Säkkijärvi on entinen Suomen kunta entisessä Viipurin läänissä, luovutetussa Karjalassa. Osa kunnan alueista erotettiin vuonna 1929 ja niistä muodostettiin Ylämaan kunta, joka aloitti itsenäisen toimintansa 1.1.1929 (Puntanen-Talka 1999, 82). Ylämaan seurakunta aloitti toimintansa jo 1925. Konsistoriaalinen, kirkkoherran yksin hoidettava, Ylämaa-niminen kirkkoherrakunta oli perustettu senaatin päätöksellä 16.8.1917, mutta seurakunnan toiminnan aloittaminen siirtyi vuoteen 1925 (mts. 80–81). Ylämaan kunta lakkasi, kun se liitettiin 1.1.2010 Lappeenrantaan. 

Metodismi tulee Ylämaalle 

Seurakunnalliset olot olivat epäselvät. Omia jumalanpalveluksia ei järjestetty ja oltiin riippuvaisia edelleen Säkkijärven papeista. Osa väestä pelkäsi uuden seurakunnan perustamisesta aiheutuvia kustannuksia haluten palata Säkkijärven yhteyteen. Rovasti Hannu Haahti moitti erityisesti seurakunnan äärialueilla asuvia henkilöitä agiteerauksesta ja arvostelukyvyttömyydesta (mts. 66). "Arvostelukyvyttömissä" oli myös kirkosta kokonaan eronneita, joista mainitaan August Hietamies. Kun valtioneuvosto maaliskuussa 1925 säilytti voimassa senaatin päätöksen, osa väestä protestoi ja erityisesti Hujakkalan, Timperilän ja Villalan suunnalla monet erosivat kirkosta (mts. 67). 

Kirkosta erosi 400–500 henkeä, joidenkin arvioiden mukaan jopa 600 henkeä. Ylämaan seurakuntaan jäi Hujakkalan, Timperilän, Villalan ja Säämälän kylistä vain jokunen talo. Kirkosta eronneiden kärkihahmona oli Rikhard Timperi. Osaksi hänen aloitteestaan Säämälään tuli Viipurista saarnaamaan metodistipappi O. Tuukkanen. Tämän ympärille syntyi metodistiseurakunta, johon alkoi liittyä kirkosta eronneita (mts. 68). 

Ylämaalla olevassa Villalan kylässä on Suomen Metodistikirkon (900059; ensirekisteröinti 24.4.1925) Lappeenrannan Metodistiseurakunnan yksityinen hautausmaa, ainoa metodistien hautausmaa Suomessa. 

Suomen piispallinen metodistikirkko on maamme vanhimpia uskonnollisia yhdyskuntia. Se järjestäytyi vapaakirkoksi vuoden 1889 eriuskolaislain nojalla. Tämä säännös oli virallisesti 11.11.1889 annettu Asetus niistä kristillisistä uskontokunnista Suomenmaassa, jotka ovat muuta protestanttista uskonoppia kuin evankelis-lutherilaista. 

Hautausmaa sijaitsee Villalan kylän itälaidalla, Timperintien varrella, tien itäpuolella. Noin 150 metriä hautausmaan luoteispuolella on seurakunnan punainen, puurakenteinen, harjakattoinen rukoushuone. Sen vieressä on myös punainen ulkorakennus. 

    Hautausmaan huoltorakennus on merkitty täyttämättömällä neliöllä. Hautausmaapalstan luoteispuolella on toinen palsta, jossa rukoushuone on merkitty täytetyllä suorakaiteella ja ulkorakennus täyttämättömällä suorakaiteella. ©Maanmittauslaitos, lupa nro 1770/MML/13, Kiinteistörajat ©Maanmittauslaitos lupanro 1770/MML/13.

