OKM:n asiantuntijaryhmä ehdottaa äänestysiäksi 16 vuotta (25.3.2026)
Tänään julkaistiin opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaryhmän loppuraportti Nuorten tulevaisuususko horjuu – millaisia toimia nyt tarvitaan? (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2026:18). Luvun 5 Toimenpide-ehdotukset alaluku 5.4 Laajennetaan nuorten osallistumisen mahdollisuuksia ja vahvistetaan yhteisöllisyyttä sisältää seuraavan ehdotuksen:
13. Lasketaan äänestysikäraja 16 ikävuoteen
Nuoret kokevat, ettei heidän ääntään huomioida päätöksenteossa, vaikka monet poliittiset päätökset vaikuttavat heidän tulevaisuuteensa. Äänestysiän laskeminen 16 vuoteen olisi konkreettinen osoitus siitä, että yhteiskunta pitää nuoria tärkeinä toimijoina ja haluaa vahvistaa heidän vaikutusmahdollisuuksiaan. Ikärajan laskeminen laajentaa nuorten demokraattista osallistumista, lisää poliittista aktiivisuutta jo varhaisessa vaiheessa ja tukee pitkäjänteistä kansalaisuutta. Se myös vahvistaa sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta antamalla nuorille mahdollisuuden vaikuttaa päätöksiin, joiden vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen.
Oma ehdotuksemme: Uskonnonvapauslaissa 18 vuoden ikärajaa laskettava
Uskonnonvapauslain nojalla 18 vuotta täyttäneellä on oikeus päättää uskonnollisesta asemastaan liittymällä sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, joka hyväksyy hänet jäsenekseen, tai eroamalla siitä. Lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa yhdessä. Mainittua 18 vuoden ikärajaa olisi laskettava perustelluimmin ja perustavimmin 12 vuoden ikärajaksi tai kompromissina 14 vuoden ikärajaksi. Ikärajan laskeminen antaisi nuorille tulevaisuususkoa.
Valitettavasti toinen opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä ehdotti uskonnon ja elämänkatsomustiedon sijalle yhteistä katsomusainetta, ja koska ehdotus ei ollut sekulaari elämänlatsomustieto, aine olisi uskontoista eli kyseessä olisi uskontotieto. Ks. uutiseni OKM:n työryhmä perusopetuksen järjestämisestä ehdottaa uskontotietoa (13.3.2026). Pakollinen uskontotieto tuhoaisi nuorten tulevaisuususkoa.
Jouni Luukkainen