Vapaa Ajattelija 1/2026 aloitti julkaisuvuoden (28.3.2026)
Neljä paperilehteä julkaistaan
Vapaa-ajattelijain liiton liittovaltuusto (LV) hyväksyi 15.11.2025 talousarvion, jossa arvioitiin julkaistavan vuonna 2026 Vapaa Ajattelija -lehteä kolme numeroa vain verkossa ja yksi numero Voima-lehden liitteenä sekä verkossa. Koska liitto (Poko; pohjoiskoreamaisuudesta) ei ole demokraattinen järjestö, lakeja, sääntöjä tai valtuuston päätöksiä ei aina noudateta.
Liittohallitus (LH) päätti 15.12.2025 päätoimittajan ja LH:n jäsenen Esa Ylikosken esityksestä kävellä valtuuston päätöksen yli, luopua kalliista Voima-lehden liitteestä ja julkaista neljä 32-sivuista paperista numeroa. Marja Vinni, jolta liitto ostaa taloudenhoitopalveluita, onnitteli LH:sta sääntöjen vastaisesta toiminnasta. Vinni ei ole LH:n jäsen.
Olen vuosia ehdottanut, että Voima-lehden liitteestä luovutaan ja tarvittaessa julkaistaan yksi lehden numero jossakin muussa kanavassa, vaikkapa jonkin toisen lehden liitteenä. Julkaisevan lehden kannalta tällainen on yleensä mainostilan ostamista ja se sopii useimmille.
Liiton varakkaimmat jäsenyhdistykset, Helsingin seudun vapaa-ajattelijat ry (HSVA) ja Tampereen vapaa-ajattelijat r.y. (TAVA), rahoittavat molemmat lehden julkaisua muutamien tuhansien eurojen tukisummilla. Myös tällä tavalla liitossa luodaan epätasa-arvoisuutta. Kärsijöinä ovat näiden yhdistysten jäsenet, hyötyjinä kaikki muut.
Liiton rahoittaminen avaa ohituskaistan HSVA:lle ja TAVA:lle uusien päättäjien junttatyössä. Nämä kaksi yhdistystä ovat tosin muutenkin johtaneet liiton toimintaa. Yhteensä toimivia jäsenyhdistyksiä on 16. Valittavien päättäjien junttalistat valmistellaan hyvissä ajoin ennen joka kolmas vuosi pidettävää liittokokousta.
Oikea tapa rahoittaa yhteistä lehteä olisi ottaa rahat liiton taskusta ja kerätä sinne riittävästi varoja jäseniltä nyt kun valtionavustukset on menetetty ja on muitakin talousvaikeuksia.
32-sivuinen numero 1/2026
Minulle uusi numero saapui 19.3.2026. Viimeisestä normaalista paperinumerosta se on laihtunut kahdeksan sivua, viidenneksen. Numero tarjoaa hieman yli 30 juttua noin kymmeneltä kirjoittajalta. Osa jutuista on lyhyitä uutisia, joiden laatijaa ei mainita. Eniten juttuja on uudelta päätoimittajalta, Yki Räikkälältä, ja väistyneeltä päätoimittaja Ylikoskelta, molemmilta kuusi.
Päätoimittajan vaihdos uutisoidaan ensi kertaa. Uusi päätoimittaja on Yki Räikkälä (s. 1960) Satakunnan vapaa-ajattelijat ry:stä (SAVA).
Olimme liiton toimistosihteeri Janne Vainion kanssa perustamassa tätä yhdistystä Porissa 12.1.2003. Toimin perustavan kokouksen puheenjohtajana. Yhdistys rekisteröitiin 19.8.2003, se lähetti hakemuksensa päästä liiton jäsenyhdistykseksi 23.9.2003 ja yhdistys oli määrä hyväksyä liiton jäsenyhdistykseksi LH:n kokouksessa 5.10.2003. Mutta kukkosterrori riehui liitossa, ja ”kukkosslovakit” viivyttivät päätöstä. Yhdistys hyväksyttiin liiton jäsenyhdistykseksi 23.11.2003.
