Vapaa Ajattelija 4/2025 päätti julkaisuvuoden (26.12.2025)
Vapaa Ajattelija 4/2025 ilmestyi viikolla 51 säästösyiden vuoksi vain verkkolehtenä. Lehti on ohentunut 32-sivuiseksi. Sellaista lehteä on tarkoitus julkaista ensi vuonnakin. Toistaiseksi viimeinen normaali paperilehti (1/2025) oli 40-sivuinen. Rahapula pakottaa julkaisijan säästöihin. Säästökohteeksi valittiin tärkein jäsenetu.
Vapaa-ajattelijain liitto (Poko; pohjoiskoreamaisuudesta) ei kerro, osallistuvatko vauraimmat liiton jäsenyhdistykset, Helsingin seudun vapaa-ajattelijat ry (HSVA) ja Tampereen vapaa-ajattelijat r.y. (TAVA), numeron rahoittamiseen. Ne ovat osallistuneet Voima-lehden liitteen (Uskomaton-Vapaa Ajattelija) rahoittamiseen. Liitteen hinta on ollut noin 14.000 euroa, ja mainitut yhdistykset ovat tukeneet sitä muutamilla tuhansilla euroilla. Liittovaltuusto edustaa jäsenyhdistyksiä. Se kieltäytyy rahoittamasta enempää liiton toimintaa liittomaksun muodossa. Tiukentunut liiton taloustilanne luo epätasa-arvoa. Siitä kärsivät HSVA:n ja TAVA:n jäsenet ja siitä hyötyvät kaikki muut. Vastapalvelukseksi näiden yhdistysten vaikutusvaltaisimmat Poko-pamput saavat laatia liittokokousta varten junttalistat. Niiden mukaisesti valitaan liittokokouksessa kaikki tai melkein kaikki luottamushenkilöt.
Numero 4/2025 tarjoaa nyt parisenkymmentä kirjoitusta noin tusinalta kirjoittajalta. Puolisen tusinaa kirjoitusta on sellaisia, ettei laatijaa mainita. Eniten (neljä) kirjoituksia on taas päätoimittaja Esa Ylikoskelta, toiseksi eniten Risto Puumalaiselta ja Yki Räikkälältä. Edelliseen numeroon verrattuna nimettyjä kirjoittajia on kaksinkertainen määrä. Se vastaa paremmin tavanomaista.
Tämä on Ylikosken viimeinen numero päätoimittajana. Hän aloitti päätoimittajana numerossa 4/2016 tamperelaisen Petri Karisman jälkeen. Uudeksi päätoimittajaksi valittiin satakuntalainen Yki Räikkälä. Lehti ei uutisoi asiasta.
Kansikuvana on Räikkälän luontokuva jäätyvästä lammesta. Toimittajien itse ottamat kuvat ovatkin hienompia kuin jostakin kuvapankista noudetut, usein erikoiset kansikuvat, joita lehti paljon käytti aikaisemmin. Suomen talvi alkoi. Sillä tavalla kuva liittyy lehden julkaisuajankohtaan.
Pääkirjoitus
Pääkirjoituksen, Usko mihin haluat, sano mitä haluat! (s. 3), laati liiton varapuheenjohtaja Tanja Laine. Kirjoitus koskettelee Pohjoismaiden humanistikonferenssia, joka pidettiin Tukholmassa 6.–8.6.2025. Siihen osallistui myös Pohjoismaiden ulkopuolista väkeä Länsi-Euroopasta ja ”Amerikasta”. Laine oli kertonut Suomesta, että ”liiton toiminta on nousussa” ja että ”työllämme on vaikutusta”. Työtä tehdään ”pisara kerrallaan”.
Hienoa, että intoa on. Vaikka liiton taivaalla on synkkiäkin pilviä: talousnäkymät heikkenevät (ks. Vapaa-ajattelijain liiton talous romahtaa (14.7.2025)), valtionavustukset pysyvät nollassa, jäsenistö kieltäytyy maksamasta liitolle enempää, maan hallitus, eritoten Perussuomalaiset ja KD, sekä kirkko pitävät huolen siitä, että valtiokirkkojen kristityille säilyy koulussa pakollinen oman uskonnon opetus eikä heitä päästetä elämänkatsomustietoon, parlamentaarista komiteaa valtion kirkon suhteiden uudistamiseksi ei näy eikä kuulu, luterilainen miehitys juhlii 500 vuotista (1527–) voittoaan ja niin edelleen.
