Vapaa Ajattelijan juhannusnumero 2/2026 ilmestyi (21.6.2026)
Lehden numerossa 2/2026 piti suunnitelman mukaan olla 32 sivua. Minulle 11.6.2026 saapuneessa numerossa on 36 sivua. Se tarjoaa noin 30 juttua hieman yli kymmeneltä kirjoittajalta. Esa Ylikoskelta on viisi kirjoitusta, Yki Räikkälältä neljä kirjoitusta.
Pääkirjoituksen (s. 3) laati Vapaa-ajattelijain liiton varapuheenjohtaja Tanja Laine. Hän mainitsee tänäkin keväänä sattuneen tapauksen, ettei eräs koulu Helsingissä suostu vastaanottamaan vapaa-ajattelijain stipendiä erinomaisesti elämänkatsomustietoa (ET) opiskelleille oppilaille. Koulun nimeä ei mainita. Varmaan oppilaita harmittaa koulunsa rehtorin toiminta.
Rajaturvallisuus vastaan uskonnonvapaus
Liiton puheenjohtaja Jori Mäntysalon kirjoituksessa (s. 4) kerrotaan ihan mielenkiintoisesta tapauksesta, jossa jehovantodistajilta evättiin lupa saarnata talosta taloon raja-alueella. Rajavartiolaitos on yksi valtion sotilaallisesti järjestetty väkivaltakoneisto. Sen tehtävänä on maan sisäisestä turvallisuudesta ja nimenomaan rajojen valvonnasta huolehtiminen. Silloin uskonnonvapaus saa väistyä. Hallinto-oikeus on vahvistanut rajavartiolaitoksen päätöksen.
Suomessa uskontoa suositaan, siksi monia lakeja joudutaan paikkaamaan. Mäntysalon mielestä paikkailua ei tarvittaisi, jos missään kuntien tai valtion laitoksissa ei olisi uskontoa. Tämä on kannanotto sekulaarin valtion puolesta, johon ateistit pyrkivät.
Eduskunnassa tunnustukseton tilaisuus
Vanhaan tapaan eduskunnan avajaisiin kuului tunnustukseton tilaisuus sekularismin kannattajille samaan aikaan, kun klerikalismin kannattajat osallistuivat avajaisjumalanpalvelukseen Nikolainkirkossa. Tästä kirjoittaa Ylikoski (s. 5).
Eduskunnan varapuhemies Tarja Filatov osallistui tilaisuuteen, ja puheita pitivät eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Anna Kontula sekä tulevaisuuden tutkimuksen professori Petri Tapio.
Hannu Salaman jumalanpilkkatuomiosta 60 vuotta
Ylikosken jutussa (s. 6–7) kerrataan taas kirjailija Hannu Salaman (s. 1936) jumalanpilkkatuomiota romaanista Juhannustanssit. Salama-sotaa käytiin 1965–1966. Raastuvanoikeus ja myöhemmin hovioikeus tuomitsivat Salaman jumalanpilkasta kolmeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Teoksen kustantajan (Otava) toimitusjohtaja Kari Reenpää sai sakkoja. Ylikoski ei sitä kerro, mutta Reenpää sai sakkoa 2.000 markkaa. Kuitenkin maaliskuussa 1967 korkein oikeus vapautti Reenpään sakkorangaistuksesta. Noin vuoden päästä tästä Reenpää teki itsemurhan.
Kirjan koko painos määrättiin hävitettäväksi ja taloudellinen rikoshyöty (46.000 mk) tuomittiin menetetyksi valtiolle.
Presidentti Urho Kekkonen armahti Salaman vuonna 1968, mutta tuomio jäi voimaan.
Salama jäi kirjallisuuden historiaan tämänkin tapauksen takia. Hänet muistetaan. Mutta vajaa-ajattelijatkaan eivät kirjoita niistä jumalanpilkasta tuomituista, jotka ennen Salamaa saivat kristityiltä ehdottomia vankeusrangaistuksia. He istuivat oikeasti vankilassa, jopa sairaina. Salama ei istunut päivääkään.
Valtiontukiaisia järjestöille
Sivulla seitsemän on tuntemattoman henkilön laatima kirjoitus Nuorisoalan järjestöille 18 miljoonaa – kristilliset järjestöt pärjäsivät hyvin.
