Vapaa-ajattelijain liitto ry:n julkaisema Vapaa Ajattelija -lehti (1945-) kasvatti kokoaan ja sivulukuaan. Vuoden 2012 ensimmäinen numero saapui lukijoille 16.3.2012. Tarkoituksena on julkaista neljä erillistä numeroa vuosikerrassa. Näin lehti säilyy vielä aikakauslehtenä. Vähemmän kuin neljä kertaa vuodessa ilmestyvä julkaisu ei enää ole aikakautinen julkaisu. Kustantaja ei siis enää saa huijata lehden tilaajilta ja lukijoilta vuoden viimeistä numeroa.

Uusi koko

Lehti ilmestyi aiemmin B5-koossa (176x250; leikattuna 170x250) ja vuosikertaan kuului periaatteessa kuusi 32-sivuista numeroa. Viime vuosina kustantaja on kuitenkin lipsunut tästä, erillisiä numeroita on julkaistu vain viisi. Vuonna 2012 on ilmoitettu julkaistavan enää neljä numeroa, mutta lehden koko on suurempi A4 (210x297; leikattuna 210x295) ja sivuluku ainakin ensimmäisessä numerossa 40. Jos vuosikertaan tulee 160 sivua, painopinta-alaa on lehtiuudistuksen jälkeen n. 12 prosenttia enemmän.

Lehdentekijät vaihtuvat

Lehdentekijöistä ja avustajista on ollut jatkuva pula. Lehden uutena toimitussihteerinä aloitti helsinkiläinen Suvi Auvinen ja uutena taittajana aloitti porilainen Sauli Lehtinen. Heidät lehti esittelee sivulla 19.

Ulkoasu on minun makuuni hieman liian rauhaton, mieleen tulee jonkinlainen nuorisolehti. Ulkoasu kuitenkin menettelee. Väriä on ihan mukavasti. Painovirheitä on vähän.

Sisältö vanhaa pyttipannua

Uuden numeron sisältö on pettymys, vanhojen asioiden toistelua, kopiointia, vesitettyjä uutisia, jonkinlainen pyttipannu siis.

Päätoimittaja Petri Karisman pääkirjoituksessa elämänkatsomustietoa (ET) kutsutaan uskonnottomien "omaksi aineeksi". Tästä huolimatta vapaa-ajattelijat tarjoilevat sitä luterilaisille kristityille, jopa kaikille oppilaille.

Juttu Prometheuksen tulta levittämässä on Suvi Auvisen kooste, joka perustuu yksinomaan protubanien omaan aineistoon. Uskonnottomien nuorten kesäleirien historia Suomessa ennen Prometheus-leirejä on unohdettu. Kun kristittyjen aikuistumismenot kuitenkin mainitaan, olisi ollut reilua myös mainita kristittyjen leiririppikoulujen tulo Suomeen. Tämä oli kirkolta oivallinen keksintö kristinuskon ylläpitämiseksi ja levittämiseksi.

Oikeita Protu-uutisia ei ole. Tällainen olisi ollut esimerkiksi Protun kahvila Soihdun tumppaaminen tammikuussa ja osuuskunta Prafén paneminen selvitystilaan.

ET:tä propagoidaan kaikille, nyt myös vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon voimin.

Onneksi ei näytä siltä, että luterilaiset pääsevät mellastamaan tässä oppiaineessa. ET ei perustu kristillisille arvoille eikä sovi kristityille oppilaille. Imagofasistien käsitys on, että ET:ssä opetettaisiin "kaikkien hyväksymiä" arvoja. Sellaisia ei ole olemassa.

Opetusneuvos Pekka Elon mielestä täysi valinnaisuus olisi mahdollista kymmenen vuoden tähtäimellä. Muutos voisi johtaa yhteiseen katsomusaineeseen.

Nyt ei näytä tältä. Kaikille yhteinen, pakollinen katsomusaine olisi pahinta mitä voisi tapahtua nimenomaan ateistien ja uskonnollisten vähemmistöjen kannalta. Se olisi paluuta uskonnonvapautta (1923) edeltäneeseen aikaan.

Yllättäen Esa Ylikosken arvio kirkkopoliitikko Juha Sihvolan kirjasta Maailmankansalaisen uskonto (Otava, 2011) on monin kohdin osuvasti kriittinen.

