Vapaa Ajattelijan kesänumero 2/2024 ilmestyi (27.7.2024)
Odottelin kesänumeroa juhannukseksi, joku ateistitovereistani saikin lehden 17.6.2024. Kesäkuussa lehteä ei kuulunut. Yhdistyksemme lehtiasioita hoitava sihteeri pyysi 2.7.2024 päätoimittaja Esa Ylikoskea lähettämään lehden minulle. Lehden tulossa on ollut aiemminkin vaikeuksia, ja Ylikoski on auttanut ongelmassa. Ylikoski pyysi Marja Vinniä lähettämään lehden, ja tämä lupasikin lähettää sen heinäkuun ensimmäisen viikon lopulla. Lehteä ei koskaan tullut.
Ajattelin, että lehden voisi ostaa Akateemisesta Kirjakaupasta Helsingistä. Ajatus oli väärä. Samalla mieleeni muistui, ettei lehden kustantaja ole koskaan kertonut mitään lehden irtonumeromyynnistä. Lehden myyntitulot jäävät vähäisiksi, jos myyntipisteitä on vain vähän, eikä lehti saavu niihin. Lopulta onnistuin ostamaan lehden 22.7.2024, mutta en kirjakaupasta.
Kustantaja eli Vapaa-ajattelijain liitto (Poko; pohjoiskoreamaisuudesta) ei kiinnitä tarpeeksi huomiota siihen, että lehti on lähettäjän vastuulla ainakin siihen asti, kun lähettäjä on saanut jakelijalta kuittauksen, että lehti on jätetty tämän kuljetettavaksi.
Kesänumerossa on 40 sivua. Kirjoittajia on 17. Lisäksi yhden kirjoituksen laatijaa ei mainita. Yhteensä kirjoituksia on jonkin verran yli 30, kun pienetkin kirjoitukset lasketaan mukaan. Riku Bähriltä on yksi laajahko suomennos. Ei näy mainoksia, runoja, pilapiirroksia eikä sarjakuvaa. Pro-Seremoniat Oy:n 25-vuotisjuhlista on kolmen sivun ja viiden kuvan juttu (s. 6–8). Ehkä yhtiön mainos on siksi jätetty pois tästä numerosta. Eniten (7) kirjoituksia on taas Ylikoskelta. Puheenjohtaja Jori Mäntysalolta ja toimitussihteeri Risto K. Järviseltä on molemmilta kolme kirjoitusta ja varapuheenjohtaja Tanja Laineelta kaksi kirjoitusta.
Kansikuvassa nuori poika kalastaa virvelillä. Kalajuttuja lehdessä ei ole, mutta Yki Räikkälän kuva sopii muuten kesään.
Pääkirjoitus
Tanja Laineen pääkirjoitus (s. 3) koskettelee kohteliaisuutta ja asiallisuutta. Laine opastaa, ettei pidä antaa kristittyjen harjoittaman pelottelun, paheksunnan ja mitätöinnin vaikuttaa, vaan jatkaa synnitöntä elämää.
Murheet tuntuvat pieniltä. Ennen kristityt tarjosivat ateisteille mielisairaalaa, vankilaa ja hautausmaata. 1960-luvulta lähtien suhtautuminen on muuttunut suvaitsevammaksi. Sakkoa, lopputilin, karttamista tai muuta saa silti kokea nykyäänkin. Kuinka aggressiivinen lähetysuskonto voisi yleensä hylätä tällaiset keinot?
Mäntysalo kirjoituksessaan Mielensäpahoittaja (s. 4) kirjoittaa, ettei nimitys vapaa-ajattelija ”kerro, mistä on kyse”.
Pitäisi kuitenkin ottaa huomioon aatehistoriallinen tausta. Jos lausuja ei ole välittänyt perehtyä lainkaan siihen, miksi vapaa-ajattelijoiden, jotka ovat käyttäneet tätä nimitystä yli 350 vuotta, pitäisi huolestua asiasta?
Eroakirkosta-palvelun jatko
Jutussa Eroakirkosta-palvelun jatkosta (s. 5) Mäntysalo kertoo, että palvelu jää olemaan sivuna, joka tarjoaa perustietoa eroamisesta, kirkollisverolaskurin ja linkin Digi- ja väestötietoviraston (DVV) sivun eropalveluun. Tieto siitä, kuinka eroliike etenee sukupuolittain, menetetään.