Räikkälä on kokenut ja ahkera kirjoittaja, ja hän on kirjoittanut Vapaa Ajattelijaankin jo vuosia. Hän aikoo jatkaa lehden vanhalla linjalla, muutoksia ei tehdä syyttä (s. 3). Räikkälä vahvistaa nyt sen näkemykseni, ettei Voima-lehden maksettuna liitteenä julkaistun Vapaa Ajattelija-Uskomaton -lehden hyötysuhde ”liene ollut hyvä”. Nyt rahapula pakotti liiton tähän muutokseen, joka valitettavasti tuli liian myöhään. Hän ei halua tinkiä lehden laadusta ja 32 sivua riittää. Siitä olen samaa mieltä. Räikkälä pitää paperista julkaisua optimaalisena lukemiseen keskittymisessä. Näin voi olla. Minusta tärkeintä tämän lehden osalta on kuitenkin huomioida sen ikääntynyt lukijakunta, jolle paperilehti vielä jonkin aikaa on paras vaihtoehto. Se aiheuttaa enemmän kustannuksia julkaisijalle, mutta kannustaa maksamaan jäsen- tai tilausmaksun. Jos koko lehti olisi saatavissa maksutta verkossa, kun lehti on vieläpä pääjäsenetu, miksi jäsenmaksu maksettaisiin? Tähän tulisi siinä vaiheessa rakentaa muutos siten, että myös digitaalisen julkaisun lukemisesta joutuisi maksamaan jotakin.
Räikkälä kertoo olleensa aiemmin kirkkoon kuulumaton ”hällävälisti”, josta tie vei Kotimaa24-blogistolle ja sieltä vapaa-ajattelijayhdistykseen.
Räikkälä haluaa vaalia vapaa-ajattelijoiden julkikuvaa. Se on hyvä asia. Olen paljon arvostellut imagofasismia, joka minusta oli lähinnä tamperelaisten vapaa-ajattelijoiden liian räikeä, julkea, ylimielinen, yksipuolinen ja joskus huvittavakin tapa esittäytyä ja kosiskella yleisöä. Liiton julkikuvassa pokoilu (pohjoiskoreamaisuus) on nykyään imagofasismia pahempi ongelma. Mutta se ei ole lehden vaan koko järjestön asia.
Kansalaisjärjestöjen toimintaa
Ylikoski kertoo vapaa-ajattelijoiden arvostavan kansalaisjärjestöjen toimintaa asiaa koskevassa kirjoituksessaan (s. 5). Luetellaan suuri määrä järjestöjä, jotka yhdessä tuottavat valtavan paljon enemmän toimintaa ja palveluja kuin mihin evankelis-luterilainen kirkko koskaan kykenee. Myös vapaa-ajattelijoita muistutetaan avustamaan näitä.
Lopuksi päästään vapaa-ajattelijain omaan rahapulaan. Olisi syytä arvostaa vapaa-ajattelijainkin työtä enemmän, sillä menossa on nyt kolmas peräkkäinen vuosi, kun Vapaa-ajattelijain liitto ei saa mitään valtionavustusta.
Mutta kirjoittaja vaikenee siitä, mikä hänen mielestään on johtanut tähän. Onhan liitolla pitkä historia valtionavustusten saajana vuodesta 1976 alkaen. Jos liiton ja sen jäsenyhdistysten tukeminen on ”eettisesti oikein”, kuten kirjoitus sanoo, miksi tämä ei kiinnosta ihmisiä? Ja miksi edes LV ei suostu siihen, että jäseniltä kerättäisiin korkeampia jäsenmaksuja? Eikö sekään luota kylliksi liiton toimintaan?