”Jurnutus” jatkuu
Puheenjohtaja Jori Mäntysalon kirjoitus Oikealta ohi? (s. 4) kertoo monista muutostrendeistä sekularismin suuntaan. Kieltämättä tämä antaa uskoa ja toivoa. Mutta hidasta muutos on. Vuonna 1978 meillä oli toivo siitä, että uskonnottomille saataisiin kouluun oma, uusi oppiaine kuten jo oli valtiokirkkoihin kuuluvilla oppilailla. Nyt se on totta! Sekulaari väestönosa on jo niin suuri, ettei kirkko pysty sitä nitistämään millään keinolla. Luterilaiselta kirkolta vei 500 vuotta saavuttaa nykyinen asemansa. Vasta nyt kirkkoja myydään alehintaan, seurakuntia yhdistellään, valtion tukiaisia leikataan, lähetystyö koulussa on vaikeuksissa, jäsenkato jatkuu ja kilpailevat uskonnot kohentavat asemiaan. Mäntysalo sanookin, että ”jatkamme samaa perinteistä jurnutusta valtiovallan suuntaan”.
Koulu ilman uskonnollisia tilaisuuksia
Risto Puumalaisen juttu Koulunkäyntiä ilman uskonnollisia tilaisuuksia (s. 5) kertoo sekularismin etenemisestä kouluissa. Nyt noin kymmenen prosenttia kouluista järjestää opetusta niin, ettei koulussa järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia. Opetushallituksen ohje 3903/2022 sallii tämän.
Syitä on monia. OPH:n ohje mahdollistaa sen, ei-uskonnollisten tapahtumien suosio on ohjannut kirkkotilaisuuksien siirtämistä ilta-aikaan, yhteenkuuluvuus vahvistuu, kun kaikki voivat osallistua samaan ohjelmaan, työ on helpottunut, vanhemmilta on tullut kiitosta siitä, että he pääsevät seuraamaan illalla vapaaehtoista joulukirkkoa, koulu ei korosta vain kristinuskoa ja koulun perustyölle on enemmän aikaa.
Elämänkatsomustiedon suosio kasvaa
Vapaa Ajattelija -lehti pyysi tuoreita tietoja asiasta kuntien opetustoimelta (s. 7). ET:n suosio jatkaa tasaista kasvuaan. Lukuvuonna 2025–2026 suosio on korkeinta Helsingissä (30,9 %), Espoossa (23,1 %), Tampereella (22,1 %), Vantaalla (21,6 %), Keravalla (20,7 %) ja Turussa (20,4 %). Alhaisimpia lukemia on Porissa (7,5 %), Kajaanissa (8,3 %), Oulussa (11,3 %) ja Salossa (11,7 %).
Helsingissä ET on suurin katsomusaine 13 peruskoulussa. Peruskouluja on yhteensä 98. Alakouluissa ET:n suosio on suurempaa kuin muilla asteilla, mikä vihjaa kasvun jatkuvan. Ruotsinkielisissä kouluissa ET:n suosio on alhaisempi kuin suomenkielisissä kouluissa. Helsingissä se on 28,3 prosenttia, suomenkielisissä kouluissa 31,2 prosenttia. Ero suomenkielisten koulujen hyväksi on siis noin kymmenen prosenttia.
Helsingissä ruotsinkielisen väestön kuuluminen kirkkoonkin on hieman suurempaa kuin suomenkielisen.
ET ja FETO 40 vuotta
ET:n ja FETO:n 40-vuotistaivalta juhlistettiin on Ylikosken 2,5-sivuisen jutun otsikko (s. 8–10). Jutun painopiste on FETO:ssa (Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat FETO ry) ja erityisesti ET:n ja filosofian opetusopin kehittymisessä. FETO on rekisteröity 7.8.1985, ja ET:n opetus alkoi elokuussa 1985. Mutta oikeastaan ET on tätä vanhempi. Sitä koskevat koululaitkin säädettiin jo 1983.