Kirkosta eroaminen on arkipäiväistynyt. Median kiinnostus palvelun tiedotteiden julkaisemiseen väheni, vaikka erovirta samaan aikaan kasvoi.
Palvelu avattiin 21.11.2003. 27.7.2024 se ilmoittaa sen kautta suoraan eronneiden määräksi 857 098 henkilöä. Poko ei kyennyt käyttämään erovyörytilaisuutta hyväkseen voittamalla uusia jäseniä. Hukattu tilaisuus ei koskaan enää toistu.
Katsomusainetyöryhmä istuu
Opetushallituksen asettaman, puolitoista vuotta istuneen katsomusainetyöryhmän määräaika päättyy 31.12.2024. Asiasta kirjoittaa Ylikoski (s. 9). Yhtenä seikkana on ollut keskustelussa esillä myös valtiokirkkojen jäsenten päästäminen elämänkatsomustietoon (ET).
Poko on ajanut turhaan näiden kristittyjen oikeuksien laajentamista syyskuusta 2010 alkaen. Kristityt eivät ole ilahtuneet avusta. On vain aniharvoja oppilaita, jotka ovat väkisin tahtoneet päästä opiskelmaan ET:a, ja heidät hallintokoneisto on tyrmännyt. Ylikoski on koko ajan ollut sitä mieltä, että ET sopii kaikille. Olen eri mieltä. ET:n opiskelun vaarana on, että kristitty etääntyy uskostaan ja kirkostaan, mikä horjuttaa kristillisen ylivallan uusintamista.
Myös yhteinen, pakollinen katsomusaineopiskelu on ollut esillä. Sitä Ylikoski kutsuu hybridimalliksi. Yhteisen opetuksen määrä olisi esimerkiksi 30–50 prosenttia katsomusopetuksesta. Pisimmälle menevä vaihtoehto olisi yksi tai jopa kaksi uutta oppiainetta nykyisen opetuksen (uskonto, ET) tilalle.
Tämä tuntuu hallinnolliselta ratkaisulta, joka tehtäisiin ylhäältä käsin hallintoalamaisten riesaksi. Se voi johtaa sekasotkuun, johon sen enempää ketkään uskovat kuin ateistit eivät ole tyytyväisiä. En voi uskoa, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko sallisi tällaisen sotkun. Vaikka uskonto on epäsuosittu oppiaine, sen opetus toimii. Samalla ET:n opetusta ja sen yleistymistä kapuloidaan monella tavalla.
ET:n opetus alkoi elokuussa 1985. ET on osoittautunut toimivaksi aineeksi, joka on kasvattanut moraalisemman, avarakatseisemman, ihmisoikeuksia kunnioittavan, sekulaarin ja vähemmän sotaisan nuorison tähän maahan. Kieltämättä se on pidemmällä aikavälillä uhka kirkon ylivallalle. Kirkko ei ole vielä orientoitunut aikaan, jolloin sen ylivalta lakkaa. On hyvin kiinnostava kysymys, minkälainen kirkosta silloin tulee. Miksi kristityt eivät pohdi tätä enemmän?
Naiset taistelevat Iranissa
Binar Mustafan kuvajuttu Naisten taistelu Iranissa jatkuu (s. 10) kertoo Suomessa asuvasta Maryam Fathollahista. Mustafa on tehnyt useampia samantapaisia juttuja ja saa niistä kiitokset.
Iran on islamilainen tasavalta, teokratia, jossa valtiollinenkin valta on keskitetty islamilaiselle papistolle. Tilanne on huonompi kuin Suomessa, missä eduskunnassa, hallituksessa ja kaikkialla hallinnossa on myös sekularisteja, jopa ateisteja. En ole varma, voiko ateisti päästä Suomen presidentiksi, mutta ainakin eduskunnan puhemieheksi ateisti voi päästä. Kirkkoon kuulumaton henkilö voidaan valita presidentiksi. Tämän Tarja Halonen todisti.
Fathollahi on ollut islamilaisen moraalipoliisin pidättämänä useampia kertoja. Iranissa naisia koskeva huivipakko on näkyvä, mutta muu naisiin kohdistuva sorto ja epätasa-arvo ovat pahempia. Naisilla ei esimerkiksi ole oikeutta avioeroon eivätkä he voi toimia korkeissa viroissa.