Perustamislupa-anomus 

Suomen Piispallisen Metodistikirkon hallitus anoi (3.2.1927/9.2.1927 AD (242/60) OPM, SVA), että Säkkijärven Metodistiseurakunnan hautausmaata varten ostettua maa-aluetta saataisiin käyttää hautausmaana. Anomuksen jätti 9.2.1927 hallituksen esimies J. Vilh. Häggman viiden liitteen kera. Kirkkohallitus oli päivännyt anomuksen 3.2.1927. Säkkijärven Metodistiseurakunnan anomus oli päivätty Wiipurissa 24.1.1927 ja oli seurakunnan pastorin sekä johtaja Aleksius Tuukkasen allekirjoittama. Häggman pyysi asialle kiireellistä käsittelyä. 

Kihlakunnan oikeus hyväksyi kaupan myyjän lasten puolesta 

Antti Hämäläinen (s. 18.7.1878 Säkkijärvellä) oli jäänyt leskeksi, kun hänen vaimonsa Selma (o.s. Hiiri) oli kuollut 28.12.1924. Antti Hämäläinen oli sittemmin 17.2.1926 kuulutettu siviiliavioliittoon Anna Johannantytär Ristolan kanssa. Nämä olivat siirtyneet 30.4.1925 siviilirekisteriin Säkkijärven luterilaisesta seurakunnasta ja mukana seurasivat Antti Hämäläisen neljä lasta. Virkatodistuksen oli antanut kihlakunnan henkikirjoittaja J. F. Hainari 26.10.1926 Kotkassa. 

Kihlakunnan oikeuden holhousasiain pöytäkirjan mukaan holhouslautakunta oli puoltanut kiinteistökauppaa, koska sitä pidettiin edullisena alaikäisille lapsille. Tämä tapahtui Säkkijärven pitäjän välikäräjillä, pitäjän kirkonkylässä, rahastonhoitaja Eino Rahikan talossa 29.10.1926. 

Hämäläisen asiamies, lakitieteen ylioppilas Eero Kaksonen, pyysi oikeudelta kiinteistökaupan vahvistamista. Oikeus suostui pyyntöön ja vahvisti kaupan. Tuomarina toimi Arno Thuneberg. 

    Hautausmaan portti, tien puolella oleva verkkoaita, harmaa roska-astia ja huoltorakennus. 

Lainhuuto 

Kolmannen lainhuudon tilaan Antti Hämäläinen ja hänen vaimonsa Selma Antintytär Hämäläinen olivat saaneet vuonna 1916. Säkkijärven pitäjän käräjäkunnassa, Wilajoen kylässä, Palokunnan talossa 1.9.1916 pidettyjen varsinaisten syyskäräjien lainhuudatuspöytäkirja (60 §) kertoo, että he olivat hakeneet, asiamiehenään holhouslautakunnan esimies Israel Taikina, kolmatta lainhuutoa numerolla 8:1 merkitylle tilalle, joka oli 0,1667 suuruinen osa Hietamiehen verotaloa nro 8 Willalan kylässä, veroltaan 0,0484 osaa uutta manttaalia. Kihlakunnan oikeus myöntyi hakemukseen ja lainhuuto myönnettiin. Tuomarina oli Ossian Karsten. 

Kauppakirja 

Wiipurissa 26.10.1926 päivätyn kauppakirjan mukaan Antti Matinpoika Hämäläinen myi omasta ja alaikäisten lastensa puolesta maa-alueen hautausmaaksi ja rukoushuoneen tonttimaaksi perintötilasta nro 8 Säkkijärven pitäjän Willalan kylässä. Alueen pinta-ala oli 1,5 hehtaaria ja se sijaitsee nk. Yläsmäen kankaalla. Hinta oli 2.500 markkaa. Aluetta rajoitti pohjoisessa myyjäin pelto, minkä sisältä ostajalla oli oikeus ottaa joutomaata, idässä ja etelässä vieraiden tilojen rajat sekä lännessä Simolasta Säkkijärvelle menevä paikallistie. Ostaja sai ottaa alueen heti omistukseensa. 

Ostaja oli Säkkijärven Metodistiseurakunta kauppakirjan allekirjoittajina Tuukkanen sekä kirjuri Anton Kuivala. Kauppakirjan todistivat Anton Wanhapelto ja Aukusti Rumpu. 

