Pääkaupunkiseudun
vapaa-ajattelijat ry

 

KERAVAN UURNAHAUTAUSMAA OY:N HANKKEET EIVÄT ETENE (16.1.2003)

Vapaa Ajattelijan numerossa 4/2002 kerrottiin Keravan Uurnahautausmaa Oy:n (KUH) vastoinkäymisistä Enossa ja annettiin selitystä siihen mistä ne johtuvat. Yhtiö on ollut aktiivinen myös Keravalla, Espoossa ja Vantaalla. Tässä jutussa kerrotaan yhtiön edesottamuksista näissä kaupungeissa.

KUH:n toiminta Keravalla

KUH:n kotipaikka on Kerava; Juha Kukkonen on sieltä kotoisin. Keravan kaupungin alueella ei ole edes evankelis-luterilaisella seurakunnalla hautausmaata. Kukkonen ajatteli, että kaupunki olisi hyvä paikka kaupalliselle, tunnustuksettomalle uurnahautausmaalle. Jo ennen KUH:n rekisteröintiä, 13.3.1997, Kukkonen ilmoitti kirjeitse Keravan kaupungille haluavansa ostaa tai vuokrata pitkäaikaisella sopimuksella maa-alue uurnahautausmaan perustamista varten. Kukkonen esitti toiveen kolmesta eri alueesta Keravanjoen varrella. Näistä Porvoontien ja Talmantien pohjoispuolella sijaitsevat alueet eivät ole kaupungin omistuksessa. Kolmas, Kivisillantien alue, liittyi Keravan kartanoon. Kaupunki katsoi, ettei sillä ole tarjota sopivaa aluetta yhtiölle ja kaupunginhallitus päätti 23.6.1997 ilmoittaa tämän Kukkoselle. Kukkonen teki asiassa oikaisuvaatimuksen, jonka kaupunginhallitus hylkäsi 26.8.1997. Sen jälkeen Kukkonen valitti lääninoikeuteen vaatien päätöksen kumoamista ja hakemuksen uutta käsittelyä.

Valitusta perusteltiin näin:

  1. hylkäävän päätöksen tekemiseen oli ottanut osaa Keravan seurakunnan kirkkovaltuuston jäsen Olli Rautsiala. Kukkonen väitti Rautsialan toimineen seurakunnan edun mukaisesti ja vastoin hänen etujaan, sillä seurakunta harjoitti kilpailevaa hautausmaatoimintaa;
  2. kaupunki ei ole selvittänyt mahdollisia sopivia tontteja riittävän huolellisesti;
  3. hylkäyspäätös oli kaupunkilaisten etujen vastainen.

Uudenmaan lääninoikeus hylkäsi Kukkosen kunnallisvalituksen 5.11.1998. Hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan kirkkovaltuuston jäsen ei ollut esteellinen päättämään asiassa. Mitään muutakaan erityistä syytä, jonka perusteella luottamus päätöksentekijöiden puolueettomuuteen olisi vaarantunut, ei oltu esitetty. Kaupungilla on harkintavalta sopimusasioissa ja kaupunki oli valmistellut ja selvittänyt asiaa riittävästi, joten päätös oli syntynyt oikeassa järjestyksessä. Kukkosta ei syrjitty yrittäjänä eikä kaupunki muutoinkaan käyttänyt harkintavaltaansa väärin. Näin ollen päätös "ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä, kaupunginhallitus ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutenkaan lainvastainen. Kaupunginhallitus on voinut hylätä Kukkosen oikaisuvaatimuksen." Oikeudenkäyntimaksua Kukkonen joutui maksamaan 400 mk.

Kerta kiellon päälle

Jo ennen lääninoikeuden hylkäävää päätöstä KUH käynnisti rumban alusta pitäen uudestaan. 29.5.1998 päivätyllä kirjeellä yhtiö uudisti kaupungille maanostotarjouksensa. Esillä oli seitsemän eri aluetta. Kaupunginhallitus hylkäsi maanostopyynnön 24.8.1998, "koska kaupungilla ei ole tarjota hakijan esittämään tarkoitukseen soveltuvaa aluetta". KUH teki taas oikaisuvaatimuksen, jonka kaupunginhallitus hylkäsi 28.9.1998. Tästä päätöksestä KUH teki kunnallisvalituksen Uudenmaan lääninoikeuteen. Valittajan mielestä päätös oli muodollisesti virheellinen, koska Olli Rautsiala oli taas osallistunut päätöksentekoon. Tällä kertaa KUH:n valitus menestyi. Hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin 5 kohtaa oli muutettu lailla 6.6.1997/543, joka oli tullut voimaan 1.1.1998. Kohtaan oli lisätty hallintoneuvosto sellaisena elimenä, jonka jäsen on esteellinen. Kirkkovaltuusto oli hallintoneuvostoon rinnastettava elin. Rautsiala kirkkovaltuuston jäsenenä oli esteellinen käsittelemään kunnanhallituksessa KUH:n asioita ja päätökset olivat syntyneet virheellisessä järjestyksessä. Päätöksellään 16.3.1999 lääninoikeus kumosi kaupunginhallituksen päätökset palauttaen ne kaupunginhallitukselle uudelleen käsiteltäviksi. Kaupunginhallitus käsitteli asiaa taas 31.5.1999. Olli Rautsiala poistui kokouksesta asian käsittelyn ja päätöksenteon ajaksi. Päätös: "Kaupunginhallitus päättää hylätä hakijan maanostopyynnön, koska kaupungilla ei ole hakijan esittämään tarkoitukseen soveltuvaa maa-aluetta." Nyt sanoma meni perille; KUH ei ole uudistanut kaupungille maanosto- ja vuokraustarjoustaan. Mitään hanketta KUH:n ja Keravan kaupungin välillä ei tällä hetkellä ole vireillä.