Vaalit eivät Fathollahin mukaan mahdollista Iranin hallinnon kaatamista.
Islannissa
Pohjoismaiset humanistiyhdistykset pitivät kokouksen Islannissa 4.–5.5.2024 (s. 12–13). Pokoa edusti Tanja Laine. Yhteensä osallistujia oli 22.
Jo perjantaina 3.5.2024 kuultiin Norjan Humanistiliiton puheenjohtaja Christian Lomsdalen luento eri maiden uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta. Asioita hoidetaan kovin eri lailla eri maissa.
Norjalainen Nina Fjeldheim kertoi Euroopan humanistien tavoitteista yhdenvertaistaa seremonioiden saatavuutta ja turvata tuen tarvitsijoita armeijassa, vankilassa ja sairaaloissa.
Laineen mielestä Suomi ja Tanska ovat jälkijunassa. Lauantaina kukin maa kertoi sille mielekkäistä asioista ja saavutuksista.
Norjan Humanistiliiton jäsenmäärä on 152 000, Vapaa-ajattelijain liiton 1 301. Laine ei kerro mitään Norjan humanistiliikkeen runsaasta valtiontuesta. Hän mainitsee joitakin suomalaisia uskonnottomia toimijoita, mutta sanoo, että muissa Pohjoismaissa toiminnot ovat yhden liiton alla. Oli tehty myös ehdotus, että Suomessa humanistit ja vapaa-ajattelijat yhdistyisivät.
Toimintojen keskittäminen vaikuttaa humanistipropagandalta. Norjassa on muitakin uskonnottomien järjestöjä kuin humanistit. Tällainen on esimerkiksi vuonna 1974 perustettu Hedningsamfunnet. Se vastustaa kirkkoa ja kristinuskon sekä islamin vaikutusta Norjassa ja puolustaa elämänkatsomusvapautta. Järjestön jäsenlehti on Oss Hedningar Imellon. Aikaisemmin julkaistiin myös lehteä Tro DET ja sarjakuvalehteä Jesus Kristus & Co. Järjestö on tunnettu provokatiivisista tempauksistaan. Tunnen sen vahvan vaikuttajan Ronnie Johansonin, joka on muun muassa julkaissut monta kirjaa alalta.
Kaikki uskonnottomat eivät alkuunkaan ole humanisteja. Siksi on hyvä, että yleisöllä on valinnanvaraa toimia sellaisessa järjestössä kuin haluavat sekä valita toimintasuuntansa ja menetelmänsä kuten itse haluavat.
Suomessa Vapaa-ajattelijain liiton (perustettu 21.11.1937) ja Suomen Humanistiliiton (SHL; perustettu 31.10.1987) yhdistymisestä on keskusteltu aika ajoin. Siitä ei ole tullut yhtään mitään ja hyvä niin. Vapaa-ajattelu ja aatteellinen humanismi ovat eri ajatteluperinteitä, järjestöt ovat eri maailmanaikojen lapsia, ne ovat hyvin eri suuruisia ja niiden taloudellinen suorituskyky on kovin erilainen. Niiden yhdistäminen olisi väkivaltaa historiaa kohtaan. Se, että molemmissa järjestöissä on hörhöjä, ei riitä yhdistymisen perusteeksi. Ei sekään, että molemmat ovat hassanneet valtionapunsa. Mutta on hyvä, että ne molemmat edistävät sekularismia.
Rippikoulukysely
Ylikosken jutussa Rippikoulukyselyn tuloksien arviointia (s. 14) luodaan katsaus aiheeseen. Kyselyn mukaan asteikolla 1–7 täysin samaa mieltä (7/7) Jumalan olemassaolosta on 17 prosenttia vastaajista. Jonkin verran (5/7 ja 6/7) uskovien kanssa Jumalaan uskovia oli 43 prosenttia. Uskonnollisuus on lisääntynyt neljän vuoden ajan erityisesti poikien keskuudessa. Vuodesta 2019 vuoteen 2023 Jumalan olemassaoloon uskovien määrä kasvoi poikien osalta 36 prosentista 50 prosenttiin. Tyttöjen osalta kasvua oli vain 35 prosentista 37 prosenttiin.
