Karttulan kunta perustettiin 1873 ja liittyi Kuopioon 1.1.2011. 

Vuonna 1926 perustettu Tervon kunta muodostettiin pääasiassa Karttulan alueesta. Karttulasta Tervoon siirtyi 2 750 asukasta, kun Tervon väkiluku 31.12.1926 oli 2 957. 

Karttulan Vapaaseurakunnalla (900105; ensirekisteröinti 16.12.1925) on Tervossa oma, yksityinen hautausmaa. 

    Hautausmaa Riuttalantien ja Liesjärven välissä. Värillä täyttämätön suorakaide on hautausmaan portin ulkopuolella oleva huoltorakennus. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 2653/MML/13, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 2653/MML/13.

Perustamislupa-anomus 

Karttulan vapaaseurakunnan anomus (23.7.1926 VN AD (2973/514) 1926, 24.7.1926 AD (803/193) 1926 OPM, SVA) on erikoinen, koska samassa anomuksessa anottiin lupaa kahden hautausmaan perustamiseksi. 

Anomuksen jätti 23.7.1926 kirjanpitäjä K. G. Nilsson valtakirjan ja kahdeksan liitteen kera. Karttulan vapaaseurakunta anoi lupaa perustaa hautausmaat Karttulan pitäjän Karttulan kylään sekä Talluskylään. Samalla seurakunta sitoutui hoitamaan hautausmaata. Anomuksen ja avoimen asianajovaltakirjan oli allekirjoittanut Karttulassa 10.7.1926 seurakunnan esimies Osk. R. Gustafsson. 

    Viitta hautausmaalle, vasemmalla muovinen sekajäteastia. Peltokaistaleen takana Riuttalantie. 

Ensimmäinen kauppakirja 

Kahdesta kauppakirjasta ensin allekirjoitettiin Talluskylässä olevaa maa-aluetta koskeva kauppakirja. Talluskylä kuuluu Tervon kuntaan ja sijaitsee noin 17 kilometriä Karttulan keskustasta pohjoiseen. 

Hautausmaaksi aiottu alue sijaitsi Liesjärven ja Tallusjärven välisellä leveällä kannaksella, yhdystie 5542:n ja Liesjärven välissä, muutamien kymmenien metrien päässä Liesjärven länsirannasta. 

Karttulassa 19.3.1926 allekirjoitetulla kauppakirjalla Edla Karhunen myi omistamastaan Kuusela-palstasta yhden hehtaarin alueen sekä maantieltä hautausmaalle johtavan kärrytien paikan. 

Myytäväksi alueeksi oli suunniteltu kaksi vaihtoehtoista aluetta. Ensimmäinen oli Liesjärven rannalla, heinää kasvavan viljelysmaan järvenpuoleisesta reunasta ylöspäin ulottuva alue, jonka hinta olisi 5.000 markkaa. Toinen alue oli lähellä olevan Etelä-Talluskylän tien ja Liesjoen välisellä vesakkorinteellä. Tämän alueen hinta olisi 3.000 markkaa. Kaupasta oli sovittu kuitattavaksi enintään 1.000 markkaa heti ja loput 15.6.1926 mennessä. Jos seurakunnan kokous ei hyväksyisi kauppaa tai terveysviranomainen ei hyväksyisi aluetta hautausmaaksi tai tulisi jokin muu este, kauppa purkautuisi ja myyjä palauttaisi rahat kuuden prosentin korolla saantopäivästä lukien. 

Huoltorakennus.	Portinpylväät.

Ostajana oli Osk. R. Gustafsson seurakunnan puolesta. Kauppakirjan todistivat Taavetti Nousiainen ja Kalle Myllynen, molemmat Talluskylästä. 

Vaihtoehdoista valituksi tuli ensimmäinen. 5.6.1926 Edla Karhunen kuittasi vastaanotetuksi Karttulassa loput 4.000 markkaa kauppahinnasta. Todistajina toimivat Eero Korhonen ja Lauri Myllynen. 