Eräs suomalaisen tukivaltion poliittisista seurauksista on, että monien vakiintuneiden järjestöjen toiminta on valtion ostamaa. Valtio voi silloin myös asettaa omia suuntaviivojaan ja ehtoja järjestön toiminnalle, siis kaventaa sen itsenäisyyttä. Omavastuisuus on syrjäytetty. Nuorisoalallakin on useampia järjestöjä, joiden tukiaiset ylittävät miljoona euroa vuodessa.
Sen jälkeen kun Vapaa-ajattelijain liitto (Poko; pohjoiskoreamaisuudesta) ja Suomen Humanistiliitto r.y. ymmärrettävistä syistä menettivät kaikki valtionavustuksensa kokonaan, uskonnottomien järjestöistä suurin, Prometheus-leirin tuki ry, säilyi edelleen valtionapujärjestönä. Sen valtionavustuksen määrä tänä vuonna on 153.200 euroa. Avustus on suuri, mutta toimintakin on hienoa. Minua Protun toiminnassa ilahduttaa omatoimisuus ja -vastuisuus, osallistavuus ja Pokoa paljon avoimempi, luottamusta herättävä toimintakulttuuri. Tänä vuonna Protun kokonaisbudjetti on noin 750.000 euroa. Opetus- ja kulttuuriministeriön avustus kattaa siitä noin 20,4 prosenttia. Se on minustakin vielä hyväksyttävä tukitaso.
Veronmaksajille olisi arvokas tieto, jos julkisia avustuksia saavat järjestöt kertoisivat aina yhteenlasketun julkisen tukensa määrän ja sen suhteellisen osuuden järjestön kokonaisbudjetista. Tunnen järjestöjä, joiden budjetista julkiset avustukset kattavat yli 90 prosenttia. Tällainen on suuri riski. Jos poliitikot muuttavat mieltään ja leikkaavat paljon avustuksia tai epäävät ne kokonaan, järjestön koko toiminta voi romahtaa. On vaikeaa saada nopeasti rahoitusta muista lähteistä, erityisesti jäseniltä, jos nämä on totutettu saamaan jäsenpalvelun veronmaksajien kustannuksella.
”Telaketjuateisti” Lauri Ojala
Toimitussihteeri Risto K. Järvinen kirjoittaa lähes kolme sivua paljon julkisuudessakin olleesta Lauri Ojalasta (s. 8–10). Ojala on 46-vuotias espoolainen kahden lapsen isä ja sekulaari humanisti. Hän haluaa suojella alle 18-vuotiaita lapsia ja nuoria uskonnolta. Taustavaikuttimena on, että Ojala kärsi itse lapsena uskonnosta.
Ojala tuntee kaipuuta totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Kristillisen kiiltokuva-ajattelun takaa löytyi myöhemmin ”jumalan” viha ja helvetillä pelottelu. Seitsemänvuotiaasta alkaen epäily johti hänet vapautumaan kristinuskosta. Kärsimys aiheutti tässä tapauksessa myös ikuisen katkeruuden ”valheeseen perustuvaa ideologiaa kohtaan”.
Turkulainen ateisti Hannu Raitanen sanoi joskus, että uskontotunneilla ne tulevat ateistit kasvavat. Asetelma on sama kuin 100-luvulla, jolloin kristityt sanoivat, että ”marttyyrien veri on kirkon siemen”. Vaino ja kuolemakaan eivät tuhonneet kirkkoa vaan saivat sen kasvamaan. Näin kasvaa ateismikin, totuuden ja oikeudenmukaisuuden varjeluksessa.
Ojala mielestä on tavallaan totta, että elo sorrettuna johdattaa parempaan ja voi auttaa monia. Hän oli jo kypsä vapaa-ajattelijain toimintaan, mutta ratkaiseva tönäisy tuli vaimolta, joka oli kysynyt, miksei hän lähtisi mukaan. Sen jälkeen asia tuntuikin ihan luontevalta.