Ilkka Vuorikuru kirjoittaa Narinkkatorin kappelista Helsingin Kampissa. Varmaankin hänen tarkoituksensa on hyvä, mutta "suomalaisen yhteiskunnan sekulaaria perustaa" ei ole olemassa (vielä). Suomessa on kaksi prosenttijengiä (valtiokirkkoa), lukuisten kirkollisten ja uskonnollisten toimijoiden institutionaalista ylivaltaa, paljon kristillistä lainsäädäntöä ym., jotka tietysti kernaasti joutavat historian roskatynnyriin. Kampin kappeli ei tietenkään ole tunnustukseton tila. Luterilaisen kirkon tehtävänä ei ole rakentaa sellaisia. Kappelin nouseminen kaupungin kauhistukseksi on ilmaus kirkon taloudellisesta ja poliittisesta vallasta. Kappeli oli niin kallis hanke, että monet kirkkopoliitikotkin empivät sen rahoittamista. Järjettömyys voitti, mitä usein tapahtuu ylenpalttisen rahan oloissa eikä vain kirkoille.

Yhdistysuutisia

Yhdistysuutisia on julkaistu Helsingin, Kotkan, Luoteis-Lapin ja Lahden yhdistysten kuulumisista.

Liiton helsinkiläiseltä Elli Maria Koskiselta saamasta testamentista kerrotaan (s. 34), mutta sen suuruus salataan. Testamenttaajan elämästä ei kerrota mitään. Vainajan hautajaisista kerrotaan, mutta hautauspäivää ei mainita. Hautauspuheen sisällöstä ei mainita sanaakaan.

Saadusta testamentista tiedotettiin tällä sivustolla jo tammikuussa.

Kerron vähän lisää Koskisesta. Elli Maria Koskinen (2.12.1934 Nummi-17.9.2011 Helsinki) oli ammatiltaan laboratoriohoitaja. Hän oli 1960-luvulla Suomen eturivin naisjousiampujia ja hänen seuransa oli Jousiammuntaseura Artemis r.y. Urheilulähteissä Koskisen nimi kirjoitetaan aina yhdysmerkkiä käyttäen Elli-Maria, vaikka toisinaan pelkästään Elli Koskinen.

Tauluammunnan SM-kilpailuissa 17.-18.8.1963 Artemiksen naisjoukkue (Aino Yrjölä, Tuulikki Valkama ja Elli-Maria Koskinen) sai hopeaa tuloksella 5724.

SM-kilpailuissa 21.-22.8.1965 Helsingin Ruskeasuolla sama joukkue voitti joukkuekultaa tuloksella 6074. Henkilökohtaisesti Koskinen sijoittui kuudenneksi (tulos 1910).

Metsästysammunnan SM-kilpailuissa 20.-21.9.1969 Bembölen metsästysammuntaradalla Oitansin kartanon alueella, Koskinen tuli naisten vaistoluokassa ensimmäiseksi tuloksella 397.

Vielä Hyvinkäällä 19.-20.9.1970 järjestetyissä metsästysammunnan SM-kilpailuissa Koskinen sai naisten vaistoluokan pronssia. Tulos oli 387.

Helsingin Jousiammuntapiiri ry:n sihteerinä Koskinen toimi 1964-1966, Artemiksen johtokunnassa vuodesta 1968 sekä erilaisissa kilpailujen järjestelytehtävissä ja huoltajana Helsinki-Tallinna -ottelussa 1972. Hän sai Suomen Jousiampujain Liitto ry:n pronssisen ansiomerkin ja harrasti jousiammunnan lisäksi polkupyöräilyä ja lentopalloa.

Elli Maria Koskisen tuhka on haudattu Helsingin Malmin hautausmaan muistolehtoon (kortteli 95X). Alueella on Kurun harmaasta graniitista tehty muuri, johon kiinnitetään vainajista kertovat, happoteräksestä valmistetut metallilaatat (n. 80 mm x 40 mm x 2 mm). Laatoissa on vainajan nimi sekä syntymä- ja kuolinaika. Syntymän merkkinä käytetään yleensä asteriskia (*) ja kuoleman merkkinä latinalaista ristiä, mutta näiden asemesta voidaan valita myös lyhenteet s. ja k. Tällaisiakin laattoja muurissa on.

    Helsingin Malmin hautausmaan muistolehtoalueen muuri.

Vaikka Koskinen testamenttasi omaisuutensa Vapaa-ajattelijain liitolle, oli tuskin kristitty ja hautajaisseremonioista huolehti Prometheus-seremoniat Oy (Pro-Seremoniat Oy), vapaa-ajattelijat valitsivat Koskisen laattaan asteriskin ja ristin. Tällainen hämmentää ateistia, sitä on vaikea ymmärtää. Jostain syystä Koskisen nimikin on kilvessä muodossa Elli Mari.

Jäsenyhdistysluettelo

Hyödyllinen liiton jäsenyhdistysten luettelo on taas julkaistu (s. 39). Luettelo on kuitenkin puutteellinen ja siinä on useita vanhentuneita tietoja.

Kimmo Sundström