Oppiaineen tiimoilta muistetaan mainita sen kehitykseen ansiokkaasti vaikuttaneet filosofit, akateemikko Ilkka Niiniluoto, professorit Timo Airaksinen ja Juhani Pietarinen. Jostakin syystä esimerkiksi professori Jussi Kotkavirta on jätetty pois. Ehkä on muitakin, jotka olisi ansainnut mainita.
Virkamiehistä mainitaan ET:n ylitarkastaja, sittemmin opetusneuvos Pekka Elo.
FETO:n tärkeistä henkilöistä mainitaan yhdistyksen puheenjohtaja Olavi Arra. Vaikka Eino Huotari oli Vapaa-ajattelijain liitossa liiton hajottaja ja ”kukkosslovakki”, hänen panoksensa FETO:ssa oli suurempi. Hänetkin olisi voinut mainita.
Vaikka teksti referoi etupäässä dosentti Eero Salmenkiven esitystä ET:n ja filosofian opetusopin kehittymisestä, voidaan taas panna merkille, että koko jutussa ei mainita lainkaan ET:n isää, ateisti Erkki Hartikaista (24.6.1942 Iisalmen maalaiskunta–11.7.2021 Helsinki). Hänen monipuolisen toimintansa ansiosta tie raivattiin auki ET:lle vuodesta 1978 alkaen.
Mainitaan, että Vapaa-ajattelijain liitto olisi 2010 siirtynyt kannattamaan ET:n avaamista myös valtiokirkkoon kuuluville oppilaille. Näin ei tapahtunut. Piikkiön liittokokouksessa kesäkuussa 2008 tehdyt päätökset, joiden mukaan ET oli säilytettävä uskonnottomien oppiaineena, olivat voimassa aina Lahden liittokokoukseen (heinäkuu 2011) saakka. Vain liiton hallitus ryhtyi rikkomaan liittokokouspäätöksiä ja alkoi omavaltaisesti kannattaa myös valtiokirkkoihin kuuluneiden oppilaiden päästämistä aineeseen. Sitä ei ole tapahtunut.
On virheellinen käsitys, että olisi pyritty kehittämään ET:sta uskonnottomien oma aine siten, että se olisi ollut ”aatteellisesti uskonnoton”. ET:n pioneerit olivat sitä mieltä, että ET:n ei tule olla mitään ateismioppia. Ateismi tai uskonnottomuus ei ole ideologia. Oli riittävää, että kaikenlaiset uskonnot ja ideologiat pidettiin pois ET:sta, samoin valtiokirkkoihin kuuluvat oppilaat. Sekin siis hyväksyttiin, että muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvat oppilaat saivat osallistua ET-opetukseen. ET:n alkuvuosina näin ei ollut. Sekulaarissa viitekehyksessä on ihan luvallista mainita, että uskonnottomissa ihmisissä on ateisteja, aatteellisia humanisteja, sekularisteja, rationalisteja, agnostikkoja ja niin edelleen. Mutta heidän oppejaan ei ole tarpeen opettaa yksityiskohtaisemmin. Aivan kuten ei ole tarpeen opettaa eri uskontojen opetuksia. – Tämän lisäksi ateistit eivät koskaan vastustaneet muiden uskovien kuin kristittyjen oikeutta saada omaa kouluopetusta, jos kristillinen opetus tai ET ei heille heidän omasta mielestään sopinut. Katsomusopetus onkin kehittynyt tähän suuntaan. Suurin uskovien ryhmä kristittyjen jälkeen on islamin opiskelijat.
Etelä ja pohjoinen kohtasivat Turussa
Harvinaisia paikallisuutisia edustaa lyhyt Martti Vaattovaaran juttu Turun ja Luoteis-Lapin vapaa-ajattelijain tapaamisesta 21.9.2025 Turussa (s. 10). Tuloksena oli, että toiminnan ja liiton kehittämisestä on ”runsaasti erilaisia näkemyksiä”. Olisin halunnut kuulla lisää näistä näkemyksistä.
Kommentteja kulttuuriperinnöstämme
Ylikoski kommentoi kansanedustaja Sara Seppäsen (PS) eri sanomalehdissä julkaistua kiertokirjoitusta (s. 11). Ylikosken mukaan kirkon lapsilähetystyö jatkuu kouluissa. Kirkko vastusti pitkään 1860-luvulla säädetyn kansakouluasetuksen toimeenpanoa. Ylikosken mukaan vasta vuoden 1920 oppivelvollisuuslaki toi kansakoulut kaikkiin kyliin.