Yhteinen uusi katsomusaine
Opetusministeri Anders Adlercreutzin (RKP) hanke uudesta, kaikille yhteisestä ja pakollisesta, evankelis-luterilaiseen uskontoon perustuvasta katsomusaineesta puhuttaa Ylikosken kirjoituksessa Adlercreutzin katsomusainepuheet herättävät huolta (s. 6).
Tätä vapaa-ajattelijat ovat kerjänneet syyskuusta 2010 alkaen ruvetessaan vastoin Piikkiön liittokokouspäätöksiä (2008) suosittelemaan elämänkatsomustietoa (ET) myös valtiokirkkojen jäsenille.
Kirkon vastaiskulla halutaan lopettaa valtiokirkkoihin kuuluvien oppilaiden kalastelu ET:oon ja likvidoida varmemmaksi vakuudeksi koko ET.
Suunnitelmat olisivat hyvin tuhoisia myös kaikille muille uskonnonopetuksen vaihtoehdoille. En voi oikein kuvitella, että Suomen ortodoksinen kirkko ja muslimit noin vain suostuisivat luopumaan omista ortodoksisen uskonnon ja islamin opetuksistaan. Asiaa on jo pohjustettu pitemmän aikaa, kun piispa Mari Leppänen ja valtamedia ovat toistuvasti pauhanneet sen puolesta.
Outoa on se, ettei uudesta oppiaineesta tiedetä mitään, ei edes nimeä. Epäkohdista, vaaroista ja riidoista ei sanota mitään. Vuotta 1985 edeltänyt ilmapiiri on näköjään jo painunut unholaan. Halutaanko se takaisin?
Vapaa-ajattelijat toistavat silti näkemyksensä siitä, että ET:n opiskelumahdollisuus pitäisi avata valtiokirkkojen jäsenille. Sitä ateistit vastustavat. On muita ratkaisuja, joilla voitaisiin helpottaa kirkkovankien asemaa eli sitä kärsivää joukkoa lapsia ja alle 18-vuotiaita nuoria, joilla ei ole mitään omassa vallassa olevia keinoja välttää pakollista uskonnon opetusta.
Tuhkausta 100 vuotta
Aiheesta kirjoittaa Ylikoski (s. 7). Suomen ensimmäisessä krematoriossa Helsingin Hietaniemessä suoritettiin ensimmäinen tuhkaus 24.3.1926. Kirjoittaja kertoo, että krematorio oli ”juuri valmistunut”, mutta tarkasti ottaen se valmistui 24.12.1925.
Suomi on monissa asioissa sata vuotta jäljessä kehityksen eturintamasta. Tässä tapauksessa takamatka oli vain 49 vuotta sillä Milanoon (Pohjois-Italia) ja Pittsburgiin (Pennsylvanian osavaltio, USA) oli valmistunut krematoriot vuonna 1876.
Nykyisin krematoriota ylläpitää Krematoriosäätiö s.r. Helsingissä tuhkausten osuus hautauksista on yli 80 prosenttia. Japanissa tuhkausten osuus hautauksista on 99 prosenttia.
Tuhkausta ovat vastustaneet kiivaimmin jumaluusopillisista syistä kristilliset kirkot. Kaikki eivät oikein vieläkään sitä hyväksy. Polttohautaus on kuitenkin eettinen, hygieninen, ekologinen ja maankäytöllisesti tehokas tapa ruumiiden hävittämiseksi.
Eutanasia on ihmisoikeus
Lääkäri Juha Hännistä on haastatellut toimitussihteeri Risto K. Järvinen (s. 8). Hänninen esiintyy myös numeron kansikuvassa. Hän toimi saattohoitoon erikoistuneen Terhokodin johtajana 1993–2017. Terhokoti sijaitsee Helsingin Lassilassa. Hännisen hiljan ilmestyneen kirjan nimi on Päästä mut pois – Tietoa ja ajatuksia hyvästä kuolemasta. Hän on myös ensimmäinen allekirjoittaja 29.5.2024 eduskunnalle luovutetussa kansalaisaloitteessa, joka ajaa eutanasian ja lääkäriavusteisen itsemurhan mahdollistavaa lakia Suomeen. Aloitteen allekirjoitti 53 000 henkilöä.