Kartta ja karttaselitys 

Kartan ja karttaselityksen alueesta laati 1926 Kalle Saastamoinen. Se kertoo alueen olleen vanhaa peltoa, jossa multakerroksen paksuus oli noin 15 senttimetriä. Sen alla oli hienorakeista santaa aina kahteen metriin saakka. Itäpuolella olevaan järveen nähden korkeusero oli noin 20 metriä. Alueen itäsivun eteläkulmasta järveen oli 40 metriä, pohjoiskulmasta 70 metriä. Pohjoisessa ja etelässä lähimmät naapurit olivat kilometrin päässä, lännessä 400 metrin päässä. 

Piirilääkärin lausunto 

Piirilääkäri tarkasti alueen 2.7.1926 ja antoi lausuntonsa 5.7.1926 Kuopiossa. Alue ei ulottunut aivan rantaan saakka. Koehaudat oli kaivettu 180 senttimetrin syvyisiksi. Alueen länsi- ja luoteisosissa maaperässä oli multakerroksen alla savensekainen, vettä läpäisemätön kerros, ja koehaudan pohjalla vähän vettä. Muissa alueen osissa oli hiekkamaata. 

Lääkäri totesi, että alue soveltuu hautausmaaksi vasta sen jälkeen, kun yli 150 senttimetriä syvä viemärioja on kaivettu alueen savimaata sisältävän osan läpi siten, että vesi pääsee pois alueelta. 

Selkänojallinen penkki hautausmaan yläosassa.

Vesisäiliö.

    Peltikatteinen pumppukoppi rannassa, josta vesi pumpataan vesisäiliöön.

Kruununvouti puoltaa anomusta 

Kuopion kihlakunnan kruununvouti antoi 3.8.1926 lausuntonsa Kuopion lääninhallitukselle ja puolsi anomusta. 

Nimismiehellä ei muistuttamista 

Karttulan piirin nimismies Nieminen lausui 13.8.1926 Kuopion läänin maaherralle, ettei hänellä ole asiaan muistuttamista. 

Kuopion lääninhallitus puoltaa anomusta 

Kuopion lääninhallituksen lausunnon allekirjoittivat Kuopiossa 18.8.1926 Väinö Mielonen ja E. A. Kemiläinen. He kertoivat puoltavansa anomusta ehdolla, että annetaan riittävät takeet hautausmaiden jatkuvasta kunnossapidosta ja että alueet asianmukaisesti laillistutetaan. 

    Ensimmäisen hautarivin hiekkakumpuisia hautoja maan korkeimmalla kohdalla. 

Päätös 

Myönteinen päätös annettiin 12.10.1926. Karttulan vapaaseurakunta oikeutettiin perustamaan kaksi hautausmaata, ensimmäisen Lassila-tilalle nro 7 Karttulan kylässä ja toisen Kuusela-palstalle nro 12 Talluskylässä ehdolla, että hautausmaat pidetään asianmukaisessa kunnossa ja että seurakunta laillistuttaa saantonsa alueisiin. Päätöksen allekirjoittivat opetusministeri Lauri Ingman ja vanhempi hallitussihteeri Antti Inkinen. 

Ministeriössä oli saatettu vielä miettiä hautausmaiden kunnossapitotakeiden varmistamista jollakin tavalla, koska päätöskonseptissa on yliviivattu kohta: "... seurakunta esittää uskonnonvapauslain täytäntöönpanosta 29 päivänä joulukuuta 1922 annetun asetuksen 7 §:ssä säädetyt riittävät takeet hautausmaiden jatkuvasta kunnossapidosta" laillistuttaa ..." (Päätöskonseptit 1926). 

Hautausmaan perustamiseen ryhdyttiin senkin vuoksi, että evankelis-luterilaisesta seurakunnasta erosi vuosina 1925–1935 noin 2 000 henkeä. Karttulan kunnan väkiluku 31.12.1926 oli 6 136, josta se väheni 5 674:ään 31.12.1935 mennessä. 