Minä muistan vanhoja 1920-luvun jälkipuoliskolla syntyneitä ihmisiä, jotka sanoivat käyneensä kiertokoulua vielä 1930-luvulla.
Seppäsen ajattelussa suurempi peikko on se, että ylijäämäkirkkoja muutettaisiin moskeijoiksi kuin se, että niitä myydään niistä eniten maksaville ja niitä tarvitseville. Muutenkin hänen viestinsä on kauttaaltaan vahvaa tukea luterilaiselle miehitykselle (1527–). Kirkkoon kuulunut ystäväni, diakoni Aulis Junes (16.8.1938 Kemi-30.9.2023 Helsinki), sanoi aina olevansa ”perisuomalainen” erotuksena kulttuurista miehitystä kannattaville perussuomalaisille. On tosin kohteliasta tunnustaa maamme kristillinen menneisyys ja ottaa huomioon, että vielä on kristittyjä, jotka sitä arvostavat, kuten Seppäsen puoluetoveri, ateisti Jussi Halla-aho on tehnyt.
Koulunainen Satu Honkala
Ylikoski on myös haastatellut pitkän uran tehnyttä koulunaista, Satu Honkalaa (s. 12–13). Honkala toimi 30 vuotta helsinkiläisten koulujen rehtorina ja ennen eläkkeelle jäämistään Opetushallituksen virkanaisena. Vastuualueena olivat juuri ET ja filosofia muun ohella.
Honkala on opettaja ja juristi. Hän opetti jo uskontojen historiaa ja siveysoppia (UH) ennen kuin ET:n opetus sen seuraaja-aineena alkoi elokuussa 1985. Jo 30-vuotiaana hänet valittiin helsinkiläisen Roihuvuoren ala-asteen rehtoriksi. Roihuvuori sijaitsee Itä-Helsingissä, ja koko Itä-Helsinki on toiminut monikulttuuristumisen koekenttänä. Koulussa toimi lisäksi ruotsinkielinen kielikylpy ja kaksikieliset suomi-viro-luokat. Lukija tietääkin, ettei Virossa ole valtiokirkkoa, ja Viro on yksi Euroopan sekulaareimmista maista. Honkala toimi lisäksi Helsingin kaupungin ET:n opetusopillisena asiantuntijana ja maahanmuuttajaopetuksen pedagogisena tukena. Koulussa oli joskus koululaisjumalanpalveluksia. Päivänavauksista sovittiin, etteivät ne sisällä mitään uskonnollista ainesta.
Piispa Jari Jolkkosen lapset olivat Roihuvuoren koulussa ja piispa koetti ”puuttua” koulun juhlien ohjelma- ja musiikkivalintoihin. Muilta vihapostia tuli jouluisin ja keväisin, mutta Honkala ei kokenut niitä painostuksena. Koulussa noudatettiin lainsäädäntöä ja ohjeistuksia pilkulleen. Uskonnollinen sisältö ohjelmissa väheni. Honkala kehuu verkostoja, työnohjausta ja opettajakollegoitaan, jotka pääsikin rehtorina itse valitsemaan.
Hän oli perustamassa FETO:a 1985 ja on ollut mukana siitä lähtien, puheenjohtajanakin kahdeksan vuotta.
Opetushallituksessa opetusneuvos Pekka Elon (14.7.1949–14.12.2013) jälkeen Elon filosofia-ET-virka oli täyttämättä useamman vuoden. Myöhemmin Honkala sai viran, mutta siihen lisättiin globaalikasvatus, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasiat sekä väkivaltaisen ekstremismin ehkäisy. Yhteistyö sujui hyvin, FETO neuvoi hankalissa kysymyksissä.
ET on kehittynyt, sille on muodostunut omat opetusopilliset ratkaisut. Peruspilareina ovat ihmisoikeudet ja oppilaslähtöinen keskustelevuus. ET ei ole enää pienen vähemmistön aine. Opetussuunnitelma sisältää enemmän taito- kuin tietotavoitteita, mutta oppikirjatilannekin on riittävän hyvä. Honkala kannattaa valtiokirkkoihin kuuluvien oppilaiden oikeutta opiskella ET:a. Uutta, pakollista uskonto-oppiainetta ei hänestä tarvita.