Vuonna 2023 täysillä (7/7) uskoi pojista 22 prosenttia, tytöistä vain 12 prosenttia. Rippikoululaisten osuus Suomen nuorisosta on noin 75 prosenttia. Kun luvut on saatu pian rippikoulun jälkeen, Ylikoski ei pidä niitä kovin korkeina.
Kysely tehtiin myös ns. isosille (nuorille apuohjaajille). Tulos on, että tyttöisosten epäusko oli lisääntynyt, poikaisosten vähentynyt.
Mediassa on arveltu, että uskonnollisuuden kasvu voisi ilmentää yleisempääkin vanhoillisuuden ja asenteiden koventumisen kehityssuuntaa. Kun monilla yhteiskuntaelämän lohkoilla on menossa militarismin ja sotainnon kohennus, minua olisi kiinnostanut, oliko kyselyssä havaintoja tästä. Sotiminen on kristittyjen mielipuuhaa. Varsinkin juuri ennen sotaa ja sen alkuvaiheessa intoa kaivataan vahvasti. Kirkot, etenkin valtiokirkot, ovat innon tärkeitä nostattajia. Sotainto auttaa aloittamaan sodan tai ainakin pääsemään siihen mukaan. Vaikka suomalaiset ovat sotineet toisten rinnalla tai siivellä tai avustuksella, tämä ei ole koskaan ollut sotainnon esteenä. Pienenä kansana laumahenkisyys on suomalaisille tuttua.
Maahanmuuton myönteisyyteen tulevaisuuden kannalta pojista vastasi myönteisesti 28 prosenttia, tytöistä 49 prosenttia. Ero on suuri.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen parempaa huomioimista kannatti pojista vain 23 prosenttia, tytöistä 64 prosenttia. Vieläkin suurempi ero!
Tässä mieleeni muistuu, että kirkosta eroamisessa naiset ovat koko ajan kirineet miehiä kiinni. Rippikoulutyttöjen asenteet voivat näkyä joidenkin vuosien kuluttua naisten vahvistuvana kirkosta eroamisena.
Nuorisobarometri
Ylikosken kirjoitus Nuorisobarometrista 2023 (s. 15) antaa lisätietoja nuorison tilasta. Tutkimus julkaistiin toukokuussa 2024.
Puhelinhaastattelussa 54 prosenttia ja verkkokyselyssä 67 prosenttia nuorisosta (15–29-vuotiaat) pitää itseään ei-uskonnollisena. Uskonnollisena itseään piti puhelimessa 25 prosenttia ja verkkokyselyssä 19 prosenttia. Vahvasti uskonnollisia oli noin 10 prosenttia.
Kirjat paloivat taas
Riku Bährin suomentama Salar Davidin juttu Taikausko aseena logiikkaa vastaan (s. 16–17) on irakilaisnuoren ja turvapaikanhakijan kehityskertomus. Vaikka Suomen elintaso vetää puoleensa pakolaisia itämaista, kirjoitus osoittaa myös pappisvetoisten diktatuurien suuren työntövoiman.
Kirjat ja lehdet saivat Salarin ajattelemaan itsenäisesti ja kyselemään. Lopuksi tullut rangaistus on sama, millä kristityt ja myös natsit patosivat vapauden- ja ymmärtämisen halua: kirjat ja lehdet poltettiin. Salar rakasti myös jalkapalloa. Jalkapalloa ei poltettu, mutta yli vuoden pelikielto hänelle annettiin.
Rationalistien risteily
Vanha ystäväni, roomalaiskatolisen kirkon vainoa ja tappouhkauksia Suomeen paennut intialainen Sanal Edamaruku, on Rationalist International -järjestön johtaja. Hän järjestää vuosittain kansainvälisen rationalistikonferenssin. Konferenssi pidettiin nyt 26.–28.4.2024 Helsingissä, Tallinnassa ja risteilyaluksella näiden välillä. Asiasta kirjoittaa (s. 18) Risto K. Järvinen.
Konferenssissa kuullaan nimekkäitä kansainvälisesti toimivia uskonnottomia. Tänä vuonna myös suomalaiset Ylikoski ja Robert Brotherus puhuivat konferenssissa. Minulle tuttuja puhujanimiä olivat Dan Barker, AC Grayling, David Silverman ja Annie Laurie Gaylor.
