Pääkaupunkiseudun
vapaa-ajattelijat ry

Liitto oli valittanut kilpailuviraston 17.5.2001 päivätystä selvityksestä (dnro 353/61/97), joka koski hautapaikkatarjontaan liittyviä epäkohtia. Markkinaoikeus jätti 20.11.2002 tekemällään päätöksellä (Nro 151/I; dnro 112/690/2001) liiton valituksen tutkimatta.

Liitto teki toimenpidepyynnön kilpailuvirastolle 28.5.1997, jossa pyydettiin selvittämään onko evankelis-luterilaisilla seurakunnilla ollut määräävä markkina-asema hautausmaiden ylläpidossa ja hautapaikkojen tarjonnassa. Jos määräävä markkina-asema on olemassa ja sitä käytetään väärin, kilpailuvirastoa pyydettiin ryhtymään toimenpiteisiin.

Koska seurakunnan hautaustoimi tuotti voittoa ainakin seurakuntaan kuulumattomien osalta, toimenpidepyynnössä katsottiin olevan kyse elinkeinon harjoittamisesta.

Ratkaisuksi ongelmaan toimenpidepyynnössä nähtiin se, että seurakuntien hautausmaat irrotettaisiin seurakunnan muusta taloudesta.

Kilpailuviraston ratkaisu

Kilpailuvirasto toimitti liitolle hautapaikkatarjontaan liittyviä epäkohtia koskevan 17.5.2001 päivätyn selvityksen (dnro 353/61/97). Kilpailuvirasto oli neuvotellut asiasta 23.8.1999 kirkkohallituksen kanssa sekä 26.1.2000 opetusministeriön ja kirkkohallituksen edustajien kanssa. Neuvottelujen johdosta kirkkohallitus antoi seurakunnille suositusohjeistuksen laskentatoimen kehittämiseksi. Lisäksi uskonnonvapauskomitea oli ottanut ongelmat huomioon. Piiloutuen näiden seikkojen taakse, kilpailuvirasto poisti asian käsittelystä.

Käsittely kilpailuneuvostossa ja markkinaoikeudessa

Liitto valitti kilpailuviraston ratkaisusta vaatien kilpailuneuvostoa tutkimaan onko kilpailuvirasto voinut poistaa asian käsittelystä vastaamatta toimenpidepyynnössä esitettyihin kysymyksiin evankelis-luterilaisen kirkon määräävästä markkina-asemasta ja kilpailun rajoittamisesta.

Kilpailuvirasto oli 21.11.1997 antamassaan lausunnossa valtion ja kirkon taloudellisia suhteita käsitelleen toimikunnan mietinnöstä todennut kirkolla olevan määräävä markkina-asema hautaustoimessa. Se ei kuitenkaan selvittänyt käyttääkö kirkko määräävää markkina-asemaansa väärin.

Kilpailuvirasto vaati liiton valituksen hylkäämistä. Virasto myönsi hautapaikkatarjontaan liittyvät epäkohdat perustelluiksi. Virasto katsoo pyrkineensä ”aloitteellisella toiminnallaan” poistamaan esitetyt epäkohdat. Tämä mm. vaikutti erillisen hautaustoimilain säätämiseen. Kilpailuvirasto ”on halunnut varmistua siitä, että uskonnonvapauskomitean mietinnössä hautaustoimialaa koskevat epäkohdat tulevat korjatuiksi”.

Evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien hautaustoimi on kilpailuviraston mukaan toisaalta katsottava julkisyhteisön lakisääteiseksi toiminnaksi, mutta toisaalta siihen liittyy elinkeinon harjoittamiseen liittyviä piirteitä.

Kilpailuvirasto näyttää perääntyneen asiassa. Määräävän markkina-aseman selvittäminen olisi nimittäin sen mielestä edellyttänyt kaikkien seurakuntien markkina-aseman ja hautaustoimen talouden selvittämistä. Vuonna 1998 seurakuntia oli 595, joista 422 toimi itsenäisinä ja 173 muodosti 43 seurakuntayhtymää. ”Asian selvittäminen olisi vienyt runsaasti resursseja ja aikaa ja olisi vääristänyt kilpailuviraston toimenkuvaa vieden kilpailupolitiikan painotusta epätarkoituksenmukaiseen suuntaan.” Kilpailuvirasto piiloutuu seurakuntien suuren lukumäärän taakse, kun se tahtoo sanoa, että seurakuntien asiain tutkiminen ja niiden ohjaaminen rehellisen kilpailun tielle osoittautui sille ylivoimaiseksi tehtäväksi.