Jumala taskussa
Jumala taskussa on Robert Brotheruksen Jumalharhat-kolumnin otsikko (s. 16). Kirjoitus koskee tekoälypohjaisia keskustelurobotteja. Hän kirjoittaa: ”On toki kerrassaan järjetön ajatus, että mobiiliapplikaatioiden Jumala-tekstit olisivat missään määrin minkään todellisen Jumalan tuottamia.” Tästä kai ei ole epäilystä.
Minusta kiinnostava kysymys olisi, voivatko nämä tekstit olla parempia kuin pappien tuottamat tekstit? Tämä avaisi avaria näköaloja: vahingollista, turhaa ja yksitoikkoista toimintaa voitaisiin siirtää roboteille. Näin ihmiset pääsisivät tekemään jotakin tuottavampaa, tai vaihtoehtoisesti heidän vapaa-aikansa kasvaisi. Aluksi papit tietysti paheksuisivat tällaista. Mutta ainakin osa heistä löytäisi kyllä tilalle jotakin kunniallista työtä.
Humanist Internationalin kongressi Luxemburgissa
Jari Papunen osallistui humanistikongressiin 4.–6.7.2025 Luxemburgissa (s. 17). Edustajia oli yhteensä noin 80 yli viidestäkymmenestä maasta.
Maggie Ardiente valittiin uudeksi puheenjohtajaksi Andrew Gibsonin tilalle, joka toimi kymmenen vuotta puheenjohtajana.
Vuoden 2026 kongressi pidetään Kanadan Ottawassa heinäkuussa.
Pääteemana oli avoimen yhteiskunnan vahvistaminen tieteen avulla. Kongressissa nähtiin demokratia ja tiede vahvasti toisiinsa sitoutuneina. Valistuksen henki leijaili tilaisuuden yllä. Ihmiskunnan menestys riippuu vapaudesta kyseenalaistaa, oppia ja väitellä, totuuden suojelusta ja järjestä, joka kontrolloi valtaa.
”Uuskonservatismi vaarantaa terveytesi”
Näin Räikkälä otsikoi kirjoituksensa (s. 20–21).
Kansalliskonservatismin noususta on keskusteltu paljon. Maailmalla siitä on kuulunut Yhdysvalloista ja Euroopassa Unkarista ja Slovakiasta. Käyn Uskontojen uhrien tuki UUT:n vertaistukitapahtumissa. Sielläkin on käytetty huolestuneita puheenvuoroja siitä. Suomessa kristillinen konservatismi on näkynyt räikeimmin Päivi Räsäsen ja hänen tukijoukkojensa yhteydessä.
Valta sitoutuu suurimpiin uskonnollisiin ryhmiin. Irvokkaimmillaan se näyttäytyy mieshallitsijoiden yhteydessä. Maailman kriisipesäkkeistä Yhdysvallat ja Israel ovat demokratioita, Iran ja Kiina eivät sitä ole, ja Venäjä on jossakin näiden välimaastossa. Vaikka Yhdysvallat on oikeudellisesti sekulaari maa, se on muutoin hyvin kristillinen. Israel on oikeudellisesti juutalainen valtio, Iran islamilainen teokratia ja Kiinassa poliittinen valta on kommunistipuolueella.
Yhdysvaltojen kehitys tuntuu eriskummalliselta. Vapauden ja vaurauden lipunkantajan kuvaan on tullut lisää ja lisää kristillisiä läiskiä, eritoten evankelikaalisia tahroja, väkivaltaa ja pelkoa siitä, että Kiina ohittaa Yhdysvallat johtavana supervaltana jonakin päivänä.
Suomessakin ammuskellaan, mutta Yhdysvalloissa poliittiset murhat ovat arkipäivää. Räikkälä mainitsee syyskuussa Utahissa murhatun trumpilaisen kristityn, Charles Kirkin murhan. Jutun kuvituksena on kuva Kirkistä ja neljä lainausta häneltä. Yksi kuuluu näin: ”Aseenkanto-oikeus on Jumalalta. Jokunen kuolee, mutta se on hinta joka vain on maksettava.” Suomessa tällaista aseenkanto-oikeutta ei ole, ja lainaus tietysti kuulostaa aivan kamalalta. Kirk onkin hyvä esimerkki kristillisen vihan ja pelon levittäjästä. Naiset, sukupuolivähemmistöt ja vääränväriset ihmiset ovat vihan kohteina etulinjassa.