Näistä muuten yhdysvaltalainen Dan Barker on entinen kristillinen evankelista. Hän levitti keljumia. Toinen tietämäni entinen kristillinen (helluntailainen) saarnamies on norjalainen Levi Fragell. Maailmassa on paljon eteviä ateisteja ja humanisteja, mutta mieleeni on jäänyt vain kaksi, joilla minusta on selvää karismaa. Toinen on murhattu yhdysvaltalainen ateisti Madalyn Murray O´Hair (1919–1995), toinen humanisti Levi Fragell (1939–). Karisma on erittäin mielenkiintoinen ilmiö, muttei eksytä nyt siihen. (Olen nähnyt myös Pokon entisen puheenjohtaja Petri Karisman esiintyvän, mutta nimestään huolimatta hänessä ei ole karismaa:).) Joka tapauksessa sekä Murray O´Hair että Fragell olivat hyvin taitavia ja vaikuttavia esiintyjiä. Heidän karismansa olivat toisaalta niin kaukana toisistaan kuin vain voin kuvitella.
Risteilytapahtuman avajaisissa keskustakirjasto Oodissa julistettiin avatuksi Project Freethought. Sitä edistävät Freethought International Limited ja jotkut muut kansainväliset organisaatiot.
Viha ja jakautuminen maailmassa
Risto K. Järvinen on tehnyt myös useampia ulkomaisten uskonnottomien haastatteluja Binar Mustafan tavoin. Hänkin saa kiitokset. Nyt haastateltavana on Intiasta kotoisin oleva, Omanin kautta Irlantiin päätynyt lääkäri George Leslie.
Leslie on Keralan poikia kuten Sanal Edamarukukin. Hän kertoo taustastaan. Siinä kiinnittää huomiota se, kuinka erilaisen ja tietenkin paremman kasvualustan oikeudellisesti sekulaari ja demokraattinen Intia antaa verrattuna islamilaisiin teokratioihin ja diktatuureihin.
Leslie luki länsimaista maailmankirjallisuutta, mutta toimi myös seurakunnassa, minkä hänen vanhempansa sallivat. Rationalismin hän omaksui yliopistossa liittymättä mihinkään poliittiseen puolueeseen tai uskonnolliseen ryhmään. Rationalismissa hän sai vaikutteita Joseph Edamarukulta, Sanal Edamarukun isältä. (Joseph Edamaruku (1934–2006) oli lehtimies, tuottelias kirjailija ja rationalistijohtaja. Tapasin hänet New Delhissä 1990.)
Monet tuntemani Intiasta kotoisin olevat henkilöt, myös kristityt, ovat hyvin sosiaalisia, ystävällisiä, kohteliaita, optimistisia, onnellisia ja vailla uskonnollista käännytysintoa. Järvisen haastattelun otsikko on Leslien väite ”Rationalismi voi poistaa maailmasta vihan ja jakautumisen”. En tosin voi uskoa siihen. Toistaiseksi enemmistö ihmisistä on uskovia, ja maailman suurimmat uskonnot ovat hyvin järjestäytyneitä, lähetyshenkisiä ja väkivaltaisia. Kun katolilaisten ja protestanttien väliset sodat saatiin loppumaan Euroopassa, ortodoksit puolestaan alkoivat sotia keskenään.
Leslie kehuu Edamarukun järjestämää konferenssia. Se oli hyvin järjestetty, aikataulua noudatettiin, luentojen sekä keskustelujen välillä oli tasapaino, ja tarjoutui mahdollisuus verkostoitumiseen. Konferenssi inspiroi Leslietä myötätuntoisempaa tulevaisuutta kohti.
Rationalismin tärkein tehtävä on edistää näyttöön perustuvaa päätöksentekoa ja kriittistä ajattelua. Logiikan ja tieteen on ohitettava taikausko ja ennakkoluulot. Koulutuksen on edistettävä kriittistä ja tieteellistä lukutaitoa. Väärä tieto on paljastettava. Suvaitsevuutta ja osallisuutta on edistettävä järjen ja empatian avulla. Julkisten päätösten on perustuttava dataan ja tutkimukseen, ei dogmeihin tai ideologioihin. On luotava maailmanlaajuinen rationalistinen verkosto, joka edistää tietoisemman, suvaitsevaisemman ja rationaalisemman yhteiskunnan luomista.