Hän on ollut aktiivisimpia ihmisiä myös ”Uskontokuntiin kuulumattomissa vanhemmissa” ja ”Kantelupukki”-verkkopalvelussa. Tien edelliseen vei lasten tulo kouluikään. Erityisesti hän ajaa espoolaisten asioita. Kanteluprosessien tulee olla määrätietoisia. Kun erilaiset nuhteet eivät hetkauta viranomaisia, ihmisoikeuksien noudattaminen alkaa kiinnostaa näitä, kun aikaansaadaan pienikin rahallinen seuraamus moitittavasta toiminnasta. Tavoitteena on ”tehdä hyvää” ja minimoida muiden lasten kokemat henkiset ja fyysiset kärsimykset, joita uskonto tuottaa.
Tästä tuli heti mieleeni amerikkalainen deisti Thomas Paine, joka kirjoitti 1791: ”Maailma on isänmaani ja ”uskontoni” on tehdä hyvää.” Oikea toiminta on moraalisia tekoja ja muiden auttamista, ei muotomenoja tai oppijärjestelmiä.
Erityisen tärkeää on lasten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien uskonnonvapaus. Lapsia tulee suojella uskonnolta täysin. Lapsen fyysinenkin koskemattomuus kriminalisoitiin vasta 1980-luvulla.
Kristillisessä kulttuurissa lasten kuritus on edelleen suosittua ja käytettyä. Tosin siitä puhutaan vain kristittyjen kesken ja muuten vaietaan, koska toiminta on kriminalisoitu. Piiskaamisen lopettamisen lisäksi on saatava loppumaan puuttuminen lapsen uskonnonvapauteen.
Euron korvaus oli Espoolle liikaa
Suvivirteen liittyvässä, Ojalaa ja hänen lapsiaan koskevassa syrjintätapauksessa, hän vaati Espoon kaupungilta yhden euron korvausta vakaumukseen perustuvasta syrjinnästä. Espoolle se oli liikaa. Sen jälkeen Ojala valitti asiasta valtioneuvoston alaiselle yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle. Toukokuussa 2026 lautakunta päätyi suosittamaan, että Espoo maksaa syrjinnästä Ojalan lapselle 2.500 euroa ja Ojalalle 250 euroa. Kaupunki oli lautakunnan mielestä toiminut syrjivästi. Sille asetettiin myös 10.000 euron uhkasakko ja vastainen syrjintä kiellettiin. Espoon kaupunki hylkäsi hyvitysvaatimukset. Se päätti valittaa uhkasakosta hallinto-oikeuteen. Ojalan mielestä Espoo maksaa enemmin tai myöhemmin. Mahdollisesti Espoo joutuu oikeuteen asiassa, jos Ojala nostaa kanteen.
Erivapaudet pois valtiokirkolta
Ojala vaatii erivapauksien poistoa valtiokirkolta. Julkisvallan neutraliteettiperiaatetta tulee alkaa noudattaa. Tämä koskettaa koulujen ja päiväkotien uskonnollista toimintaa, sotilasvalaa ja kenttärovastia, sairaala- ja yliopistopastoreita, valtiopäivien avajaisjumalanpalvelusta ja Yleisradion uskonnollisia ohjelmia. Kaikki ovat tuttuja sekularistien vaatimuksia.
Valitsen tämän Risto K. Järvisen kirjoituksen lehden parhaaksi ja mielenkiintoisimmaksi jutuksi.
Krematoriosäätiö sai Väinö Voipio -palkinnon
Sata vuotta täyttävä Krematoriosäätiö sai tänä vuonna Väinö Voipio -palkinnon (s. 11). Palkinnon vastaanotti säätiön puheenjohtaja Marcus Rantala ja sen luovuttivat Vapaa-ajattelijain liiton taloudenhoitaja Marja Vinni sekä liiton puheenjohtaja Jori Mäntysalo. Juttuun liittyy Ylikosken valokuva luovutustilaisuudesta.
Krematoriosäätiö on vuonna 1889 perustetun yhdistyksen, Likbrännings-föreningen i Finland – Kuolleenpoltto-yhdistys Suomessa, seuraaja. Suomen ensimmäinen krematorio Helsingin Hietaniemessä valmistui 24.12.1925, ja ensimmäinen tuhkaus tapahtui 24.3.1926. Ensimmäinen kirkollinen krematorio, Karjaan krematorio, otettiin käyttöön 16.1.1964.