Piirilääkärin lausunto 

Piirilääkäri Uno Winter oli tarkastanut alueen. Wiipurissa 30.11.1926 antamassaan lausunnossa hän puolsi anomusta ja katsoi alueen sopivaksi hautausmaaksi. 

Karttaote ja lohkomistoimitus 

Heikkilän tilan rno 8:1 tilukset Willalan kylässä oli mitattu 1830, halkominen tehty 1852 ja vahvistettu 24.11.1853. 

Nyt myydyn maa-alueen lohkomisen oli toimittanut 1926 vanhempi maanmittausinsinööri John R. Ahlfors. Metodistiseurakunnalle tulleen tilan (rno 8:1:1) nimeksi tuli Lepola. Siinä oli kaksi palstaa, asuntopalsta ja hautausmaapalsta. Osa talosta oli 0,0026 ja manttaali 0,0008. Heikkilä-tilan rekisterinumeroksi tuli 8:1:2. Lohkominen oli paalutettu ja pyykitetty maalle 15.12.1926, jolloin lohkominen merkittiin päättyneeksi. 

    Yleiskuva etelään. Vasemmalla tieltä lukien kolmas pituussuuntainen käytävä. Taustalla, aidan takana, Timperintie.

Päätös 

Myönteinen päätös annettiin 25.2.1927. Säkkijärven Metodistiseurakunta sai perustaa hautausmaan ehdolla, että hautausmaa pidetään kunnossa. Päätöksen allekirjoittivat opetusministeri J.[ulius] A.[ilio] ja vanhempi hallitussihteeri Antti Inkinen (Päätöskonseptit 1927). 

Amerikan-kävijät ja metodismi 

Arvo Pirhonen (s. 23.5.1919) tuli paikkakunnalle 1951 ja toimi hautausmaan hoitajana 25 vuotta, vuoteen 1992 saakka. Hän kertoo, että Villalassa oli Amerikan-kävijöitä, jotka olivat Yhdysvalloissa saaneet kosketuksen metodismiin ja toivat sen mukanaan palatessaan Suomeen. 

Maa-alue saatiin hankittua melko edullisesti. Hautausmaan perustamisaikoihin evankelis-luterilaiset seurakunnat eivät halunneet myydä hautapaikkoja metodisteille. Puurakenteisen rukoushuoneen metodistit rakensivat talkoovoimin. 

Ensimmäinen hautaus tapahtui helluntaina (5.–6.6.) 1927 ja seuraava hautaus saman vuoden juhannuksena. Aluksi haudat kaivettiin lapiolla. Pirhonenkin kaivoi hautoja käsipelillä. Keskimäärin hautauksia oli viisi vuodessa. Nykyisin hautausmaalle on haudattu myös tuhkauurnia. 

Varustukset 

Pysäköintialue 

Hautausmaata vastapäätä, Timperintien länsipuolella, on pysäköintialue 20–30 autolle. Maa-alueen tähän tarkoitukseen lahjoitti Juha Villanen. Pysäköintialue perustettiin 2000-luvun puolella. 

    Pysäköintialue.

Huoltorakennus 

Hautausmaalla on nurkkakivien päälle pystytetty, puurunkoinen, harjakattoinen, rimalaudoitettu, ikkunaton, aaltopeltikatteinen, keltaiseksi maalattu huoltorakennus. Pääty-, nurkka- ja räystäslaudat ovat valkoiset. Eteläpäädyssä on ruskea pariovi. Rakennuksen mitat ovat noin 620x515 cm. Se rakennettiin alunperin paarihuoneeksi. Nykyisin siellä ei enää säilytetä vainajia, vaan rakennus on työkaluvajana. Siellä säilytetään mm. lankkuja, laskuliinoja, hautapeitettä, tikapuita yms. 

Huoltorakennuksen itäseinällä on kastelukannuja, kottikärryjä ja säiliö, johon kerätään rakennuksen katolta valuva sadevesi. 

