Uskomaton-Vapaa Ajattelija 3/2025 aloitti syksyn (9.9.2025)
Tuttuun tapaan Voima-lehden (Voima 6/2025) liitteenä on Uskomaton-Vapaa Ajattelija 3/2025. Minulle lehti tuli 2.9.2025. Tuottajat ovat tuttuja, Vapaa-ajattelijain liitto (Poko; pohjoiskoreamaisuudesta) ja Helsingin seudun vapaa-ajattelijat ry (HSVA).
Liite on samanvahvuinenkin kuin viime vuonna, 16 sivua. Kirjoittajien määrä on kuitenkin supistunut paljon. Löysin päätoimittaja Esa Ylikosken lisäksi vain neljä nimettyä kirjoittajaa. Lisäksi on muutama kirjoitus, joiden laatijaa ei mainita. Ylikosken kirjoitukset käsittävät noin puolet koko lehdestä, kaikkien muiden yhteensä noin viisi sivua. Loppu koostuu etusivusta, mainoksista ja muusta. Yki Räikkälältä on kaksi kirjoitusta, samoin toimitussihteeri Risto K. Järviseltä.
Ylikoski luopuu lehden päätoimittamisesta vuoden vaihteessa, samoin HSVA:n puheenjohtajuudesta. Syyksi mainittiin vain henkilökohtaiset syyt. Hän aloitti päätoimittajana numerossa 4/2016, kun edellinen päätoimittaja ja liiton puheenjohtaja Petri Karisma erosi kesken toimikautensa.
Lehden kansi on viiden kuvan kuvakollaasi. Kansi liittyy lehden sisältöön.
Pääkirjoitus
Ylikosken pääkirjoituksessa Haloo, kirkkokansa, haloo, Suomi! (s. 2) kirjoittaja miettii, ovatko kirkon jäsenet ylpeitä ja tyytyväisiä kirkkonsa etuoikeuksiin. Suomi on systeemisen syrjinnän maa. Hän viittaa jo tuleviin eduskuntavaaleihin ja toivoo askelta eurooppalaisten arvojen suuntaan. Näihin kuuluu kirkon ja valtion erillisyys.
Näitä eurooppalaisia arvoja pitäisi kyllä eritellä enemmän. Suomi itäeurooppalaisena maana ei ole niitä kaikkia omaksunut. Valtiokirkot eivät ole kadonneet Euroopasta. Joskus valtiokirkon pari raateluhammasta on kiskottu pois, kun jäsenten verotusoikeus on evätty, mutta asema muuten säilynyt.
Minulla on vähemmän luottamusta puolueisiin. Suuret kirkkopuolueet, SDP ja Suomen Keskusta, ovat nyt oppositiossa, mutta maallistuminen etenee pienin askelin. Puolueet eivät ole tienraivaajia. Ne vahvistavat jälkikäteen sen, mihin kehitys on muiden toimesta päätynyt. Kiitoksella voidaan kuitenkin todeta, että nykyhallitus on leikkaamassa myös kirkon massiivista valtion rahoitusta. Vuoden 2027 lopussa tätä rahoitusta pitäisi oleman leikattu yhteensä noin 38,7 Meur (31,2 %) vuoden 2024 huipusta, joka oli 124.123.000 euroa. Kun rahoitus alkoi vuonna 2016, sen määrä oli 114 Meur.
Vihkimisoikeus katsomusyhteisöille?
Sivulla kolme on Pokon kannanottoja koskeva kirjoitus. Ajatus vihkimisoikeuden myöntämisestä myös uskonnottomien yhdistyksille tuli hylätyksi jo vuonna 2005. Sen hylkäsi oikeusministeriön Vihkimisoikeustyöryhmä (ks. tarkemmin Ei vihkimisoikeutta uskonnottomille katsomusyhteisöille (23.12.2005)).
Vihkimisoikeuksien myöntäminen suurelle määrällä uskonnollisia yhdyskuntia rämettää järjestelmää ja viivyttää sekulaarin valtion syntyä. Vapaa-ajattelijat haluavat mennä rämetykseen mukaan vetoamalla syrjintään, koskei heille ole myönnetty samanlaisia etuoikeuksia kuin uskonnollisille yhdyskunnille. He haluaisivat vihkimisoikeuden myös uskonnottomien yhdistyksille. Tähän ei ole tarvetta. Siviilivihkimisten suosio ja määrä kasvavat mukavaa vauhtia. Valtion on toki pidettävä vihkimispalvelut korkeatasoisina ja joustavina. Kyse on ihmisten palvelemisesta, ja Suomi on vielä kaukana palveluyhteiskunnasta.
Korotuksia kirkon hautausmaamaksuihin
Valtio on leikkaamassa myös evankelis-luterilaisen kirkon valtionrahoitusta. Se johtaisi alan alihintaisten palvelumaksujen korotuksiin. Palveluiden käyttäjät joutuvat maksamaan enemmän, valtion subventio pienenee.
Ylikosken mielestä kirkon pitäisi käyttää koko valtion rahoitus hautaustoimensa kustannuksiin ja kasvaneet kirkollisverotuottonsa kulttuurihistoriallisten rakennusten kustannuksiin.