Hautausmaan nykytila 

Hautausmaa sijaitsee Riuttalantien (yhdystie 5542) varrella, noin 900 metriä Talluskylän keskustasta kaakkoon. Tässä kohdassa on liittymä. Liittymää vastapäätä, Riuttalantien länsipuolella, on Tervon evankelis-luterilaisen seurakunnan hautausmaa, jonne ohjaa metallinen viitta. 

Tilan nimi on Hautausmaa (844–414–12–14), sen pinta-ala on 1,0 hehtaaria ja lohkominen rekisteröitiin 2.2.1928. Tila lohkottiin Kuusela-tilasta (844–414–12–6). Tilalla on oikeus kahteen tiehen ja venevalkamaan. Kiinteistötietojärjestelmässä ei ole lainhuutomerkintöjä. Vallintarajoitusta ei ole merkitty kiinteistötietoihin. 

Tila on viisikulmio. Se sijaitsee Riuttalantien ja Liesjärven länsirannan välissä, joskaan tila ei ulotu aivan järveen saakka. Tilan eteläkulma on noin 30 metrin päässä ja pohjoiskulma noin 70 metrin päässä järvestä. 

    Jänttien suuri sukuhauta. Hautakivessä oikealla musta liekkimalja. 

Ympäristö ja kasvillisuus 

Vierailin hautausmaalla 26.10.2013. Tilan alueesta itäosa on varattu haudoille. Länsiosan halki johtaa tie hautausmaan portille. Tämän tien varrella on metallinen viitta hautausmaalle ja muovinen roska-astia sekajätteelle. Tien eteläpuolella on pieni pysäköintialue. Tien vasemmalla puolella, kolme metriä ennen porttia, on huoltorakennus luoteis-kaakkosuunnassa, ovi tielle päin. 

Hautausalueen länsipuolella on oja, josta noin 10–15 metrin päässä hautausalueen länsireuna. Tähän länsireunaan saakka alue on koivikkoa. Myös pohjoissivulla on koivikkoa, joukossa myös isoja haapoja. Välittömästi länsipuolisen koivikon itäpuolella on nurmikaistale, jonka jälkeen alkavat hautarivit. Taustalla, alempana, näkyy Liesjärvi. Maasto viettää järvelle päin ja hautojen ja järven välissä on koivikkoa. Paikka on kaunis. 

    Opaste.

Varustukset 

Hautausmaan varustuksiin kuuluu portti, kolme penkkiä, haravateline, vesisäiliö kasteluvedelle, vesipumppu, joka pumppaa vettä järvestä säiliöön, edellä mainittu muovinen sekajäteastia sekä huoltorakennus. 

En havainnut aitaa, vaikka ainakin hautausalueen rajat erottuvat maastossa hyvin. Porttia ei myöskään ole, vain portinpylväät. Näistä vasen on 10x10x158 cm ja oikea 10x10x146 cm. Valkoinen puuportti, jossa on jonkinlaisia auringonsäteitä, on huoltorakennuksen sisällä. Ei ole tiedossa, onko portti nostettu sinne talveksi vai onko se pysyvästi siellä. 

Hautojen länsipuolella olevan nurmikaistaleen länsireunassa on kolme pitkää penkkiä. Portilta tultaessa ensimmäinen penkki (345x33 cm) on selkänojallinen. Toinen (300x21 cm) ja kolmas (301x22 cm) penkki ovat kapeita ja selkänojattomia. 

Hautarivien takana on puinen teline haravoille. Sen lähellä on vesisäiliö, johon rannassa oleva pumppu pumppaa kasteluvettä. Huoltorakennus (359x410 cm; lxp) on puurunkoinen, harjakattoinen, peltikatteinen ja väriltään harmaa. Siinä on pariovi, molempien ovien leveys on 77 cm. Rakennus on lukitsematon. Siellä säilytetään hautausmaan tarpeistoa ja työkaluja. Näitä ovat lankut, hautapeite, tikkaat, valkoinen puuportti, pitkä penkki, kottikärryt, peltinen roska-astia, kanki, lapio, harava, luuta jne. 