Aita 

Hautausmaan itäsivulla on maastossa piikkilankaa ja paikalla on ollut lanka-aita. Tällöin maan itäpuolisella pellolla laidunnettiin vielä eläimiä. Nyt hautausmaan pohjois- ja itäsivut ovat aitaamattomia. Tien viereisellä länsisivulla on 1990-taitteessa rakennettu metallinen verkkoaita (korkeus noin 95 cm). Aidantolpat on tehty käytöstä poistetuista puhelinpylväistä. Niiden kärki on viistottu ja maalattu valkoiseksi. Pirhonen oli itse maalaamassa tolppien päitä. 

Portit 

Huoltorakennuksen vieressä on musta rautaportti (leveys noin 370 cm, korkeus noin 110 cm), jonka molemmissa portinpuolissa on risti. Harmaa, muovinen roska-astia on portin pielessä, aidan ulkopuolella. Toinen likimain samanlainen portti on vähän etelämpänä, samalla sivulla. Tämän portin kohdalta menee poikittaissuuntainen (länsi-itäsuuntainen) kulkuväylä hautausmaan poikki kompostille, joka on metsässä, hautausmaan itäosassa. 

Kaivo 

Maalla on oma kaivo ja pumppu, jolla saadaan pumppaamalla kasteluvettä. Sähköä ei ole. Läheisen viljankuivurin omistajan kanssa on sovittu, että kuivurilta saadaan sähköä, jos sitä välttämättä tarvitaan. Kuivuri on yli sadan metrin päässä. Sähköä tarvitaan ainakin talvella, kun maata sulatetaan ennen haudan kaivamista. 

Muistolehtoa ei ole, vaikka sellaisen perustamisesta on ollut puhetta hautausmaan sellaiselle, kovahkolle alueelle, jonne on vaikeampi kaivaa arkkuhautoja. 

Penkki 

Hautausmaalla on pyöröhirsistä tehty penkki. 

Hiekkakasa on hautausalueen pohjoispäässä. 

Käytävät 

Käytävät (3) ovat pitkiä, tien suuntaisia. Tien puolelta lukien käytävän 1 ja aidan välissä on paikoin kaksikin hautakiviriviä. Muutoin hautakivet ovat selin toisiaan vastassa ja käytävien välissä on yksi tällainen pari eli kaksi hautakiviriviä. Hautakivirivejä on seitsemän. 

Kaikki haudat sijaitsevat huoltorakennuksen eteläpuolella. Tilan alasta vasta arviolta 1/3 on käytetty. 

Kasvillisuus 

Hautausmaalla kasvaa melko suuria mäntyjä, joitakin koivuja ja pienempiä pihlajia sekä katajia. Aluskasvillisuus on sammalia, varpuja, erilaisia heiniä, kukkiakin. Hautausaslueen ja itäpuolisen pellon välissä on metsää. Samoin hautausmaan pohjoisosa huoltorakennuksesta alkaen on metsää. 

Maasto viettää jonkin verran tieltä itäsivun pellon suuntaan. 

Haudat ja hautakivet 

Verkkoaidan ja läntisimmän käytävän välissä on 38 hautakiveä. Itään päin hautakivien lukumäärä riveittäin on 27, 33, 25, 22 ja 5 eli hautakiviä on yhteensä 150. Muita muistomerkkejä kuin hautakiviä ei haudoilla ole. Vähintään viisi hautaa on vailla muistomerkkiä. Näistä melko uusia hautoja oli kaksi, joilla oli vielä kukkalaitteita, muttei hautakiveä. 

    Joillakin haudoilla on vankat reunakivet. Hautausmaalla on useita hiekkapintaisia hautoja. 

Nimiä verkkoaidan ja läntisimmän käytävän välisissä hautakivissä oli 83. Itään päin mentäessä nimien määrä hautakiviriveissä on 58, 62, 55, 40 ja 6 eli havaitsin kivissä yhteensä 304 vainajan nimet. Haudattuja vainajia on siis vähintään 309, todennöisesti enemmän. Arvo Pirhosen mukaan haudattuja vainajia voisi olla noin 350. Hautapaikkakartassa on vainajien nimet, mutta aivan kaikkien hautojen osalta ei ole tietoa kuka hautaan on haudattu. 