Hänninen on kirjoittanut useita kirjoja eutanasiasta. Uusimmassa hän pohtii ennen kaikkea uskonnollisen ajattelun suhdetta eutanasiakantoihin. Tämä voi kiinnostaa juuri vapaa-ajattelijoita ja ateisteja. Tämän lisäksi puidaan kielenkäytön merkitystä keskustelussa ja lääkäreiden sekä Suomen Lääkäriliiton roolia asiassa. Kirjassa on myös mustavalkoisia Juha S. Kalliolahden valokuvia puista ja Hännisen runoja. Julkaisu tapahtui joukkorahoituksen turvin muun muassa nopeussyistä.
Kirjailijan mielestä yksimielisyyttä asiassa ei löydy, vaan tulisi löytää ”sietämisen reitti” eutanasian hyväksymiseen.
Eutanasia liittyy ihmisen autonomiaan ja ihmisoikeuksiin. Ihmisellä on oikeus päättää, milloin hän haluaa kuolla. Hyvä lainsäädäntö ja valvonta mahdollistavat sen.
Hänninen päätyi nykyiselle kannalleen hoidettuaan Terhokodissa niin paljon vaikeita kuolemia. Hänellä itsellään ei ole aktiivista suhdetta uskontoon, ja suhde jumaluuteen on ”epämääräinen”. Terho-säätiöllä ei ole eutanasiaan myönteistä eikä kielteistä kantaa.
80 prosenttia suomalaisista kannattaa eutanasiaa. Eutanasiaa koskevia laki- tai kansalaisaloitteita on tehty useita vuodesta 1996 alkaen. Merkittävä este asian etenemiselle ovat olleet kirkon ja Suomen Lääkäriliiton vastustus.
Jutussa mainitaan myös Oikeus arvokkaaseen kuolemaan ry, jonka vanhemmat ihmiset muistavat paremmin sen entisellä nimellä Exitus (vuoteen 2021; perustettu 1993). Sen tavoitteena on saada Suomeen aktiivisen eutanasian salliva laki. Hänninen on viimeistä kautta yhdistyksen puheenjohtajana, toimikausi loppuu keväällä. Yhdistyksellä on noin 450 jäsentä.
Edempänä lehdessä (s. 26) on vielä Risto K. Järvisen kirja-arvio Hännisen kirjasta, johon sisältyy kuva uuden kirjan kannesta. Lukekaa sekin.
Kullervon aluehautausmaa Vaasassa
Venla Parantaja kirjoittaa asiasta jutussa Kullervon hautausmaan uusi elämä (s. 12–13). Juttuun liittyy kaksi tuoretta valokuvaa. Valitsen tämän kirjoituksen lehden parhaaksi, se sai hyvälle tuulelle.
Vaasassa vanhojen vapaa-ajattelijain rivit harvenivat. Viimeiseksi mohikaaniksi jäi Vaasan Vapaa-ajattelijat r.y.:n puheenjohtaja Pentti Suksi (29.7.1944–10.4.2025). Yhdistys oli purkautunut jo 20.1.2017. Suksi olisi hyvin iloinen siitä, että nyt uusi polvi on oikeasti ryhtynyt toimiin hautausmaan hoitamiseksi ja hautaustoiminnan jatkamiseksi.
Toukokuussa 2025 hautausmaalla oli jo 38 muslimihautaa.
Muslimien hautaus aloitettiin vuonna 2003. Kun hautausmaalla ei ollut ylläpitäjää, Itä-Suomen aluehallintovirasto (AVI) teki 30.9.2025 tarkastuskäynnin hautausmaalle ja kaikki hautaukset kiellettiin 6.10.2025 toistaiseksi.