Uskonnottomat hautausmaat
Risto Puumalainen ja Ritva Ahonen luovat katsauksen ”uskontokuntiin sitoutumattomiin” hautausmaihin (s. 22–23).
Vapaa-ajattelijoiden julkaisuissa käytetään usein termiä ”uskontokunta”. Mitä sillä täsmälleen tarkoitetaan, on epäselvää. Jos sillä tarkoitetaan uskonnollista yhdyskuntaa, on kymmenittäin sellaisia hautausmaita, jotka eivät ole yhdyskuntien ylläpitämiä, mutta joista monet ovat jonkinlaisen muun uskonnollisen tahon ylläpitämiä. Jos sillä tarkoitetaan täysin uskontoihin liittymättömiä hautausmaiden ylläpitäjiä, on niitäkin paljon.
Uskonnottomien ylläpitämistä hautausmaista suuri osa on vapaa-ajattelijain ylläpitämiä. Jutussa mainitaan kymmenen tällaista. Näistä Karkkilan Vapaa-ajattelijat r.y.:n ylläpitämä hautausmaa mainitaan, vaikka yhdistys ei ole liiton jäsenyhdistys. Vaasan Vapaa-ajattelijat r.y. (purkautunut 20.1.2017) katsottiin 25.1.2014 eronneeksi liitosta, mutta sen ylläpitämää hautausmaata taas ei mainita.
Kooste on hyödyllinen, mutta se pitäisi täydentää. Lisäksi ylläpitäjien nimien (kylläkin yhtenäiset) kirjoitusasut tulisi tarkistaa. Nyt kymmenestä nimestä kuusi ei ole täsmälleen oikein.
Tuhkaukset yleistyvät
Sivulla 23 on vielä Ylikosken juttu tuhkausten kasvusta. Vuonna 2023 hautauksista 64 prosenttia oli tuhkauksia. Tuhkauksia oli kaikkiaan 39 076, joista 4 098 tuhkausta (10,5 %) ei tapahtunut kirkollisissa krematorioissa.
Kaikkiaan vainajia oli 61 106, joista kirkkohallituksen tilaston mukaan 55 788 (91,3 %) haudattiin seurakuntien hautausmaille. Suurin osa 5 318:sta muualle haudatusta päätyy hautausmaiden ulkopuolisille maa- ja vesialueille.
Kirkkoon kuulumattomista vain 32,6 prosenttia eli 3 137 vainajaa vältti siunauksen evankelis-luterilaisin menoin.
Ns. suoratuhkaus yleistyy. Sillä tarkoitetaan vainajan tuhkausta ennen mitään menoja. Jutusta saa sen väärän käsityksen, että ns. suoratuhkausta seuraisi aina siviilihautajaiset. Näin ei ole. Nykyisin hautaan siunaaminen voi tapahtua kirkollisin menoin tuhkaamisen jälkeen ainakin Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. (Mahdolliset) siviilihautajaiset voidaan tuhkauksen jälkeen pitää esimerkiksi muistotilaisuuteen, uurnan laskuun tai tuhkan sirotteluun yhdistäen.
Muistotilaisuus ei kuitenkaan ole pakollinen kuvio. Tässäkin tulisi aina noudattaa vainajan tahtoa, jos sellainen on tiedossa.
Keski-Suomen vapaa-ajattelijat 60 vuotta
Päivi Kovanen kirjoittaa (s. 24) kuvajutussa yhdistyksen vuosijuhlista. Liittohallitus oli myöntänyt yhdistyksen jäsenille kolme liiton ansiomerkkiä. Juhlassa yhden näistä sai Arto Salmi.
Yhdistys perustettiin 14.2.1964 Jyväskylän työväentalon C-salissa. Sopimuskirjan allekirjoittajista tunsin Onni Pappisen. Jyväskylän Vapaa-ajattelijat ry rekisteröitiin 7.4.1964. Pappisen Kovanen mainitsee muutenkin.
Ikävä juttu, ettei yhdistyksellä ole juuri aineistoa tallessa vuosilta 1964–1988. Tällöin puheenjohtajina toimivat ensin Pauli Koivusalo, sitten Olavi Korhonen ja tämän jälkeen Onni Pappinen.
Jutun mukaan nimenmuutos Keski-Suomen Vapaa-ajattelijat ry:ksi tehtiin 1992. Tosiasiassa ilmoitus nimenmuutoksesta tehtiin viranomaiselle jo lokakuussa 1990. Uusi nimi rekisteröitiin 12.5.1992.