Hautakivien symbolit ovat enimmäkseen ristejä. Havaitsin myös muutamia aurinkoja ja taittuneita tähkäpäitä sekä kaksi liekkimaljaa. 

Alueelle on haudattu paljon Villalan ja lähikylien, kuten Nutikka ja Rumpu, väkeä. Nutikka- ja Rumpu-nimisiä vainajia onkin hautausmaalla. Hyvin yleisiä vainajien nimiä ovat Timperi, Pönni ja myös Hietamies. 

Muualle haudattujen muistomerkki 

Hautausmaalla on isohko muistokivi, jonka laella on metalliristi. Kivi on tarkoitettu muualle haudattujen muistelupaikaksi ja sille tuodaan jouluna myös kynttilöitä. Muistelupaikka on perustettu 2000-luvun alussa. 

    Muualle haudattujen vainajien muistelupaikka.

Lahjoitus 

Kun Arvo Pirhonen 1994 täytti 75 vuotta, eräs Ylämaan evankelis-luterilaisen seurakunnan kirkkovaltuuston jäsen ehdotti, että syntymäpäivälahjaksi järjestetään keräys, jonka tuottoa käytettäisiin Villalan metodistihautausmaan kohennukseen ja rukoushuoneen maalaamiseen. Tämä tapahtuikin. Pirhosen mukaan seurakunta luovutti kolehtivarojaankin samaan tarkoitukseen. 

    Rukoushuone rakennettiin talkoilla 1927 kyläläisten lahjoittamista hirsistä.

Hautausmaan nykytila 

Hoito 

Hoito tapahtuu talkoilla ja vainajien omaisten toimesta. Metodistiseurakunta hankkii hoitovälineet. Ylämaan Martat ry järjestää keväisin ennen kesäkuun viidettä päivää ja syksyisin siivoustalkoot hautausmaalla. Jouluaikana lumet lingotaan sivuun pääkäytäviltä ja talvella tarvittaessa, hautauksen tapahtuessa. 

Mitään julkisia avustuksia hautausmaan ylläpitoon ei saada. 

Hautapaikkojen luovutus ja hautaaminen 

Aluksi hautausmaalle haudattiin vain metodistiseurakuntaan kuuluneita vainajia. Sittemmin sinne on haudattu keitä hyvänsä, jotka haluavat ostaa sieltä hautapaikan. Tiettävästi kaikki haudatut vainajat ovat siviilivainajia. Nykyisin suurin osa vainajista oli eläessään evankelis-luterilaisen seurakunnan jäseniä. 

Metodistipastori Hilkka Laine kertoo, että hautausmaksu on 84 euroa metodistiseurakuntaan kuulumattomilta. Oman seurakunnan jäsenet, sotaveteraanit ja Villalan kyläläiset ovat saaneet hautapaikan maksutta. Vuonna 2013 hautausmaalle on haudattu jo ainakin kolme vainajaa. 

    Melko uusi hauta hautausmaan länsireunalla. Kuva on otettu 6.7.2013. 

Haudat kaivaa Villalassa asuva koneurakoitsija Jari Hyppänen, joka saa toimeksiannot suoraan vainajien omaisilta. Hänellä on hautapaikkakartta, jossa on haudattujen vainajien nimet ja haudan sijainti. Tarkempi haudan paikka sovitaan hänen kanssaan. Erillistä hautakirjaa ei ole olemassa. Ennakkovarauksia hautapaikoista on mahdollista tehdä. 

Vainajien siunaukset tapahtuvat yleensä haudalla. Välillä vainaja on siunattu Ylämaan evankelis-luterilaisen kirkon siunauskappelissa ennen hautausta. Tällöin hautausmaalla toimitetaan vain vainajan hautaan lasku. 

Suomen Metodistikirkon Ylämaan ja Lappeenrannan seurakunnat yhdistyivät vuonna 1996. Markku Lehto oli viimeinen Villalassa asunut metodistiseurakunnan pastori.

Kimmo Sundström