Saattohoito ja kuolema -paneelissa (28.10.2025)

Osallistuin kutsusta yhdistyksemme edustajana Kinaporin seniorikeskuksessa Sörnäisissä perjantaina 24.10.2025 klo 9.00–11.30 järjestetyn Suomen Pakolaisapu ry:n koordinoiman 140 organisaation vertaistoimintaverkoston (VeTo) vaihtuva-aiheisten kuukausitapahtumien tämänkertaisen Saattohoito ja kuolema ‑tapahtuman paneeliin (45 min, minkä päälle 20 min kysymyksiä ja yhteiskeskustelua). Paneelin veti Dora Puhakka Jade yhteisöstä. Panelistit olivat lisäkseni Suomen Islam-seurakunnan imaami Ramil Belyaev ja Helsingin evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän diakoniatyöntekijä (kansainvälisen työn sihteeri) Tarja Korpaeus-Hellsten.

Ohjelma ilmoitti panelisteille esitettävän seuraavat kysymykset:

• Esittäytymiskierros (mikä yhteisö, missä, yhteisön jäsenmäärä Suomessa?)
• Kun tapahtuu kuolemantapaus, miten omaisten pitää silloin toimia?
• Millainen hautajaisseremonia on? Millaisia käytäntöjä tähän voi liittyä?
• Millaista henkistä tukea te tarjoatte? (alkuvaiheessa tai myöhemmin)
• Millaisen neuvon antaisit kuolleen omaisen kohtaavalle työntekijälle/vapaaehtoiselle?

Paneeliin valmistautuessani kertasin kirjoitukseni Kirkkojärjestystä on korjattava (Vapaa Ajattelija 2-3/2004, s. 56–63). Se on valitettavasti yhä aiheellinen.

Hautaustoimilaki asettaa vainajan katsomuksen ja (oletetutkin) toivomukset etusijalle. Paneelissa korostinkin, että kirkottomasti (siis kirkon jäsenyydettä) elänyt vainaja on haudattava kirkottomasti. Kirkkojärjestys on vastoin tätä vaatiessaan, että vainajan olisi eläessään ollut nimenomaisella tavalla ilmaistava olevansa hautaan siunaamistaan vastaan, jotta kirkko voisi torjua omaisten pyynnöt kirkollisesta hautaamisesta.

Lisään nyt, että hautaustoimilaki asettaa velvoitteen haudata tai tuhkata vainajan ruumis ilman aiheetonta viivytystä sekä käsitellä tuhka ja että tämän hoitaminen hiljaisesti ja arvokkaasti vähimmin mahdollisin toimin olisi jo sinänsä uskonnottoman vainajan katsomusta kunnioittava järjestely, johon jokainen pystyy.

Jatkan, että sekä oikeutus (tai pikemminkin rohkeus) poiketa perinteisestä väärästä käytännöstä että velvoite seurata tätä uutta käytäntöä otettaisiin hautaustoimilaista. Omaisilla ei olisi enää tarvetta kääntyä kirkon puoleen pyynnöin, joihin kirkolla ei ole oikeanlaista oikeutta eikä velvollisuutta vastata.

Tarja Korpaeus-Hellsten myönsikin paineen uskonnottomien vainajien omaisten taholta kirkkoa kohtaan. Kirkkojärjestys olisi todellakin korjattava.

Minun olisi ehkä ollut kerrottava laajemmin äskeisistä, uskonnottomia hautajaisia yleisesti koskevista asioista. Käytännössä kuitenkin puhuin omista suppeista kokemuksistani hautajaispuhujana (erityisesti, koska saatoin mainita toisessa noista tapauksista omaisten jo kutsuneen papin). Olisin voinut esittää mietteen, että hautajaisissa on yleensä hyvä olla puhuja, sillä hautajaisvieraat eivät välttämättä kaikki tunne toisiaan ainakaan hyvin. Yksi vainajan joltain kantilta tuntenut ihminen voi puhua vainajasta juuri siltä kantilta ja näin kertoa vainajasta muille ehkä jotain uutta. Puheen ei tarvitse olla pitkä, ja silti se täyttää keskeisen seremoniallisen osuutensa. Hyvin pieni osallistujien piiri taas ei ainakaan ulkopuolista puhujaa tarvitsisi.

Millaiselle joukolle paneeli ja koko tilaisuus sitten suuntautui? Ja mitä muuta ohjelmassa oli? Tästä minulla oli omien muistiinpanojeni ohella käytössäni tilaisuuteen myös osallistuneen Kimmo Sundströmin muistiinpanot. Niin, yhdistyksemme toiminnan esittelyssä mainitsin myös hänen artikkelisarjansa lähes 100 yksityisestä hautausmaasta.