Krematoriosäätiö on aina edustanut hautauskulttuuria, jossa korostuvat suvaitsevaisuus, ekologisuus ja yksiön kunnioitus. Palkinto meni tällä kertaa oikeutetusti aivan oikealle taholle.
Helsingin seudun vapaa-ajattelijat ry 90 vuotta
HSVA täytti 90 vuotta. Yhdistys perustettiin 2.3.1936 nimellä Siviilirekisteriin kuuluvien yhdistys r.y. (27320) ja rekisteröitiin 22.8.1936. Kirjoittaja (Ylikoski) muistaa yhdistyksen nimen hieman väärin. Kirjoitus mainitsee, että ”1930-luvun alussa” perustettiin muita vapaa-ajattelijayhdistyksiä, mutta unohtaa aiemmin perustetut ja rekisteröidyt yhdistykset.
Yhdistyksellä oli myös erinäisiä yrityksiä hankkia Helsinkiin kunnallinen tai oma yksityinen hautausmaa. Kummassakin yhdistys on epäonnistunut. Edellisestä teemasta kuullaan ihan vähän, jälkimmäisestä ei sitäkään.
90-vuotisjuhlat järjestetään 12.9.2026 Bottalla (Ostrobotnia). Ilmoituksessa yhdistyksestä käytetään lyhennettä HVA. Sitä käytettiin, kun yhdistyksen nimenä oli Helsingin Vapaa-ajattelijat r.y. (Turha) sääntömuutos, jossa nykynimi tuli käyttöön, rekisteröitiin 2.6.2016.
Ankkuri kuoleman vertauskuvana?
Laura Mäntysalon jutussa Kenen näköinen kuolema? (s. 14–15) kerrotaan, etteivät ristit, enkelit tai rukoilevat kädet ole sopivia symboleita. ”Parempia” ovat muut symbolit, joiden joukossa mainitaan ankkuri.
Tämä on outoa. Kristillisessä kuvastossa ankkuri on nimittäin ikivanha toivon symboli. Ankkuri pitää kristityn turvassa ja kiinnitettynä Jumalan lupauksiin. Kirkkoraamatun (1992) Heprealaiskirjeen kohta 6:19 ilmaisee ajatuksen näin: ”Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma.”
Liiton tavoitteet hallitusohjelmaan 2027
Tavoitteista kerrotaan sivuilla 20–21. Tavoitteet ovat suurelta osin kelvollista sekularismin edistämistä. Kirjoitan vain muutamista kohdista, jotka jäivät askarruttamaan.
Suomessa ihmisten yhdenvertaista kohtelua ei ole. Etuoikeutettuja ovat kristityt, erityisesti evankelis-luterilaiset kristityt. Heidän suosimistaan lehti moittii viittaamalla ”tsaarinaikaiseen” (1809-1917) perinteeseen.
Tsaarinajalla tarkoitetaan aina jotakin vanhaa, takapajuista ja kielteistä, vaikka tsaarinaika oli Suomessa varsin hyvää aikaa aina 1890-luvulle asti. Itsenäisen kansakunnan perusta luotiin silloin. Helsingin empirekeskus ja Senaatintorilla seisova keisareista parhaimman, Aleksanteri II:n (keisarina 1855–1881), patsas eivät väisty mihinkään edes ryssävihan tieltä. Eivätpä muutosintoilijat ole päässeet vaihtamaan Aleksanterinkadunkaan nimeä. Nimensä katu sai 1833 keisari Aleksanteri I:n (keisarina 1801–1825) mukaan.
Valtiokirkko pystytettiin paljon aikaisemmin, Ruotsin vallan aikana 1527. Sen seuraukset olivat ja ovat karmeat. Sanonta ”Ei ole suurempaa vihaa kuin kristillinen rakkaus” tuli todeksi.
Valtiopäivien avajais- ja vaalikauden päättäjäisjumalanpalvelukset ovat ekumeenisia. Ekumeniassa kristityt ovat hetken sovussa ja siivosti keskenään. Mutta ekumenia ei ulotu muunuskoisiin eikä uskonnottomiin. Mitä enemmin tällaisia henkilöitä eduskunnassa on, sitä kyseenalaisemmaksi käy kristittyjen jumalanpalvelus.
