Tämän kirjoittaja savustettiin ulos Vapaa-ajattelijain liitto ry:n toimiston- ja taloudenhoitajan toimesta 23.11.2003 lähes 16 vuoden työrupeaman ja yhdeksän vuoden työpaikkakiusaamisen ja -häirinnän jälkeen. Toimiston- ja taloudenhoitajan kesälomittajana toimin ensimmäisen kerran jo vuonna 1979.

Luottamushenkilönä, liittohallituksen varsinaisena tai varajäsenenä, toimin vuosina 1978-2002. Toimin muissakin luottamustehtävissä kuten Vapaa Ajattelija -lehden päätoimittajana jnpp.

Vähitellen vuodesta 1994 alkaen sairaaksi muuttunut toimintakulttuuri myrkytti Vapaa-ajattelijain liiton toimintailmapiirin ja -käytännöt.

Työpaikkaongelmat jatkuvat liitossa edelleen. Vaikka sangen monet osaavat ja ahkerat työntekijät sekä luottamushenkilöt (mm. Timo Meltti, Raimo Toivonen, Hannu Raitanen, Erkki Hartikainen, Janne Vainio ja minä), joita aina milloin milläkin tekaistulla perusteella väitettiin syypäiksi ongelmiin, on erotettu, jätetty valitsematta uudelleen tai he ovat lähteneet pois huonoon toimintailmapiiriin kyllästyneinä, ei tätä kautta ole tullut parannusta tilanteeseen. Jäljelle on jäänyt monia pelkkiä tassun nostajia, ja työpaikkaongelmat jatkuvat siitä huolimatta. Ongelma on muualla.

Kun Juha Kukkonen ja häntä kannattavat hallituksen jäsenet halusivat keväällä 2003 erottaa laittomasti minut ja valita Paula Vasaman tilalleni, he eivät edes kertoneet kaikille hallituksen jäsenille kuka valitaan tilalleni. Kun sitten syksyllä 2003 saatiin tietää, että tämä henkilö oli Paula Vasama, ajattelin, ettei hän tule kovin kauaa viihtymään uudessa toimessaan. Koska hallitus ei halunnut oikeasti edistää Vapaa-ajattelijain liiton toimintaa, se ei pannut tointa julkiseen hakuun, vaan valitsi saman tien Paula Vasaman uudeksi toimiston- ja taloudenhoitajaksi.

Pian saatiin tietää, että eritoten tamperelaiset liittohallituksen jäsenet Petri Karisma (varsinaiseksi jäseneksi kesäkuussa 2005; ei hallituksen jäsen ennen liittokokousta) ja Jori Mäntysalo (pääsihteeriksi ja varsinaiseksi jäseneksi kesäkuussa 2005; varajäsen ennen liittokokousta) sekä jyväskyläläinen Marko Koivuniemi (varajäseneksi kesäkuussa 2005; varsinainen jäsen ennen liittokokousta) arvostelivat Paula Vasaman toimintaa. Myöhemmin arvostelijoihin liittyi helsinkiläinen Esa Ylikoski (varajäseneksi kesäkuussa 2005; ei hallituksen jäsen ennen liittokokousta). Liiton uusi puheenjohtaja Robert Brotherus (varsinaiseksi jäseneksi kesäkuussa 2005; ei hallituksen jäsen ennen liittokokousta) on hänkin arvostellut Paula Vasaman toimintaa.

Liiton käyttämässä työpaikkaterveydenhuollossa on jo kauan tiedetty työpaikan huono ilmapiiri. Kaikki viime vuosien työntekijät (minä, Janne Vainio ja Paula Vasama) ovat käyneet siellä työilmapiirin takia. Itse jätin kaikki Uudenmaan työsuojelupiiriin menneen aineiston myös työterveyshuoltoon. Kokemusteni mukaan sekä työterveyshuolto että työsuojelupiiri kyllä kuuntelevat asiantuntevasti työntekijöiden työpaikkaongelmia, muttei heillä ole keinoja suojella työntekijöitä. Suomessa työntekijä voidaan milloin hyvänsä ja millä perusteella tahansa potkia pois työpaikastaan. Ainoa seuraamus, joka tällaisesta laittomuudesta voi seurata työnantajalle, on velvollisuus maksaa rahakorvaus työntekijälle, josta tuomioistuin päättää. Erittäin törkeitä tapauksia lukuunottamatta nämä korvaukset ovat tavallisten työntekijäin kohdalla vaatimattomia, eivätkä kaikki työntekijät edes tarvitse eivätkä halua rahakorvausta.