Pohjanmaan vapaa-ajattelijat r.y. (kotipaikka Seinäjoki) ryhtyi sitten hautausmaan kunnostustoimiin talkoilla. Hautausmaata siivottiin roskista, kasvillisuutta raivattiin pois, nurmikkoa kunnostettiin ja sorakäytävät kaivettiin esiin nurmen alta. Vanha, käyttämättä ollut ruumiskellari purettiin.
Maa-alueen omistaa Vaasan kaupunki. Kaupungin alkuperäinen ehdotus oli jakaa hautausmaa puoliksi vapaa-ajattelijain ja muslimien kesken ja myydä osat näille. Parantaja onnistui kuitenkin vakuuttamaan kaupungin siitä, ettei se olisi ollut kestävä ratkaisu. 15.12.2025 kaupunginhallitus päätti myydä koko alueen Pohjanmaan vapaa-ajattelijat r.y.:lle. Parantaja sanoo löytäneensä rahoituksen hautausmaan ostoon, kauppasummaa ei kerrota. Vapaa-ajattelijain liitolta haettiin avustusta alueen kunnostamiseksi, muttei kerrota, saatiinko avustusta. Asian hyväksi järjestettiin myös pienkeräys. Sen tuotto jäi ”vaatimattomaksi”, mutta keräystulosta ei kerrota.
Kauppahinta noin 1 900 neliömetrin määräalasta oli 4.700 euroa. Ostaja vastaa kaupanvahvistus-, lainhuudatus- ja kiinteistötoimituskuluista.
Nyt hautausmaalla on säännöt ja hinnasto. Laskuja voidaan lähettää, kun ylläpitäjä virallistetaan. Parantaja on myös koonnut uutta hautarekisteriä hautausmaan papereiden ja vainajien omaisten avustuksella. Vanha hautarekisteri katosi Vaasan Vapaa-ajattelijain viimeisen sihteerin kuoltua. Minkälainen rekisteri oli, siitä ei ole tietoa. AVI:lle on tehty hakemus hautauskiellon purkamiseksi.
Uusia avajaisia toivotaan ensi kesäksi. Alueen portti tulee korjata, tuhkan sirottelualue perustaa, sorakäytäviä ja varasto rakentaa, alueen kartta laatia ja hankkia opasteet. Nurmikko aiotaan vaihtaa niittykasveihin.
Jutun iso valokuva on alueen siitä osasta, jossa on muslimien hautoja. Monilla haudoilla on hautakiviä ja haudoilla on myös reunakiviä. Olen usein nähnyt muslimihautoja, joilla on vain yksinkertainen puinen merkkikeppi. Näitäkin näkyy valokuvassa. Kuvatekstissä olisi ollut hyvä mainita, että haudat ovat muslimien hautoja. Toisessa valokuvassa on kuvattu talkoolaisia (Parantaja, Nico Laine, Tanja Laine ja Juha Tuomikoski) työvaatteet yllä ja työkalut käsissään.
Olen itsekin käynyt hautausmaatalkoissa ainakin Forssan Vapaa-ajattelijain ja Kotkan Vapaa-ajattelijain hautausmailla ateistiystävieni (Janne Vainio, Jari Hakkarainen, Sven Fernández, María José Fernández jne.) kanssa, minkä lisäksi olin 25 vuotta Helsingin Linnunlaulussa Aulis Juneksen yli kahden hehtaarin huvilapalstan pehtoorina.
Usko Jumalaan karisee
Ylikosken uutinen jumaluskosta pääkaupunkiseudulla (s. 16) kertoo, että täysi-ikäisistä asukkaista 34 prosenttia pitää Jumalan olemassaoloa todennäköisenä tai uskoo varmasti Jumalaan. Vähäisintä uskominen on 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä. Tässä ikäryhmässä miehistä uskoo 18 prosenttia, naisista 22 prosenttia. Ikäryhmässä 18–24-vuotiaat ero kääntyy päinvastaiseksi. Naiset uskovat kahdeksan prosenttiyksikköä vähemmän kuin miehet.