Osa osallistui Teamsin kautta.

Kimmo Sundströmin muistiinpanoista

VeTo-verkoston kohderyhmänä ovat ammattilaiset, jotka työskentelevät maahanmuuttajien kanssa. Verkosto edistää kotoutumista, 140 jäsenorganisaatiota.

Kinaporin palvelukeskusta esiteltiin. Kohderyhminä työttömät ja eläkeläiset. Toimintamuotoja: retket, ajanvietto, vapaaehtoistoiminta, harrastustoiminta, kädentaitoja, sarjakuva, maksuton kuntosali, vesiliikunta, fysioterapeutti, vertaistukea päihteidenkäyttäjille ja sateenkaari-ihmisille, sosiaaliohjaus, kokemusasiantuntijoita.

Tuulikki Hakala, Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry. Työskentelee muiden kuin suomea tai ruotsia puhuvien kanssa. Puhutaan syntymästä ja kuolemasta, enemmän syntymästä. Saattohoito on hoitoa, jolloin parantavaa hoitoa ihmiselle ei enää ole olemassa. Tällöin tehdään hoitolinjauksia. Ennakoivia toimenpiteitä: (1) Hoitotahto. Sitova tahdonilmaisu, parasta kirjallisena, tallennetaan Kanta-aineistoon tai säilytetään turvallisesti. (2) Hoivatahto. Vapaamuotoisempi, sisältää toiveita. Ei sido hoitohenkilökuntaa. (3) Edunvalvontavaltuutus. Virallinen asiakirja, kertoo, kuka hoitaa asioita, jos asianomainen ei itse siihen kykene. Vaatii todistajat. Säilytetään itsellä. Byrokratia kevyempää, ei esimerkiksi vuosittaista kirjanpitoa. (4) Hautaustestamentti. Vaatii kaksi todistajaa. Asiakirjaa tulee juridisesti noudattaa.

Lisään Tuulikki Hakalan kertomasta: Käytetään lapsille oikeita termejä, ei kiertoilmaisuja kuten "isä nukkui ikiuneen", jolloin lapsi vain alkaa pelkäämään unta.

Ann-Ly Palosaari, MUKES ry [Kulttuurinen Moninaisuus ‑Muistikeskus ry]. Aikaisemmin lähihoitaja. Vapaaehtoinen. Kuolindoula. Läsnäolo hetkessä kaikin tavoin. Virossa avoimempi kuolemankulttuuri, esimerkiksi arkku avoinna hautajaisissa. Saattohoidossa auttaa ihmistä hyväksymään tilanteen. Saattohoitokoulutusta on olemassa, mm. Terhokoti. Työtä tehdään saattohoitokodeissa, sairaaloissa, ihmisten kotona. Pitää olla sitoutunut valmiuteen tehdä työtä. Voidaan järjestää kuolintyöpajoja, tällainen tulossa 26.2.2026. Suomessa vähän yli sata kuolindoulaa. Palosaari ainoa ei-suomenkielinen. Toivoo erikielisiä ihmisiä alalle.

Tauko 10.00–10.15. Paneelikeskustelu 10.15–11.00.

Belyaev: Yhdyskunta perustettu 1925, melkein kaikki tataareja, n. 600 jäsentä. Muslimin velvollisuudet: (1) Vainajan ruumiin pesu, (2) ruumiin kääriminen käärinliinoihin, (3) hautarukous (moskeijassa tai hautausmaalla), luetaan Koraanin 36. suura, (4) ruumiin hautaaminen (polttohautaus kielletty). Pyrkimys haudata ruumis nopeasti, 2–3 päivän kuluessa kuolemasta. (Kokemus: nopein hautaus kuolinpäivänä, hitain viikossa.) Kuolintodistusten kirjoittajat ja ruumiinavaajat ymmärtävät muslimien erityistarpeet ja toimivat nopeasti. Suomessa kukkia tuodaan haudalle, vaikka yleensä islamissa ei ole tätä tapaa.

Korpaeus-Hellsten: Helsingissä 20 sairaalapappia. Toimintamuotoja: rippi, Raamatun luku, laulu, sururyhmiä, myös lemmikkien omistajien sururyhmiä ym. Työtä tehdään 7 kielellä.

***

Jouni Luukkainen, puheenjohtaja