KUH:n toiminta Espoossa

Juha Kukkonen kirjoitti liiton sähköpostilistalla 4.7.2002, että KUH:n hautausmaahanketta Espoossa "on jo käsitelty ympäristölautakunnassa" antaen ymmärtää, että hanke edistyisi.

Tämän kirjoittajan käsityksen mukaan hankkeet eivät edisty Espoossakaan. KUH esitti uurnahautausmaatoimintaa varten neljää Espoon kaupungin omistamaa aluetta:

  1. Haapaniemi (413) 9:128, 1:129, 1:130; Haapaniementien päässä sijaitseva metsäsaareke Espoon Pitkäjärven rannalla
  2. Myllykylä (402) 2:77; Kuninkaantien vieressä Myllykylän päivähoitolan ja Glimsinjoen välisellä alueella
  3. Leppäsilta (426) 3:4 (2:10, 2:11); Leppäsillan päiväkodin eteläpuolella
  4. Puolarmaari (404) 4:3; Puolarmaarin alueella lähellä viherpalvelujen tukikohtaa.

Ympäristösuolelupäällikön lausunnon mukaan: " … Tällä hetkellä hautausmaavarausta ei ole osoitettu ehdotetuille alueille yleis- tai asemakaavoissa. … Ympäristölautakunta ei tässä vaiheessa pidä tarkoituksenmukaisena hautausmaan tonttivarauksen osoittamista esitetyille kohteille Haapaniemessä ja Myllykylässä. … Leppäsillan ja Puolarmaarin soveltuvuus tulee selvittää erikseen asemakaavallisen tarkastelun yhteydessä." Ympäristölautakunnan kokous pidettiin 12.6.2002. Ympäristökeskuksen lausunnon rivien välistä voi lukea, ettei keskuksessa oltu kovin innostuneita koko asiasta. Ihmishautausmaan osoittamiseksi alue on otettava asemakaavaan. Asemakaavan muutokset vievät usein paljon aikaa. Hautausmaiden osalta mm. liikennejärjestelyihin on aina kiinnitettävä huomiota. Eräs virkamies sanoi jopa, että isossa kaupungissa "kymmenen vuotta on lyhyt aika". Myös kaupunkisuunnittelukeskus (asemakaavayksikkö) antoi asiasta lausunnon. Se ei pitänyt esitettyjä paikkoja hautausmaatoiminnalle tarkoituksenmukaisina. Ennen lautakuntakäsittelyä lausuntoon eivät päässeet tutustumaan muut kuin hakija. Asia päätettiin kiinteistölautakunnan kokouksessa 17.10.2002. Lautakunta päätti yksimielisesti, "että Espoon kaupungilla ei ole tällä hetkellä tarjota omistamiltaan alueilta Keravan Uurnahautausmaa Oy:lle kaavalliset edellytykset täyttävää uurnahautausmaa-alueeksi sopivaa aluetta".

KUH:n toiminta Vantaalla

Vantaan kaupungin osalta Kukkonen kirjoitti sähköpostilistalla 4.7.2002, että hänen yhtiönsä hanke "edistyy siten, että hautausmaalle on löytynyt hyvä tontti erään toisen hautausmaan vierestä". Tämäkään hautausmaahanke ei edisty. Yhtiö havitteli viimeksi vuokrattavaksi Vantaan kaupungilta osaa ns. Siltaniitynalueesta (Elisa 82, 88/94) Siltaniitynkujan varrelta. Koko alueen pinta-ala on noin 1,9 ha. Alue sijaitsee Saksalaisten sotilaiden hautausmaan sekä Näkövammaisten Keskusliiton Opaskoirakoulun alueen välissä. Se on pääosin suorakaiteen muotoinen ja puustoinen kasvaen sekametsää. Vantaan kaupunki on käynyt vuosikausia neuvotteluja KUH:n kanssa. Tyylipisteitä KUH ei kaupungilta neuvotteluista saa. Ne ovat olleet kovin raskaita, virkamiehet huokaavat. Lopputulos on sama kuin muualla: iso kasa paperia. Kaupunki on nyt pannut pisteen yhtiön hankkeelle vuokrata tai ostaa alue kaupungilta. KUH ei pystynyt toimittamaan kaupungille kunnollisia suunnitelmia olennaisista kysymyksistä kuten alueen suunnittelusta, pysäköintipaikkojen rakentamisesta, istutuksista, rahoituksesta yms. Alue sinänsä nähdäkseni soveltuisi hautausmaakäyttöön, vaikka sen raivaaminen vaatisikin paljon työtä. Metsä on nimittäin hoitamatonta kasvaen paljon aluspuuta ja seassa on myös tuulenkaatoja. Tässä oli hyvä tilaisuus, mutta Juha Kukkosen harrastelijamainen asenne ja myös heikko neuvotteluosaaminen pilasivat sen.

