USKOMATON-VAPAA AJATTELIJA ILMESTYI KOLMATTA KERTAA (5.9.2021)

Kuten vuodelle 2020, myös tälle vuodelle Vapaa-ajattelijain liitto sai valtion yleisavustusta 30.000 euroa (2019: 0 euroa). Tästä huolimatta liitto säästää julkaisutoiminnassaan. Vapaa Ajattelijan numero 3/2021 ilmestyy yhteisnumerona Uskomaton-Vapaa Ajattelija (tuttavallisesti Uusmunaton-Vajaa Ajattelija). Uskomaton on Helsingin seudun vapaa-ajattelijat ry:n (HSVA, 45349, perustettu 2.3.1936) julkaisu. Näin tapahtuu nyt kolmatta kertaa. Lehdessä on 16 sivua, kuten vuonna 2020. Lehti tuli minulle 30.8.2021, yli kuukauden aikaisemmin kuin viime vuonna.

Lukijoille tarjotaan noin 15 juttua noin kahdeksalta kirjoittajalta. Juttuja ja kirjoittajia on vähemmin kuin vuonna 2020.

Lehden pääteema on elämänkatsomustiedon (ET) tarjoilu myös valtakirkkoon kuuluville oppilaille ja opiskelijoille. Nämä eivät pääse ET:oon, koska jokaisen koulutuksen järjestäjän piirissä (yleensä kuntia) löytyy vähintään kolme oppilasta, joille opetetaan heidän omaa uskontoaan. Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat oppilaat pääsevät opetukseen silloin, jos kolmen sääntö ei täyty. Kaikkiin muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvat oppilaat pääsevät jo halutessaan ET-opetukseen.

Numero on valtaosin päätoimittaja Esa Ylikosken kirjoittama, häneltä on viisi juttua. Toimitussihteeri Eero Suorsalta on kolme kirjoitusta, muilta vähemmän. Lehden kansikuva on taas minulle käsittämätön. Kirkkojen kuvia ei numerossa ole. Prometheus-seremoniat Oy:n mainos puuttuu, mikä ilahduttaa.

Numero ilmestyy vanhaan tapaan Voima-lehden liitteenä (Voima-lehti 7/2021). Uskallus vaihtaa julkaisukanavaa puuttuu.

Elämänkatsomustietoa myös evankelis-luterilaisille

Pääteemana on vanha teema ET:n tarjoilusta myös evankelis-luterilaisen kirkon jäsenille. Liittohallitus on ajanut asiaa turhaan 11 vuotta. Ateistien tavoite oli säilyttää oppiaine vähintään kymmenen vuotta sellaisena, joksi se oli tarkoitettu. Tämä onnistui.

Kirkko ei ole lämmennyt vapaa-ajattelijain ehdotukselle. Se luottaa omaa tunnustustaan noudattelevaan evankelisluterilaiseen opetukseen. Jos kirkon jäsenet päästettäisiin ET-opetukseen, se madaltaisi oppilaiden ja opiskelijoiden kynnystä erota kirkosta. Tähän kirkolla ei ole varaa. Eroliike jatkuu tasaisena jo muutenkin. Kirkko on menettänyt yli 900 000 jäsentään tämän vuosisadan aikana. Kirkolle seurakunnan jäsenyys on tärkeintä. Vain jäsenet maksavat kirkollisveroja, jos verotettavaa tuloa on. Nuoret ovat tulevia veronmaksajia, heitä ei sovi karkottaa.

Kirkko ei myöskään ole antanut mitään valtakirjaa Vapaa-ajattelijain liitolle asiassa. ET:a ei tulisi tyrkyttää kirkon jäsenille yhtään sen enempää kuin mitään uskonnonopetusta tulee tyrkyttää ateisteille.