Kirkon Jumalaan nuorista naisista uskoo vain kahdeksan prosenttia, kun miehistä uskoo 23 prosenttia.
Nuorten miesten tilanne on hyvin huolestuttava. Usein siihen liittyy myös sosiaalinen vajoaminen. Miehet eivät opiskele, eivät työllisty, eivät perusta perhettä, käyttäytyvät väkivaltaisesti ja tekevät rikoksia sekä käyttävät päihteitä ja huumeita siinä määrin, että siitä on vaaraa ja haittaa heille sekä heidän lähiympäristölleen.
”Elämänkatsomustieto pelastaa maailman”
Parantaja kertaa kirjoituksessaan (s. 17), mitä kaikkea hyvää ET tarjoaa. Hän ihmettelee, että ”Jostain syystä” ET ei kelpaa yhteiseksi katsomusaineeksi.
Tämä kertoo, kuinka maallistuneessa maailmassa jo elämme. Ne ajat, jolloin oli selvää, miksi uskonnottomien ajatusten puolustamisesta joutui vankilaan (1950-luku) tai sai ainakin sakkoja (1950-luvun jälkeen) ovat kaukana. Minäkin olin joutua vuodeksi vankilaan, kun en 1980-luvulla mennyt armeijaan siellä olleen pakollisen uskonnonharjoituksen takia. Kaikki Jehovan todistajat, helluntailaiset ynnä muut toverini pantiin vankilaan, mutta minut kaikkiviisas Jumala passitti töihin Vapaa-ajattelijain liittoon.
Evankelis-luterilainen kirkko juhlii ensi vuonna 500-vuotista kulttuurista miehitystä. Se on vanha, tottunut alistamaan ja hyödyntämään suomalaisia kuten haluaa. On tuskallista sietää pakollista uskonnonopetusta, mutta toistaiseksi se on pakko. Emme elä sekulaarissa valtiossa. Jokainen voi omalta osaltaan auttaa valtiokirkon jäseniä, jotka kärsivät ilman oikeutta ja mahdollisuutta avata sellin ovi ja astua valoon.
Myös pääsihteeri Timo Karjalaisen kirjoitus Elämänkatsomustieto kaikille (s. 29) propagoi ET:a. Hänestä ongelmat ratkeavat, kun kaikki uskonnonopetus poistetaan koulusta ja ET jää ainoaksi vaihtoehdoksi.
Ehdotus on tietysti epärealistinen. En voi kannattaa sitä muutoinkaan. Jos opetusta uudistettaisiin radikaalisti, kaikki katsomusopetus, myös ET, poistettaisiin julkisesta koulusta. Silloin koulussa tarvittaisiin kuitenkin – tietenkin tunnustuksetonta – filosofian ja etiikan opetusta. Muutoin uskontoja, sekulaareja katsomuksia ja ideologioita voitaisiin käsitellä tarvittavassa määrin historian ja muiden aineiden yhteydessä.
Sekulaariin valtioon on vielä pitkä matka, ja koulua koskevien muutosten lisäksi tarvitaan paljon muuta. Sekulaari Suomi odottaa, mutta vielä pitkään se on vain unta, hyvää unta.
Liiton jäsenyhdistysten luettelo on ennallaan ja listaa 16 yhdistystä. Siitä puuttuvat Etelä-Karjalan Vapaa-ajattelijat ry, Raision vapaa-ajattelijat r.y. ja Rovaniemen Vapaa-ajattelijat ry, jotka eivät toimi tällä hetkellä.
Lehden seuraava numero luvataan kesäkuuksi.
Kimmo Sundström