Edelleen virasto selittää: ”Kilpailuviraston mukaan on tulkinnanvaraista, onko hautaustoimea voitu pitää kilpailunrajoituslain 3 §:ssä tarkoitettuna elinkeinon harjoittamisena, koska suuri osa hautaustoimen rahoituksesta on saatu verovaroista ja vain pieni osa maksutuloista.”

Se katsookin, että uskonnonvapauskomitean ehdotuksen mukainen hautaustoimilaki ”takaisi vakaumuksesta riippumatta kaikille vainajille syrjimättömän kohtelun evankelis-luterilaisen kirkon hautausmaalla”. Näin virasto toivoo, että kirkko ratkaisisi uskonnottomien ongelmat. Hautausmaksut ehdotetaan samansuuruisiksi kaikille vainajille ja lisäksi on ehdotettu perustettavaksi tarvittaessa tunnustuksettomia hauta-alueita seurakuntien hautausmaiden yhteyteen. Kilpailuvirasto piiloutuu muutoinkin uskonnonvapauskomitean ja hautaustoimilakiesityksen taakse. Mistään ei käy ilmi, että olisi tutustuttu vapaa-ajattelijoiden näkemyksiin. Toiveet suuntautuvat kirkkoon. Vaikka kysymyksessä onkin uuden lain säätäminen, viraston asenne on osoitus siitä, että eduskunta ei Suomessa päätä kirkkoa näin läheltä koskevien asiain sisällöstä. Ne on valmisteltu kirkon ja kirkkoministeriön johdolla, ja eduskunnan tehtävänä on tehdä niihin korkeintaan kosmeettisia muutoksia. Jos lait syrjivät uskonnottomia, kirkko esiintyy tietysti pulmusena: eduskuntahan säätää lait.

Liiton vastaselitys

Liitto odotti, että kilpailuneuvosto antaisi päätöksensä ennen hautaustoimilain käsittelyä ja että tällä päätöksellä olisi myönteinen vaikutus tulevaan lainsäädäntöön. Liitto pyysi myös neuvostoa toteamaan, että vain ”valtion ja kuntien omistamat hautausmaat voidaan katsoa sellaisiksi terveyshuollon välineiksi, jotka voivat käyttää julkisia varoja maksujen alentamiseen.” Liitto kiinnitti huomiota siihen, että kilpailuvirasto oli muuttanut käsityksiään perusteetta ja moitti virastoa siitä, ettei se ollut ryhtynyt sille lain mukaan kuuluviin toimenpiteisiin epäkohtien poistamiseksi, jotka virasto oli tunnustanut.

Markkinaoikeuden ratkaisun perusteet

Markkinaoikeuslaki tuli voimaan 1.3.2002 ja asia siirtyi markkinaoikeudelle.

Kun jo kilpailuvirasto oli perääntynyt asiassa, markkinaoikeus panee vielä paremmaksi: ”Kilpailuvirasto ei ole myöskään ryhtynyt selvittämään minkään yksittäisen seurakunnan mahdollista määräävää markkina-asemaa. Koska määräävää markkina-asemaa koskevaa selvitystä ei ole tehty, ei kilpailuvirasto ole lausunut eikä ole voinutkaan lausua kirkon tai seurakuntien olevan määräävässä markkina-asemassa taikka kirkon tai seurakuntien käyttäneen epäiltyä määräävää markkina-asemaansa väärin.”

Toimenpidepyyntö ja havaitut epäkohdat koskivat koko hautaustointa. Lopputulos on, että markkinaoikeuskin myöntää, etteivät kilpailuviranomaiset pysty tutkimaan asiaa ja sen vuoksi asiasta ei lausuta mitään eikä voidakaan lausua mitään. Kilpailuviraston selvitys (noin 1,5 sivua) ei sekään sisältänyt asiaratkaisua.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Näin onkin tullut pedatuksi ratkaisun teko. Noin viisi ja puoli vuotta kestänyt prosessi tuotti neljä sanaa pitkän ratkaisun: ”Markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta.”

Asian ratkaisivat markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kaisa Meriluoto, Irma Telivuo ja Pertti Virtanen sekä asiantuntijajäsen Tarja Jaakkola. Päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Arviointia

Kun eduskuntaa, kirkkoministeriötä, markkinaneuvostoa ja kilpailuvirastoa näyttää ohjaavan toivo siitä, että kirkko korjaisi uskonnottomia koskevat epäkohdat, eivätkä ne kykene tutkimaan asioita eivätkä niin muodoin voi niistä mitään lausua, niin mikä viisaus sitten asuisi korkeimmassa hallinto-oikeudessa?

Kimmo Sundström
Vapaa Ajattelija -lehden avustaja