On lanseerattu kansalaisaloite koululakien muuttamiseksi siten, että myös Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat oppilaat voisivat halutessaan valita ET:n oman uskontonsa opetuksen asemesta. Perusteeksi liitto esittää "epäsymmetrian" "korjaamista". Peruste on väärä. Epäsymmetria on luonnollinen olotila, koska evankelis-luterilainen ryhmä on niin valtavan suuri ja kaikki vähemmistöt varsin pieniä. Nykyinen katsomusopetusjärjestelmä on paras, mitä on keksitty. Jokainen uskonnollinen yhdyskunta saa halutessaan omaa opetustaan, jos oppilaita on riittävästi. Vastaavasti koulun yleiseen evankelis-luterilaiseen opetukseen voivat kaikki päästä. Ketään ei pakoteta opetukseen, joka on hänen uskontonsa tai ateisminsa vastaista. Ainoat kärsijät ovat ne suhteellisen harvat alle 18-vuotiaat oppilaat ja opiskelijat, joiden huoltajat eivät salli näiden erota kirkosta. Tästä ovat vastuussa huoltajat, eivät koulut tai kukaan muu.

Rauha katsomusopetuksessa säilyy senkin takia, ettei keskinäistä, symmetristä oikeutta valita eri katsomusopetusvaihtoehtojen välillä ole. Tämä takaa sen, että evankelis-luterilaiset eivät pääse sotkemaan ET-opetusta, mutta myös sen, etteivät muslimit pääse sotkemaan ortodoksista opetusta, mormonit eivät pääse sotkemaan islamin opetusta jne. Perusratkaisut tehdään uskonnollisten yhdyskuntien tasolla. Koulu kunnioittaa tätä tarjoten vain riittävästi sekä vaihtoehtoja että turvaa kaikille vähemmistöille. Suuri evankelis-luterilainen enemmistö pärjää aina omin voimin. Sillä on kaikilla sektoreilla ylivoimaiset resurssit. Sosiaalinen ryhmäpaine on sen puolella. Vapaa-ajattelijain liiton ei tarvitse yrittääkään palvella kirkkoa tai sen jäseniä. Liitto perustettiin puolustamaan uskonnottomien oikeuksia.

Katsomusopetusvaihtoehtojen kannatus

Ylikosken kirjoitus ET:n oppilasosuudet kasvussa pääkaupunkiseudulla (s. 7) on hyödyllinen. Espoossa peruskoulun oppilaista ET-opetuksessa oli 15,9 prosenttia lukuvuonna 2020–2021. Kasvua tuli 2,9 prosenttiyksikköä kahdessa vuodessa. Vantaalla kaikista oppilaista ET-oppilaita oli 16,0 prosenttia samaan aikaan. Helsinki on Suomen eturintama. Siellä suomenkielisissä peruskouluissa ET-oppilaita oli 24,8 prosenttia. Kasvua kertyi 2,0 prosenttiyksikköä kahdessa vuodessa.

Samaan aikaan evankelisluterilaista uskontoa opiskelevien oppilaiden määrä laski 60,8 prosentista 57,9 prosenttiin. Ortodoksista uskontoa opiskelevien osuus laski 3,2 prosentista 3,0 prosenttiin. Islamia opiskelevien määrä kasvoi kaikkein nopeimmin, 9,1 prosentista 12,5 prosenttiin.

Nämä suhteelliset osuudet kertovat paljon. Liitto hätiköi. Se on kuluttunut turhaan 11 vuotta hankkeeseen, joka voi olla ajankohtainen vasta aikaisintaan 2030-luvulla.

Ensimmäistä kertaa Kustaa Vaasan jälkeen eli 500 vuoteen evankelis-luterilaiset jäivät tänä vuonna Helsingissä vähemmistöksi. Koulumaailma tulee kuitenkin kaukana perässä. Minäkin olen valmis päästämään evankelis-luterilaiset kristityt ET-opetukseen sitten, kun ET-oppilaiden osuus on kasvanut noin 35 prosenttiin ja evankelis-luterilaisten osuus painunut alle 50 prosentin. Silloin ET voisi olla riittävän vahva säilyttämään ominaisluonteensa.

Oppilaille ja heidän huoltajilleen on turvattava oikeus saada oman tunnustuksensa mukaista opetusta niin kauan kuin nykyinen valtiokirkkojärjestelmä yleensä on pystyssä. Järjestelmän kaatumista me kaikki, vapaa-ajattelijat, ateistit ja humanistit, toivomme, muttei se vielä ole käsillä.