Tulevaisuus

Järkiperäisesti ajatellen hautausmaita ei tarvita. Vainajat voidaan tuhkata ja tuhka sijoittaa vaikkapa mereen, järveen tai metsään ilman muistomerkkejä. Hautausmaat liittyvät ihmisten tunteisiin. Valtaosa ihmisistä ei toimi järjen vaan tunteiden ohjaamina. Sen vuoksi hautausmaita tulee olemaan vielä kauan. Siksi vapaa-ajattelijatkin tarjoavat pääpiirteissään samanlaisia hautausmaapalveluja kuin uskovaiset, vaikka vapaa-ajattelijahautausmaat ovat luonnonmukaisempia. Kesällä vierailin Kajaanissa. Siellä vapaa-ajattelijain Tuonenviidan rajanaapurina on seurakunnan hautausmaa. Suuri joukko työntekijöitä ahersi maalla leikaten nurmikoita ja pensaita, kastellen kukkia jne. Leikkurit pärisivät, polttoainetta, vettä yms. kului ja seurakunta joutui maksamaan työntekijöille palkkaa. Eikö heillä ollut parempaa tekemistä sellaisena kauniina kesäpäivänä? Minä ja Onni Ahonpää töllistelimme menoa miettien onko siinä jotain mieltä, nauttivatko työntekijät työstään, miksi luontoa kulutetaan tällä tavalla, ymmärtävätkö ihmiset miten paljon kaikki maksaa jne. Vapaa-ajattelijoiden näkökulmasta yksityisten hautausmaiden perustaminen on hyvä ja ekologinen asia, kunhan vain lainsäädäntömme ja viranomaiset ne käytännössä hyväksyisivät. Evankelis-luterilaisia hautausmaita ja niiden hoitotapoja ei tule pitää mittapuuna, kun arvioidaan millaisia uusia hautausmaita saa perustaa. Olen arvostellut KUH:n menettelytapoja. Yhtiön toiminta näyttää ärhentelevältä paperisodalta ja pilkanteolta; tuloksia ei synny. Useampi virkamies on kurkkuaan myöten täynnä Juha Kukkosen selityksiä ja venkoilua. Kukkonen tunnetaan vapaa-ajattelijana ja jos joku vakavammin otettava vapaa-ajattelijataho haluaisi perustaa hautausmaan, tähän tahoon kohdistuu kielteinen ennakkoasenne.

Jälkikirjoitus

Tämän kirjoituksen piti ilmestyä Vapaa Ajattelijan numerossa 5/2002. Lehden toimitus varasi Kukkoselle etukäteen mahdollisuuden antaa vastine kirjoituksen johdosta. Kukkonen ei antanut mitään vastinetta. Kukaan ei ole väittänyt, että tässä kirjoituksessa esitetty ei pitäisi paikkaansa. Liiton sääntöjen mukaan (19 §) liittoneuvoston tehtävänä on "ohjata liiton äänenkannattajan toimitustapaa". Kokouksessaan 23.11.2002 päätti "suosittaa etenemistä siistityllä lehden linjalla". Kokous ei kysyttäessä suostunut yksilöimään yhtään kirjoitusta eikä ketään henkilöä, joka olisi kirjoittanut tällaiseen suositukseen syytä antavia kirjoituksia. Ennen Suomessa puhuttiin "yleisistä syistä", kun tarkoitettiin neuvostokriittisiä tai -vastaisia kirjoituksia. Tässäkin on kyse siitä, etteivät tosiasiat aina ole miellyttäviä. Sensuuri on paha asia. Erityisen surkeaa on vapaa-ajattelijoiden itsesensuuri. Vapaa Ajattelijan päätoimittaja Janne Vainio valittaakin kohtelua uusimmassa lehden numerossa 6/2002. Tosiasiat eivät kuitenkaan riitele kenenkään kanssa. On vahingollista kuvitella totuus toisenlaiseksi kuin se on. Jäsenkato joissakin liiton yhdistyksissä on johtunut ainakin osaksi siitä, että totuus pimitetään. Vapaa-ajattelijoiden ja liiton kannalta kiinnostaville asioille on löydettävä muita kanavia kuin Vapaa Ajattelija -lehti. Tämä artikkeli on pian luettavissa Pääkaupunkiseudun vapaa-ajattelijat ry:n kotisivun www.vapaa-ajattelijat.fi/pkv/ Uutiset ja artikkelit osiossa.

Kimmo Sundström
Vapaa Ajattelija -lehden avustaja


Pääsivu Tiedotteet Palvelut Lehdet Uutisia ja artikkeleita
Kirkosta eroaminen Mitä uutta?