Vihkimisoikeuden myöntämistä uskonnottomien järjestöille vastustan. Asia on käsitelty jo kauan sitten. Valtion tarjoamat palvelut riittävät. Ne uskonnolliset yhdyskunnat, joille vihkimisoikeus on jo myönnetty, voisivat luopua siitä ja keskittyä enemmän vihkimistä seuraavaan hääjuhlaan, jonka rakentavat mieleisekseen.
Elämänkatsomustiedon (ET) avaamista kristityille valtiokirkkojen jäsenille vastustan. ET ei sovellu ja kuulu heille, jos he haluavat edelleen elää kristittyinä. Yhtä vähän ET kuuluu heidän kirkoilleen.
Poikalasten sukupuolielinten rituaalisesta leikkaamisesta ilman lääketieteellistä perustetta sanotaan, että se aiheuttaa ”pysyvän symbolisen merkin” myös niille, jotka luopuvat uskonnosta. Kyllä pieni fyysinenkin merkki jää aina.
Ministeri Sampo Terhosta muistutetaan taas, että liiton valtionavustus lakkautettiin hänen ministerikaudellaan. Vajaa-ajattelijat eivät näe omassa toiminnassaan mitään aihetta valtionavustuksen epäämiseen.
Ajatuksen vapaus -raportti 2025
Raportin keskeisenä tarkasteluperusteena oli, kuinka hallitukset käyttävät lisääntyvässä määrin uskontoa sorron ja ihmisoikeuksien heikentämisen oikeuttamiseen. Asiasta kirjoittaa (s. 22) Jari Papunen. Humanists Internationalin (HI) raportti julkistettiin Brysselissä 25.2.2026.
Ihminen voidaan pidättää jumalanpilkasta 65 maassa. Valtion lainsäädäntö perustuu suurelta osin tai kokonaan uskonnolliseen lakiin tai uskonnollisiin auktoriteetteihin 15 maassa. Demoratian, vapauden ja ihmisoikeuksien humanististen periaatteiden ilmaisu on ankarasti tai brutaalisti estetty 67 maassa. Uskonnollinen tai ideologinen opetus on pakollista ilman sekulaaria tai humanistista vaihtoehtoa 32 maassa.
HI:n puheenjohtaja (2025–) Maggie Ardiente on yhdysvaltalainen (Washington, D.C.) humanistijohtaja ja ensimmäinen värillinen henkilö HI:n puheenjohtajana. Ajatuksen vapaus -raportti julkaistiin tarkoituksella Euroopassa, koska Yhdysvalloissa demokratiaan kohdistuu nyt valtavia paineita. Yhdysvallat oli ensimmäinen valtio, joka erotti valtion ja uskonnon toisistaan, mutta nyt sorto on kiihtymässä. Erityisesti tämän takana on kristillinen nationalismi.
Pohjoismaiden kirkkojen jäsenosuudet laskevat
Tilastouutinen kertoo, että Pohjoismaista maallistunein on Ruotsi, jossa kirkon jäseniä on 50,7 prosenttia. Seuraavaksi tulevat Islanti (56,3 %), Norja (60,9 %) ja Suomi (61,1 %). Perää pitää Tanska (70,0 %).
Vertailun vuoksi kerrotaan myös Saksan kirkoista. Saksassa on kaksi suurta kirkkoa. Katolinen kirkko on maan suurin uskonnollinen yhteisö. Sen jäsenosuus väestöstä oli 23,0 prosenttia vuonna 2025. Saksan evankelinen kirkko on toinen suurista. Sen jäsenosuus oli 20,8 prosenttia vuonna 2025. Näiden yhteiseksi jäsenosuudeksi kerrotaan 43,9 prosenttia. Molempien kirkkojen jäsenmäärä laskee, evankelisen kirkon hieman vauhdikkaammin.
Nuorisobarometri 2025
Barometrin mukaan ero miesten ja naisten välillä on iso. Naisista 64 prosenttia pitää itseään arvoliberaaleina, miehistä 37 prosenttia. Äärikonservatiiviseen päähän sijoitti itsensä naisista vain kuusi prosenttia, miehistä 23 prosenttia.