Toive on turha. Kristillinen perusarvo, ahneus, estää sen. Toiseksi lakisääteistä valtion rahoitusta annetaan hautaustoimen lisäksi kulttuurihistoriallisten rakennusten ja irtaimiston ylläpitoon. Luterilainen miehitys (1527–) nähdään arvoksi, ja suojellut rakennukset ovat kirkkoja. Ylikosken toive ei ole realistinen.
ET 40 vuotta
Ylikosken juttu Elämänkatsomustieto 40 vuotta – syrjintää ja saavutuksia (s. 4–5) kertaa oppiaineen taipaletta. Suurin osa jutusta julkaistiin juuri Vartija-lehdessä 8.8.2025. Nyt Vapaa Ajattelijassa julkaistu versio on muokattu siitä ja sovitettu toiselle lukijakunnalle.
Mitään uutta en jutusta löytänyt paitsi sen, että Ylikoski suvaitsee nyt mainita Erkki Hartikaisen (24.6.1942 Iisalmen maalaiskunta–11.7.2021 Helsinki) nimen. Erkki Hartikainen on ateismin ja vapaa-ajattelun suurmies. Vaikka hän ei pitänyt Ylikoskesta, minkä sille mahtaa. Ja onhan Ylikoskikin tehnyt suuren työn vapaa-ajattelun saralla liiton pitkäaikaisena pääsihteerinä ja Vapaa Ajattelijan päätoimittajana sekä muutenkin.
Koko ET:n synnyn lähtökohta on Hartikaisen vuonna 1978 YK:n ihmisoikeuskomitealle tekemä valitus uskonnonopetuksen silloisesta vaihtoehdosta (uskontojen historia ja siveysoppi). Opetus todettiin liian kristilliseksi. Siinä valituksessa on minunkin nimeni yhtenä valittajana.
Kirjoituksen mukaan liitto alkoi vaatia valtiokirkkojen kristittyjen päästämistä oppiaineeseen vuonna 2011. Liittohallitus oli tehnyt syyskuussa 2010 asiassa takinkäännön päättäen asettua tälle kannalle vastoin Piikkiön liittokokouksen (14.–15.6.2008) nimenomaista päätöstä. Liittohallituksella ei siis ollut takinkääntöön mitään oikeutta.
Kirjoittaja luettelee tahoja, jotka vastustavat valtiokirkkoihin kuuluvien oppilaiden pääsyä ET:oon eri syistä. Tätä teemaa hän on käsitellyt aikaisemminkin. Jostakin syystä ateistiyhdistyksiä vastustajina ei mainita, vaikka ne kaikki haluavat säilyttää ET:n muiden kuin valtiokirkkoon kuuluvien oppiaineena niin kauan, kun jonkinlaista katsomusopetusta julkisessa koulussa annetaan.
”Ruuhka alkaa, kun sydän pysähtyy”
Siiri Salmisen jutussa Viimeinen leposija – ota jonotusnumero kirkon tiskiltä! (s. 9) käsitellään kuolleisuutta, ruumiiden säilytystä ja krematorioita. Krematorioita mainitaan olevan ”noin 20”. Tarkka luku on 23.
Maan vanhin krematorio on Hietaniemen krematorio Helsingissä. Sen toiminta alkoi 1926.
Ensimmäinen kirkollinen krematorio valmistui vasta 1964.
Olisin kaivannut laajempaa juttua aiheesta ja pohdintaa sekä vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:
(1) Miksi Suomessa halutaan ylläpitää kirkollista monopolia krematoriotoiminnassa? (Ainoa poikkeus on Hietaniemen krematorio.)
(2) Miksi laki kieltää voiton tuottamisen krematoriotoiminnassa, mikä tappaa investointihalut?
(3) Miksi krematorioiden kapasiteetti ei riitä, ja vainajat saavat jonottaa?
(4) Miksi linjan Vaasa–Kuopio–Joensuun pohjoispuolella on vain neljä krematoriota (kaikki kirkollisia), ja pohjoisen ihmiset ovat huonommassa asemassa kuin muut?
(5) Miksi hyvinvointialueet eivät suurina ja vahvoina toimijoina voisi ottaa vastuuta hautaus- ja krematoriotoiminnasta alueellisen eriarvon lieventämiseksi?
Terveisiä puolueille
Numeron päättää lyhyehkö, seitsemän kohdan juttu, jossa liittohallitus jo lähettää puolueille terveisiä seuraavien vaalien jälkeistä hallitusohjelmaa varten (s. 16). Ensimmäisenä kohtana on vaatimus järjestää ei-kirkollisiin hautajaisiin soveltuvat sisätilat ”yleisten” hautausmaiden ja krematorioiden yhteyteen.
Poko ei siis tässä esitä vaatimusta siitä, että hyvinvointialueet ottaisivat vastuuta hautaus- ja krematoriotoiminnasta. Se olisi iso alkel kohti sekulaaria yhteiskuntaa.
Kirkkohallituksen maankäyttöpäällikkö Harri Palo on sanonut, että krematorioiden rakentaminen voisi kuulua esimerkiksi hyvinvointialueille alueellisesti tasapuolisen krematorioverkoston luomiseksi. Tämä ei ole mitään palopuhetta, vaan merkki siitä, että kirkossakin on aatoksia, jotka ovat Vapaa-ajattelijain liittoa edellä.
Seuraava lehden numero luvataan joulukuuksi.
Kimmo Sundström