Samaten isoa järjestelmäremonttia ei ole syytä vielä yrittää parlamentaarista kautta, poliitikkojen avulla. Eduskunta ei ole siihen valmis. Sekin asia siirtyy vähintään 2030-luvulle. Järjestelmä kaatuu aikanaan, sorto loppuu. Mutta meidän ei tule kohdella kristittyjä kuten he ovat kohdelleet meitä koko miehitysajan eli tuhat vuotta.

Sara Al Husaini luopui islamista

Mustafa Binar on jutussaan (s. 8–9) haastatellut vuoden pakolaisnaista, 28-vuotiasta Sara Al Husainia. Saran perhe pakeni Irakin Baath-hallitusta vuonna 1990. Perhe oli hyvin konservatiivisia shiiamuslimeja. Sara oli alle kuukauden ikäinen, kun hän tuli Suomeen, Kuopioon.

Jokainen ihminen syntyy ateistina, vailla uskontoa, puhtaana. Uskontotieteilijä Teemu Pauha kertoo, ettei ole tavatonta, että pienikin lapsi voi pitää perheensä uskontoa vieraana. Sara Al Husaini oli nähtävästi tällainen lapsi, hän haaveili esimerkiksi huivittomuudesta. Lapset ajattelevat ja tuntevat. Jotkut heistä havaitsevat uskonnon aiheuttamia epäkohtia ja ristiriitaisuuksia. Jos ihminen saa rakennusaineita katsomukselliseen kasvuunsa, hän vähitellen palaa ateismiin, vaikka kaikki muu olisi vetänyt häntä uskonnon suuntaan.

Al Husainin mielestä maahanmuuttajien kotouttamisessa ei painoteta tarpeeksi uskonnonvapautta ja siihen kuuluvaa uskonnottomuutta. Tämä olisi tärkeää niille, jotka tulevat hyvinkin uskonnollisista maista. Hänkin on menettänyt joitakin ystäviä, koska halusi olla oma itsensä. Hän ei kuitenkaan ikävöi näiden ystävien menetystä.

Näin reipasta otetta ateisti kaipaa maahanmuuttajilta. Pääkaupunkiseudun ateisteihinkin on liittynyt muutama entinen muslimi. He opiskelevat suomea, käyvät töissä (yhdellä oli jopa kaksi työpaikkaa samanaikaisesti) ja ateistien kokouksissa sekä toivovat voivansa jäädä Suomeen. He sanovat olevansa ateisteja. Tämä on uutta ja ilahduttavaa.

Haastatteluja

Vapaa Ajattelijan toimitussihteeri Eero K. V. Suorsa on taas tehnyt uusia haastatteluja. Ensimmäisessä (Bangladeshin sekularismin tilanteesta, s. 10) haastatellaan Bangladeshista tullutta tohtori Mojibur Doftoria. Hän tuli Suomeen tekemään tohtorinväitöskirjaansa sosiaalipolitiikasta.

Väitöskirjatyön jälkeen Doftori työskenteli tutkijana Tampereen yliopistossa ja PEN Internationalissa (kansainvälinen kirjailijajärjestö, perustettu Lontoossa 1921). Hän on ollut myös Suomen PEN:in ja Suomen Humanistiliitto r.y.:n (SHL, 148540, perustettu 31.10.1987) hallituksen jäsenenä.

Vuosituhansia vanha bengalilainen kulttuuri on liberaalia ja moniarvoista. Tätä on heikentänyt islamin pyrkimys ylivaltaan ja se, että maan perustuslakia muutettiin antamaan tilaa uskonnolliselle politiikalle. Se muutti uskonnolliset vähemmistöt toisen luokan kansalaisiksi. Eriarvoisuus lisää yhteiskunnallista polarisaatiota.

Doftori mainitsee, että monet aktiiviateistit Bangladeshissa olivat kommunisteja. Nämä olivat kuitenkin jakaantuneet eri ryhmittymiin ja jotkut näistä ryhmittymistä liittoutuivat joissakin asioissa islamilaisten fundamentalistien kanssa.