Tämä kertoo miesten sosiaalisesta vajoamisesta, joka saa tukea monista muistakin ilmiöistä. Olen sosiologi ja sosiologit tutkivat näitä. Hyvä naiset, olette oikealla tiellä!
Hyvän tekeminen
Viime vuonna HSVA:n puheenjohtajaksi valittu Siiri Salminen on sitä mieltä, että kirkko hoitaa tehtäviä, joita valtio ei halua (s. 27). Hänen mielestään kirkko toimii ”erityisasemassa”. Se on virallista puhetta. Ei haluta kertoa, että kyse on etuoikeusasemasta. Hänen mielestään ”Hyvän tekemisen … pitäisi olla yhteinen projekti, jossa toimijat pelaavat samoilla säännöillä ja jonka olemassaolosta äänestetään vaaleissa.”.
Tämän tausta-ajatuksena voi olla hallituksen jo tehdyt ja tulevat monien hyödyllistä toimintaa harjoittavien järjestöjen avustusten leikkaukset. Erityisesti ei-terveysperusteiset järjestöt ja näiden toiminta ovat nyt hallituksen tulilinjalla. Mutta on täysin väärä ajatus, että hyvän tekemisestä päätettäisiin vaaleilla. Ateisti tekee hyvää eri tavoin joka päivä vaaleista riippumatta. Tällaista tekee HSVA:kin vaikkapa jakamalla ET-stipendejä ahkerille opiskelijoille.
Tuhlaajapojat on huonoa tuhlausta
Yleensä kirja-arvioiden tarkoitus on esitellä kirjoja, jotka ovat hyviä ja mielenkiintoisia, sekä palvella lukijoita valitsemaan tällaisia luettavaksi. Risto K. Järvisen juttu ”Tuhlaajapojat” on paperin tuhlausta (s. 31) on toista maata. Järvinen on taitava kirjoittaja. Vaikka juttu vie koko sivun lehdestä, ajatus toimii.
Kirja on ”… huonoin, minkä ole lukenut sitten Toni Halmeen aforismien”. Kirjalla ei ole annettavaa kenellekään, siinä on ”mahdollisimman paljon” mauttomuuksia, se on ”tyhjänpäiväistä horinaa” ja ”kamala opus”. ”Härskejä juttuja”. – Minä en toistele niitä.
Järvinen ei järkyttynyt vaan tunsi myötähäpeää. Nuorten mielistely se vasta noloa olikin.
Kirjapajan kustannustuotteen takia jokunen puu kuoli. Puut ovat ateisteja. Rauha puuvainajien muistolle.
Liittokokous syksyllä
Vapaa-ajattelijain liiton sääntömääräinen liittokokous pidetään Lahdessa Hotelli & Ravintola Opiston kunkun auditoriossa 24.–25.10.2026. 18 jäsenyhdistyksellä on oikeus lähettää yhteensä 35 äänivaltaista kokousedustajaa. Lukija huomaa, että sivulla 35 olevassa liiton jäsenyhdistysten luettelossa on vain 16 yhdistystä. Miksi näin? Etelä-Karjalan Vapaa-ajattelijat ry ja Rovaniemen Vapaa-ajattelijat ry ovat kuitenkin esittäneet sen verran aktiivisuutta, että tilittävät muutaman liittomaksun liitolle. Tämä on niin vähän, että liiton mielestä se ei riitä paikkaan jäsenyhdistysten listauksessa.
Vuoden 2020 Jyväskylän liittokokouksessa jäsenyhdistysten edustusoikeus oli yhteensä 36 edustajaa ja vuoden 2023 Helsingin liittokokouksessa 31 edustajaa.
Olen odottanut vuoden 2025 jäsentilastoa, mutta tänä vuonna en ole nähnyt sitä julkaistun. Se on vuosittain ollut myös liiton ulkopuolisten mielenkiinnon kohteena.
Esitykset liittokokoukselle tulee lehden mielestä lähettää liittohallitukselle viimeistään 15.8. mennessä. Liitto toimii jälleen vastoin sääntöjään. Sääntöjen mukaan (6 § Liittokokous) esitykset on toimitettava liittohallitukselle ”viimeistään kesäkuun viimeisenä päivänä liittokokousvuonna”.
Vuoden 2026 kolmas lehden numero luvataan syyskuuksi.
Kimmo Sundström