On yleisesti suuri vahinko koko suomalaiselle työelämälle, että kaikenlaiset riehujat saavat mellastaa työpaikoilla. Suurissa yrityksissä on tietysti asiantuntemusta ja koulutusta yms., jolla työpaikkaongelmia karsitaan. Mutta pienissä järjestöissä näitä resursseja ei ole käytettävissä.

Syksyllä 2005 Vapaa-ajattelijain liiton työpaikkaongelmat kärjistyivät "kriisiksi". Tällöin liiton toiminnanjohtaja Paula Vasama oli uhannut liiton uutta puheenjohtajaa Robert Brotherustakin oikeustoimilla. Sen jälkeen Brotherus on ollut haluton puuttumaan ilmapiiriongelmiin, vaikka liittohallitus on valinnut hänet toimiston esimieheksi. Hänen tehtävänsä ei olekaan helppo ainakin kahdesta syystä. Hän on itse omaksunut järjestökulttuurin, joka tulkitsee ongelmat henkilökemiallisiksi; ne ratkeavat ihmisiä erottamalla. Toiseksi hän on ollut haluton hoitamaan epäkiitollisia kuraportaan tehtäviä. Niitähän pienissä järjestöissä riittää. Jos joku tylsä, vähäpätöinen tai hikinen työ ei tule pikku yhdistyksessä tehdyksi, puheenjohtajan ei tule lähteä käpykaartiin, vaan hän tekee tämän työn viime kädessä itse. Tämä on vastuunkantoa.

Myös Marko Koivuniemi on useasti ja äänekkäästi ilmoittanut, että vastuunkantoa on olla aina valmis eroamaan luottamustoimestaan. Tämä on kuitenkin ns. poliittista vastuuta. Onko se vastuunkantoa ollenkaan?

Toisaalta luottamushenkilöiden työ on vapaaehtoista. Ellei pysty hoitamaan tehtäviään, on rehellisempää tunnustaa tämä ja lopettaa luottamuspaikan hyödytön hautominen. Eivät valitsijat ansaitse yhtään parempia edustajia kuin itse ovat valinneet. Ongelmaksi nousee se, että tilalle saattaa sittenkin valikoitua entistä kehnompi henkilö.

Seurasin läheltä useiden liiton puheenjohtajien (Timo I. Vasama, Taina Hollo, Kari Saari, Juha Kukkonen ja Erkki Hartikainen) työskentelyä ja kaikilla oli omat vaikeutensa myös ilmapiiriasiain kanssa. Eikä tässä ole näkyvissä mitään muutosta.

Viimeaikaisessa sanailussa Robert Brotherus on kertonutkin työpaikkaongelmista. Eniten ne ovat henkilöityneet toimiston- ja taloudenhoitaja, toiminnanjohtaja Paula Vasamaan ja hallituksen varajäsen Esa Ylikoskeen. Brotheruksen mukaan Vasama on esittänyt Ylikoskesta kommentteja, jotka ovat loukkaavia, tarpeettomia, epäasiallisia ja edustavat "hyökkäyslinjaa". Ylikoskea on syytetty ilmaisuin, joita en tässä toista. Brotheruksen mielestä nämä kommentit loukkaavat Ylikoskea. Hän näkee, että Vasama on itse provosoinut riidat ja muutos alkaa vain itse Vasamasta.

Myös Paula Vasama on kertonut näkemyksistään työpaikkaongelmista. Hän kokee itsensä kiusatuksi ja on vaatinut hallitukselta suojelua itselleen. Hän on myös vaatinut hallitukselta, että työsuhdeasiain ammatti-ihminen, työpaikkaneuvoja, tulee ratkomaan työpaikkaongelmia yhdessä hänen ja liiton johdon kanssa. Liittohallitus on hyväksynyt Vasaman ehdotuksen. Yhteistapaaminen järjestetään loppukesällä tai alkusyksyllä, mutta liitto ei ole kertonut tarkemmin sen ajankohtaa.