Oven yläpuolella ulkoseinässä on valkoinen puuristi (noin 40x60 cm; lxk). 

    Reunakivetty Malisten hauta ja korkea hautakivi. 

Haudat ja hautamuistomerkit 

Likimain luode-kaakkosuuntaisia hautarivejä on kuusi. Hautojenkin alueella maa viettää jo järvelle päin ensimmäisestä hautarivistä alkaen. 

Ensimmäisessä rivissä on 19 hautakiveä ja 1 valkoinen puuristi eli 20 hautamuistomerkkiä. Näissä on yhteensä 34 vainajan nimeä. 

Toisessa rivissä on 20 hautakiveä ja näissä yhteensä 43 vainajan nimeä. 

Kolmannessa rivissä on 25 hautakiveä ja näissä yhteensä 48 vainajan nimet. 

Neljännessä rivissä on 21 hautakiveä ja 1 rautaristi eli 22 hautamuistomerkkiä ja näissä yhteensä 43 vainajan nimet. 

Viidennessä rivissä on 16 hautakiveä ja näissä 36 vainajan nimeä. 

Kuudennessa rivissä on portilta katsoen ensin 4 hautakiveä, joissa on 8 vainajan nimeä. Tämän jälkeen rivin katkaisee suuri kuusi ja haravateline, joiden jälkeen oikealla on 5 hautakiveä, joissa yhteensä 7 vainajan nimeä. 

Näin laskujeni mukaan hautakiviä on 19+20+25+21+16+9=110 ja näiden lisäksi 1 puuristi sekä 1 metalliristi eli yhteensä 112 hautamuistomerkkiä. Muistomerkeissä on 34+43+48+43+36+15=219 vainajan nimeä. 

Näiden lisäksi on vähintään 1, mutta todennäköisesti ainakin 2–3 hautaa vailla muistomerkkiä. Arvioin haudattujen vainajien määrän olevan vähintään 220. 

    Aino Raatikaisen hauta on hautausmaan uusimpia hautoja.

Hautakummut ovat selvästi näkyvissä ja usein haudat ovat hiekkapintaisia. Yleensä haudoilla ei ole reunakiviä, reunakivellisiä hautoja on vain muutama. Hautoja on pieniä ja isompia sukuhautoja. Samassa hautakivessä voi olla viisikin vainajan nimeä. Hautojen välissä oleva nurmi on lyhyttä. 

Joskus myös yksityisillä hautausmailla näkee sodissa kaatuneita sankarivainajien hautoja. Tällä hautausmaalla huomioni kiinnitti rivissä 6 olevat kaksi valkoista marmorilaattaa. Näistä toinen (40x25x2,5 cm) on Torsti Eskelisen (7.6.1864–14.2.1940) hautakivi ja toinen (40x30x2,5 cm) Pekka Hassisen (11.6.1875–25.6.1944) hautakivi. Eskelinen kuoli Suomen talvisodan aikana, Hassinen jatkosodan aikana. Vainajat olivat kuollessaan jo iäkkäitä, enkä oleta heidän olleen sotatoimissa kuolleita sankarivainajia. (Suomen sodissa 1939–1945 kaatuneiden tietokannan mukaan 8.12.1939 kaatunut vänrikki Torsti Eskelinen on eri henkilö.) 

Hautaukset alkoivat viimeistään vuonna 1927. Vanhin tai ainakin vanhimpia hautoja on Malisten hauta. Matti Malinen (18.8.1865–26.8.1927) lienee haudattu alkusyksystä 1927. 

Uusimpia hautoja lienee Aino Kyllikki Raatikaisen (o.s. Lindsberg) (18.2.1941–15.6.2013) hauta. 

Vainajien omaisia käy hautausmaalla. Käydessäni hautausmaalla haudoilla paloi yhteensä yhdeksän kynttilää. 

Hautausmaan hoito 

Hautojen alueelta lehtiä oli haravoitu sivummalle vieraillessani hautausmaalla.

Kimmo Sundström