Erikoista, ettei yhdistyksen puheenjohtajaksi 1992 merkittyä Kari Saarta mainita. Hän oli Onni Pappisen kanssa yhdistyksen voimahahmoja.
Liiton vt. pääsihteeriksi Kari Saari valittiin 22.8.1992 toimien siinä asemassa 13.6.1993 asti. Tällöin hänet valittiin Lahden liittokokouksessa liiton puheenjohtajaksi, jossa hän jatkoi kuolemaansa 4.5.1997 saakka.
Vapaa Ajattelijan päätoimittajana Saari toimi 10.12.1994–4.5.1997. Sinä aikana julkaistiin lehden numerot 2/1994–2/1997. Saari myös kirjoitti suuren määrän juttuja lehteen.
Saari kirjoitti myös paljon laajoja kirjoituksia sanomalehtiin, myös Keski-Suomen lehtiin. Olisin kuvitellut, että jotakin tästä olisi päätynyt yhdistyksen historiatietoihin. Ei ole toista henkilöä yhdistyksen historiassa ennen Saarta eikä hänen jälkeensä, jolla olisi suuremmat ansiot.
Lyhyet
Sivulla 31 on kuusi lyhyempää uutista. Liitto jakoi 80 euron stipendejä parhaille ET:n ylioppilaskokeen suorittaneille uusille ylioppilaille. Tampereen yhteiskoulun lukiosta stipendin saivat Inka Matilda Pekkola ja Kaisla Mei Minerva Hannuksela sekä Euran lukiosta Venla Ilona Peltonen. Yli kymmenen vapaa-ajattelijayhdistystä myöntää ET-stipendejä.
Jehovan todistajat hävisi käräjäoikeudessa oikeusjutun entistä jäsentään ja kriitikkoaan vastaan. Kriitikko oli julkaissut kotisivullaan nauhoitteita karttamista koskevasta seurakunnan vanhimman opetuspuheesta. Uutisessa salataan kriitikon nimi. Hän on Jari-Pekka Peltoniemi, joka Joni Valkilan ohella on Suomen tunnetuimpia entisiä jehovantodistajia ja kriitikoita. Kriitikoista osa uskoo edelleen Jumalaan jollakin tavalla, osa on palannut ateisteiksi. Peltoniemi kuuluu edellisiin. Hänen hyvin laaja ja luettu kotisivunsa on Johanneksen poika. Se on ollut kauan tiedon ja ilon aihe monille entisille jehovantodistajille.
Peltoniemi on toiminut hyvin ansiokkaasti myös Uskontojen uhrien tuki UUT ry:ssä. Olen saman yhdistyksen jäsen, en tietenkään Jehovan todistajien vaan vapaa-ajattelun uhri.
Itä-Suomen yliopisto on korvannut tohtoripromootion jumalanpalveluksen kaikille sopivalla tunnustuksettomalla tilaisuudella. Putsaustoimi on ilahduttava, sillä yliopistolaitos on ylisummaan aika konservatiivinen. Yliopisto haluaa olla monikulttuurinen. Monet tohtorit ovatkin ulkomaalaisia eivätkä kuulu kirkkoon kuten eivät enää monet suomalaisetkaan tohtorit.
Päivi Räsäsen kiihotusjuttu kansanryhmää vastaan etenee korkeimpaan oikeuteen (KKO). Poliisi, käräjäoikeus ja hovioikeus eivät löytäneet jutussa rikosta. Yleinen syyttäjä on toista mieltä. Käjäoikeus moitti Räsäsen tekstejä loukkaaviksi, mutta katsoi niiden kuuluvan sananvapauden sallimalle alueelle. KKO:n ratkaisua odotetaan vuonna 2025.
Yhdenvertaisuuden rikkominen alkaa maksaa
Mäntysalo selostaa korvauksia, joita on tullut maksuun yhdenvertaisuuden rikkomisista (s. 35). Kauhajoen kunta joutui maksamaan 2.500 euron korvauksen lukiolaiselle. Lukiossa oli pidetty aamunavaus, joka koostui virrestä (laulettu rukous) ja papin puheesta, eikä tilaisuudelle ollut vaihtoehtoa. Tämä on uskonnonharjoitusta, johon perustuslain mukaan ei ketään (ei kristittyjäkään) saa velvoittaa.