Paula Vasama on joka tapauksessa työtä tekevä henkilö liitossa. Koska hänen työpanoksensa on siinäkin mielessä hyvin tärkeä, että hänelle maksetaan täyttä palkkaa, hänellä tulisi olla työrauha. Asia ei ole yksinkertainen, koska Vapaa-ajattelijain liitossa on aina haukuttu ja moitittu maanrakoon kaikki työteliäät ihmiset olivatpa he palkattuja työntekijöitä tai luottamushenkilöitä.

Hallitus ei ole tiedottanut mitään työpaikkaongelmista edes kaikille liittovaltuutetuille. Kuusankoskella 5.-6.8.2006 pidetyillä kesäpäivillä liittovaltuuston puheenjohtaja Olavi Korhonen puhui asiasta, mutta eivät kaikki valtuutetut osallistuneet kesäpäivillekään. Liittovaltuutetut ovat muutoinkin moittineet hallitusta siitä, ettei se tiedota mitään liiton asioista edes heille.

Robert Brotherus on pitänyt mahdollisena, että liiton ongelmat johtavat hallituksen jäsenten kyllästymiseen, turhautumiseen ja lopuksi eroon. Näin juuri kävi haminalaiselle hallituksen jäsen Raimo Väisäselle. Brotherus on miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että liiton taloudenhoito ja toimistokin ulkoistettaisiin ja liitto keskittyisi enemmän aatteelliseen työhön. Tämä on nimenomaan Marko Koivuniemen idea. Edellisellä liittokokouskaudella Koivuniemi ehdotti, että Paula Vasaman työsuhde ja palkkaus muutettaisiin puolipäivätoimiseksi, mutta ehdotus ei toteutunut.

Liiton pääsihteeri Jori Mäntysalo pitää samoin järjestöorganisaatiota vähemmän arvokkaana asiana. Hän on pitänyt tärkeänä erilaisten vapaamuotoisten, epähierarkisten ja hajautettujen toimijoiden ja työryhmien tuloksekasta työtä.

Jotkut luottamushenkilöt ovat ennustaneet, että Paula Vasama saa potkut jo tulevana syksynä tai viimeistään ensi keväänä. Sanailun lisäksi Vasaman sanotaan ärsyttäneen sillä asenteellaan, ettei hän halua liiton myyvän vuokralle annettuja asunto-osakkeita. Toisten mielestä tuottavaakin omaisuutta voitaisiin myydä ja panna rahat toimintaan. Vasama ei itse ole hallituksen jäsen, ja näistä asioista hallitus tietysti tekee päätökset, joita taloudenhoitaja sitten noudattaa.

On myös ehdotettu, että Paula Vasama jatkaa liiton työntekijänä, mutta liiton toimisto siirretään Tampereelle, Tampereen Vapaa-ajattelijain toimistoon, jolta liitto vuokraa toimitilan. Sitten nähdään onko siellä parempi työrauha kuin Helsingissä. Liiton Helsingin toimisto voitaisiin tässä tapauksessa antaa vuokralle vapaille markkinoille.

Liiton ongelmat kiinnostavat ainakin osaa liiton jäsenyhdistyksistä ja tietysti kaikkia liittovaltuutettuja, jotka joutuvat täydentämään liittohallitusta sitä mukaa kun hallituksen jäsenet eroavat tai muutoin jättävät toimensa. Seuraava liittovaltuuston kokous pidetään marraskuussa ja siellä täydennetään vähintään yksi hallituksen jäsenen paikka.

Marko Koivuniemi on ehdottanut, että varsinaiseksi jäseneksi valittaisiin Esa Ylikoski. Ei ole hyvän tavan mukaista, että hallituksen jäsenet tekevät tällaisia esityksiä. Valtuutetut täydentävät hallitusta. Heidän kannaltaan on toki hyvä, jos jäsenehdokkaita on olemassa.

Puheenjohtaja Brotherus on edellyttänyt, että ongelmiin saadaan oleellinen korjaus 30.9.2006 mennessä. Muussa tapauksessa hän eroaa.

Kimmo Sundström