Toisessa Suorsan laatimassa haastattelussa haastateltavana on Turun kaupunginvaltuutettu, Vasemmistoliiton Elina Sandelin. Sandelin on sitä mieltä, että uskonnollisen yhteisön jäsenyyden ei pitäisi vaikuttaa siihen, mitä oppiaineita koulussa saa opiskella. Eli hän päästäisi valtakirkon oppilaat ja opiskelijat myös ET:oon.

Lisää Vasemmistoliittoa

Jori Mäntysalon eduskuntapuolueita kommentoivassa kirjoitussarjassa (s. 12) on vuorossa Vasemmistoliitto. Puolue on hänestä "parhaiten vapaa-ajattelijoiden linjoilla". Liiton haasteeksi Mäntysalo näkee Vasemmistoliiton saamisen käsittelemään kirkon ja valtion eroa aktiivisesti.

Vasemmistoliitto vastustaa ET:n säilyttämistä uskonnottomien ja vähemmistöuskontojen oppiaineena. Se on valmis päästämään valtakirkon jäsenet sinne Vapaa-ajattelijain liiton tavoin. Tässä puolue kohtaa samat ongelmat kuin liitto muttei erittele niitä. Asiasta jää ideologinen sivumaku.

Vasemmistoliiton tuore ohjelma tavoittelee "uutta oppiainetta", joka rakentuisi nykyisen ET:n pohjalle mutta joka korvaisi kaikki uskonnonopetusvaihtoehdot ja ET:n.

Kun tiedetään tarkasti suomalaisten jakaantuminen eri uskonnollisiin yhdyskuntiin ja myös koulun eri katsomusopetusvaihtoehtojen kannatus, Vasemmistoliiton tavoite on selvästi demokratian vastainen.

Vapaa-ajattelijoilla on ollut vaalikone, jossa poliittiset ehdokkaat saivat vuonna 2019 vastailla kysymyksiin. Mäntysalo kertoo mielenkiintoisen tiedon: Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ei kannata valtion ja kirkon eroa.

Tuhkaus yleistyy

Risto Puumalaisen juttu Tuhkaus tulee! Oletko valmis? (s. 13) kertoo, että tuhkaukset eli polttohautaukset yleistyvät Suomessakin. Niiden osuus kaikista hautauksista on jo yli 60 prosenttia.

Jutussa toistuu muutamia virheitä ja epätarkkuuksia, joita myös Vapaa Ajattelija on aikaisemmin levittänyt.

Hietaniemen krematorio ei valmistunut 1926 vaan 1925. Ensimmäinen tuhkaus tapahtui 24.3.1926.

Valtio ei maksa avustusta seurakunnille hautausmaiden ylläpitämiseksi, vaan valtio rahoittaa täysin koko toiminnan.

Vainajan tuhkan sirotteluun muualle kuin hautausmaalle ei tarvita aina maan tai vesistön omistajan lupaa. Tuhkan sijoittamiseen riittää alueen haltijankin suostumus.

Pro-Seremoniat ei ole rekisteröity yhdistys (ry) vaan osakeyhtiö.

Kirkon kappelien käyttö Satakunnassa

Yki Räikkälä kirjoittaa kirkon kappelien käytöstä Satakunnassa (s. 14). Kappelien käyttö hautajaistilaisuuksissa on varsin kirjavaa. Joissakin seurakunnissa uskonnottomat tilaisuudet kappeleissa torjutaan täysin, joskus taas on isompia tai pienempiä rajoituksia, joskus vain tilojen vuokrat ovat korkeampia uskonnottomille.

Aikaisemmista Vapaa Ajattelijan kirjoituksista muistetaan Esa Ylikosken "kappelisosialismi". Sen mukaan kirkon tulisi luovuttaa tilojaan uskonnottomien käyttöön samoin ehdoin kuin muillekin, koska valtio rahoittaa kokonaan kirkon hautaustoimen ja kappelitkin tulee lukea hautaustoimen piiriin. Ateisteista muistan entisen Vapaa Ajattelijan päätoimittajan ja entisen liiton liittovaltuuston puheenjohtaja Raimo Toivosen kannattavan "kappelisosialismia". Yleensä kommunistit ja sosialistit kannattavat sosialismia myös kirkosta puhuttaessa.

Kimmo Sundström

Lue myös