Akateemisen kirjakaupan Kohtauspaikalla oli 26.3.2007 Kirsi Pihan haastateltavana portugalilainen Nobel-kirjailija José Saramago.  Tulkkina toimi Teija Potenze. 

José Saramago ja tulkki Teija Potenze.

Saramago (s. 16.11.1922) vaikutti ikäistään nuoremmalta, hän liikkui joustavasti, oli hyvin tarkkaavainen ja asiallinen sekä vastaili kysymyksiin rutinoituneesti.  Joskus vastausten välistä pilkahti kuivaa huumoria, joka sai yleisön naurahtamaan.  Saramago antoi vaikutelman intellektuellista, jolla on selvät näkemykset ilman, että hän olisi esittänyt ne kireästi tai julistaen.  Yleisöä oli paljon, ja myös TV-kamerat taltioivat haastattelun.  

Haastattelija Kirsi Piha.

Miten Saramagosta tuli kirjailija? - Julkaisin ensimmäisen kirjani 24-vuotiaana, mutten sen jälkeen kirjoittanut mitään 20 vuoteen.  44-vuotiaana palasin kirjallisuuden pariin runouden kautta.  Vasta 58-vuotiaana aloin vakavasti ajatella, että minusta voisi tulla kirjailija.  

Sen jälkeen kirjoja onkin syntynyt paljon, joista seitsemän on suomennettu.  (Mm. Kivinen lautta (1994) ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumi (1998)).

- Kirjailijoiden osalta pätee sama kuin esimerkiksi lääkäreiden ja insinöörien osalta.  Pitää opiskella ja harjaantua, ei voi vain päättää, että nyt minusta tulee kirjailija.  On tietysti totta, ettei ole olemassa mitään tutkintoa, jonka suoritettuaan voisi sanoa olevansa kirjailija.  Tämän vuoksi kaikki kirjailijat ovat tavallaan itseoppineita.

Mistä tulevat ideat kirjoihinne? - Ideat kirjoihin syntyvät ympäristöstä ja kirjailijan sisältä ja minulle ne tulevat usein yht´äkkiä.  Varsinkin kirjojen otsikot tulevat kuin valmiina.  Se on jonkinlainen valaistumisen hetki.

Mitä pessimismi on?  Onko se vaikuttanut kirjoihinne? - En oikein tiedä mistä olen saanut pessimistin leiman otsaani.  Onko ketään, jonka mielestä elämme onnellisessa maailmassa?  Olen vakuuttunut, että vain pessimistit voivat muuttaa maailmaa, tietysti parempaan suuntaan. 

Mikä on suhteenne uskontoon ja kirkkoon?  Tästä jäi valitettavasti kääntämättä osa "ja kirkkoon". - En usko Jumalaan enkä mihinkään uskontoon.  Uskonnot ovat tehneet vain pahaa, eivät mitään hyvää.  Jumalan ja uskonnon nimissä ihmiset ovat tehneet paljon pahaa toisilleen. 

Aiemmin lukemastani olikin jäänyt kuva Saramagosta hyvin tinkimättömänä ateistina.  Muistaakseni itse Vatikaani ärähti vihaisesti, kun Saramagolle vuonna 1998 myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto.  Mielikuva vahvistui; mitään sympatiapisteitä uskonnoille ei herunut.

Mikä on suhteenne Portugaliin nyt? - Suhteeni Portugaliin on aina ollut normaali.  Sen sijaan vuonna 1991 tuli ristiriitaa silloisen Portugalin hallituksen kanssa.  Tuo hallitus oli sitä mieltä, ettei eräs teokseni voinut edustaa Portugalia, koska teos hallituksen mielestä loukkasi katolilaisia. Demokraattisesti valitun hallituksen ei tule puuttua tällaisiin kysymyksiin. 

Vastalauseena Saramago muutti asumaan Lanzarotelle (yksi Kanariansaarista; kuuluu Espanjalle).  Mutta hän muistutti, että on aina maksanut veronsa Portugaliin.

Mikä kirjoistanne on suosikkinne? - Kysymys on hieman petollinen, sillä se voi viedä ajatukset siihen suuntaan, että muut kuin suosikkikirja olisivat huonoja.  Yleensä vastaan, että viimeisin kirja on paras.  Kuitenkin tuore kirjani, Pienet muistelmat (ei vielä suomennettu), on hyvin intiimi ja omaelämäkerrallinen.  Se kuvaa pienen pojan elämää kuusivuotiaasta 14-vuotiaaksi.  Mutta olen hyvin tyytyväinen koko tuotantooni.

Kirjoissanne on käsitelty paljon mm. inhimillisyyden teemaa.  Onko Teillä jokin viesti lukijoille? - Viesti, hmm.  Usein kirjailijoista koetetaan tehdä jonkinlaisia guruja, mutta me kirjailijat olemme kuitenkin aivan tavallisia ihmisiä.  Toisaalta kirjailijalle on tärkeää, että lukijat voivat hyväksyä hänen viestinsä.  Mutta en ole kyennyt vaikuttamaan lukijoihini esimerkiksi niin, että heistä olisi muodostunut jonkinlainen pasifistien armeija. 

Jos ei ole tyytyväinen, se pitää ilmaista.  Pelkkä äänestäminen neljän vuoden välein ei ole tarpeeksi suurta vaikuttamista.  Satiirisessa romaanissani Kertomus näkevistä (ilmestyy suomeksi syksyllä) 83 prosenttia ihmisistä äänestää tyhjää. 

Kenen pitäisi saada Nobelin kirjallisuuspalkinto? - Belgialaisen kirjailijan Hugo Clausin.

Kimmo Sundström