Korvauksen maksu on tervetullutta. Kun kristityt jatkavat lakien, asetusten ja ohjeiden rikkomista, kokeillaan auttavatko heille määrätyt maksut ongelmassa. (On tietysti kyse kristityistä. Jos kyseessä olisi ollut islamilainen rukous ja mullahin puhe, seuraus olisi ollut samanlainen.)
Uskonnonharjoitukseksi katsotaan myös passiivinen paikallaolo. Koulun rehtori ei ymmärtänyt tätä. Opiskelijoita vieläpä kehotettiin osallistumaan seurakunnan toimintaan.
Opetushallituksen ohjeen mukaan koululaisjumalanpalvelukset ja vastaavat ovat sallittuja, mutteivät pakollisia. Niiden sisällöstä on kerrottava etukäteen. Jos tällainen tilaisuus järjestetään, sille on oltava uskonnoton vaihtoehto, jonka kuka hyvänsä voi valita. Vaihtoehdon on oltava rinnasteinen, se ei saa olla rangaistuksenomainen.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu ehdotti ”hyvitystä”, käytännössä anteeksipyyntöä ja 2.500 euron rahahyvitystä.
Jää nähtäväksi, onko maksettava hyvitys pelkkää huomautusta tehokkaampi paimentamaan kuntaa noudattamaan lakia.
Toinen tapaus on parin vuoden takaa. Päiväkodissa näyteltiin kohtaus Raamatusta, jossa enkelin kerrottiin käskeneen kertomaan kaikille ilouutista Jeesuksen ylösnousemuksesta. Vanhemmat saivat korvauksena 1.500 euroa.
Kolmatta tapausta Mäntysalo pitää törkeimpänä. Siinä ”uskontokunnalta” ostettiin hätämajoitusta, jonka ehdoksi asetettiin osallistuminen hartaustilaisuuteen. Maksettu korvaus loukkauksesta oli 4.000 euroa.
Mutta juttu ei kerro, joutuivatko hätämajoituksessa olevat todella hartaustilaisuuteen vai eivät. Tällaisen kauppaehdon hyväksyminen ei ole asiallista, muttei se yksin loukkaa ihmisten uskonnonvapautta.
Laillisuusvalvojat ovat useasti ilmaisseet, että parasta olisi luopua kokonaan jumalanpalveluksista.
Koulu on oppimista varten, ei lähetyskenttä.
Opetushallituksen ohje takaa kouluille mahdollisuuden olla järjestämättä kirkkokäyntejä. Joensuun kaupunki on nimenomaisesti linjannut, ettei päiväkodista mennä kirkkoon.
Ei tyrkytetä katsomuksia
Antakaa lasten tulla tolkullisiksi on pääsihteeri Timo Karjalaisen kirjoituksen otsikko (s. 37). Silmääni pisti vajareissa harvemmin nähty individualistinen virke: ”Viime kädessä myös yhteiskunnan menestys perustuu yksilöiden hyvinvointiin.”
Kirjoittaja on myös sitä mieltä, että tiedekasvatusta ei tule toteuttaa vapaa-ajattelun tai edes uskonnottomuuden lipun alla.
Olen samaa mieltä. Tiede on ateistista. Kuinka tiedekasvatus voisi olla jotakin muuta? Karjalainen mainitsee aivan oikein, että vapaa-ajattelu on ”katsomus”. Minusta se ei ole huono katsomus. Mutta ateismi ei minusta ole uskonto, ideologia eikä katsomuskaan. Se on ikään kuin rikastettua tai pelkistettyä vapaa-ajattelua, rationalismia ja sekularismia, puhdasta jumalattomuutta.
Jäsenyhdistysten luettelo
Numeron päättää taas jäsenyhdistysten luettelo. Siinä mainitaan 17 jäsenyhdistystä. Keväällä jossakin oli nähty rovaniemeläinen vapaa-ajattelija. Tuli riemuviesti ”Rovaniemellä toiminta herää horroksesta”. Tämä ei kuitenkaan ole johtanut siihen, että Poko lisäisi Rovaniemen Vapaa-ajattelijat luetteloonsa.
Seuraava lehden numero luvataan syyskuuksi.
Kimmo Sundström