Räikkälän arvio on, ettei Kirkin murha ollut varsinaisesti poliittinen. Ampuja oli lähtöisin konservatiivisesta ja republikaanisesta perheestä. Kirkin viha ilmenee myös siten, että hän ei vastusta syrjintää. Vuonna 1964 hyväksytty syrjinnän kielto rodun, ihonvärin, uskonnon, sukupuolen tai kansalaisuuden perusteella oli hänestä ”valtava virhe”. Suomessa ei ole kyllä yhtään näin kiivasta kristillistäkään poliitikkoa. Kirk oli oman karmansa uhri.
Väinö Voipio -palkinto Sanna Harjulle
Vapaa-ajattelijain liiton Väinö Voipio -palkinto myönnettiin tänä vuonna oikeustieteen maisteri Sanna Harjulle työstä uskonnottomana vihkijänä (s. 22). Harju on toiminut vapaana siviilivihkijänä jo toistakymmentä vuotta. Palkintosumma lahjoitetaan Aseman Lapset ry:lle. Se on järjestö, jota tässä arviossa aiemmin mainittu Aulis Juneskin oli perustamassa vuonna 1990. Yhdistys tukee lasten ja nuorten tervettä kasvua ja luontevaa vuorovaikutusta aikuisten kanssa. Se on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton.
Harju on sivutoiminen vihkijä Pirkanmaalla. Vihkityö on ihmistyötä. Siviilivihkimisten osuus avioliittoon vihkimisistä on noin 60 prosenttia ja kasvaa edelleen.
Vapaa Ajattelija 80 vuotta
Vapaa Ajattelija -lehti täytti viime syksynä 80 vuotta. Lehden ensimmäinen numero ilmestyi syksyllä 1945.
Jostakin syystä kuvitukseksi on otettu numeron 2/1945 kansi, ei ensimmäisen numeron kantta. Numerossa on Jenny Pajusen juttu Kirkko ja vankila. Hänestä kirkko ja vankila kuuluvat yhteen (s. 79). Saarnassa vankilan miesasiakkaita kutsuttiin varkaiksi ja murhamiehiksi, naisasiakkaita portoiksi. Kirkkoon kuitenkin mentiin, se oli tärkeä sosiaalinen tapahtuma, joskaan poliittiset vangit eivät käyneet kirkossa.
Jenny Maria Pajunen (30.7.1909 Valkeala–11.3.1978 Helsinki) oli ompelija, toimittaja ja kirjailija. Hän meni 1929 naimisiin sittemmin Vallilan Vapaa-ajattelijain yhdistys ry:n johtokunnan jäsenen ja marianpäiväkomitean jäsenen Paavo Pajusen kanssa (ks. Vallilan Vapaa-ajattelijain yhdistys (21.10.2016) [HTML]).
Siiri Salminen HSVA:n puheenjohtajaksi
Paikallisuutisiin kuuluu myös uutinen Helsingin seudun vapaa-ajattelijat ry:n uudesta puheenjohtajasta, Siiri Salmisesta. Hänen edeltäjänsä oli Ylikoski, joka toimi puheenjohtajana noin kolme vuotta. Salminen on 35-vuotias kahden lapsen äiti ja diplomi-insinööri Espoosta. HSVA täyttää ensi vuonna 90 vuotta ja jatkaa ET-stipendien jakamista vieläpä lisäten niiden määrää.
Vuosi 2026
Vuonna 2026 lehden luvataan ilmestyvän neljä kertaa, numeron 1/2026 maaliskuussa. Tilaushinta on noussut 20 prosenttia, 36 euroon vuosikerralta. Verkkolehteä saa lukea maksutta.
Liiton jäsenyhdistysten luettelo listaa 16 yhdistystä. Siitä puuttuvat Etelä-Karjalan Vapaa-ajattelijat ry, Raision vapaa-ajattelijat r.y. ja Rovaniemen Vapaa-ajattelijat ry, jotka eivät toimi tällä hetkellä.
Kimmo Sundström