaahan. Hakemuksen allekirjoittivat silloiset liiton varapuheenjohtaja Eino Huotari sekä toiminnanjohtaja Paula Vasama. Yhteyshenkilöksi merkittiin Erja Sallinen Satakunnan Vapaa-ajattelijoista.

Satakunnan yhdistys oli kiinnostunut jo tällöin "ottamaan" hautausmaan itselleen. Hakemukselle ei kuitenkaan ollut perustetta, Sallinen peruutti sen joulukuussa 2007 ja asia raukesi.

Siikaisten Siviilirekisteriyhdistys purkautuu

Siikaisten Siviilirekisteriyhdistyksen jäsenmäärä väheni Reino Erik Koskenkin kuoltua. Yhdistyksen jäljellä olevat jäsenet Pentti Mattila ja Ari Niemelä pitivät 30.7.2012 Mattilan kotona, Otamolla, Siikaisissa yhdistyksen purkamiskokouksen, jossa yhdistys yksimielisesti purettiin.

Yhdistyksen sääntöjen 14 §:n mukaan purkamisehdotus oli käsiteltävä kahdessa seuraavassa yhdistyksen kokouksessa, mutta vain yksi kokous pidettiin. Jos yhdistys oli päätetty purkaa, sen omaisuus sääntöjen mukaan joutui Vapaa-ajattelijain liitto ry:lle käytettäväksi yhdistyksen tarkoituksen edistämiseksi.

Liitto lahjoittaa hautausmaan Satakunnan Vapaa-ajattelijat ry:lle

Vapaa-ajattelijain liitto ei itse omista eikä ylläpidä hautausmaita, ja liittohallitus päätti 6.10.2012 lahjoittaa hautausmaan Satakunnan Vapaa-ajattelijat ry:lle, joka on liiton jäsenyhdistys. Taloudenhoitaja Heljä Pekkalin valtuutettiin allekirjoittamaan luovutuskirja.

Lahjakirja

Satakunnan Vapaa-ajattelijat ry:n hallitus oli 28.9.2012 päättänyt ottaa liiton lahjoituksen vastaan. Yhdistyksen puheenjohtaja Arvid Saarinen ja rahastonhoitaja Tauno Perkiö valtuuttivat 8.10.2012 liiton projektikoordinaattorina toimivan Jouni Vilkan allekirjoittamaan luovutuskirja yhdistyksen puolesta. Lahjakirja allekirjoitettiin 10.10.2012.

Luovutuksen todisti julkinen kaupanvahvistaja Toni Ruotsalainen.

Lainhuuto Satakunnan Vapaa-ajattelijoille

Satakunnan Vapaa-ajattelijat ry haki 15.11.2012 itselleen lainhuutoa Lepomäki-tilaan ja lainhuuto myönnettiin Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimistossa 27.12.2012.

Asiasta julkaistiin pikku-uutinen Vapaa Ajattelija -lehdessä (VAJ 2012:4, 31).

Nyt liiton jäsenyhdistyksistä hautausmaita ylläpitävät Forssan, Kainuun, Karkkilan, Kemin, Keski-Suomen, Kotkan, Kouvolan, Luoteis-Lapin, Satakunnan ja Vaasan Vapaa-ajattelijat, yhteensä kymmenen jäsenyhdistystä. Jäsenyhdistyksiä on yhteensä 27. 

Kimmo Sundström

Lyhenteitä

Lähteitä

Arkistolähteet

Anomusdiaari 1961, OPM, SVA
Päätöskonseptit 1961, OPM, SVA
Turun maakunta-arkisto

Kirjallisuus

Mikkola, Julle (1996) Elettiinpä ennenkin kun Otamolla oltiin. Otamon kylätoimikunta, Siikainen.

Haastattelut

Pentti Mattila, 30.9.2006 
Julle Mikkola, syksy 2006 
Heikki Näsi, syksy 2006
Teuvo Råberg, syksy 2006 

Artikkeli perustuu tekijän selvitykseen Vaihtoehtoiset hautausmaat Suomessa (2007).

Lue myös